Aamu herkkänä voimallisena avautuu minulle, minussa. Aamu
muuttuu hiljaisuudesta ääniksi, päiväksi, tekemiseksi. Kehoni ja
mieleni aktivoituvat valon ja äänten mukana, alkavat toimia
omalla tavallaan. Päivä ja minä touhuamme omiamme ja
kaikenlaista, päivä kääntyy iltapäivän kautta iltaan, joka alkaa
hidastua, hiljentyä, pistää minut hiljentymään yöhön. Yö
hiljaisuutta huokuen tuudittaa uneen, josta aamu taas herättää
valollaan, aurinko säteillään. Kierros on tehty ja uusi kierros
voi alkaa....
On vain tämä hetki, minun retkeni on tässä hetkessä, se on aamussa,
päivässä, illassa ja yössä. Tämä hetki on eilisessä, viime viikossa,
viime vuodessa, menneissä vuosissa ja se on huomisessa, ensi viikossa,
vuodessa...
Mennyt ja tuleva kohtaavat tässä hetkessä, ja ovat läsnä jokaisessa
tässä hetkessä - minussa. Mennyttä tai tulevaa on turha kieltää tai
yrittää kiertää, elän juuri tässä kallisarvoisessa hetkessä,
menneisyys ja tuleva käsi kädessä minussa.
Parasta mitä voin tehdä menneen ja tulevan kanssa on kohdata ne
tässä hetkessä.
On hyvä kohdata asiat, joita on kuulunut menneeseen ja joita tahtoo
tulevaan, kohdata tunteet, joita niissä on, tunteet, jotka elävät
tässä - minussa, minun kauttani. Kohtaan itseni tässä hetkessä ja
paikassa elämäni retkellä.
Minuun mahtuu paljon erilaisia kokemuksia ja kokemuksien
aiheuttamia inhimillisiä tunteita, tuntemuksia: iloa, onnea,
myötätuntoa, rakkautta, suuttumusta, surua, häpeää, syyllisyyttä,
hylätyksi tulemista, hylkäämistä, pelkoa, kateutta,
välinpitämättömyyttä... Tunteet vaihtelevat päivän ja hetken kuluessa.
Aamun tunne sävyttää päivän alkamista. Aamun tunne on ehkä muotoutunut
yön unien mukana tai viipyilee edellisestä päivästä. Aamuinen tunnelma
muuttuu päivän tapahtumissa ja kohtaamisissa.
Aamun ja illan välille mahtuu paljon tapahtumia, tunnelmia,
asioita, kohtaamisia, muutosta, matkaa.
Tunteeni tässä hetkessä ovat muotoutuneet menneistä. Tunteeni
kertovat, mikä minulle on hyväksi ja mikä ei. Menneisyyden varjot
tunteissani estävät minua huomaamasta tunteitani tai tuntemuksiani.
Varjot värittävät niitä joskus virheellisesti tai tulkitsen ne väärin,
mikä on vain inhimillistä. Armahdan itseni tuomiosta. Otin tämän ja
tuonkin askeleen löytääkseni enemmän itseäni, löytääkseni omat
tunteeni ja tuntemukseni, löytääkseni syvemmän yhteyden itseeni ja
toisiin, kaikkeuteen, löytääkseni yhä aidomman itseni ja oppiakseni
olemaan yhä aidompi eri hetkissä ja tilanteissa.
Olen sielu ihmisessä, olen ihminen retkellä tässä elämässä tässä
hetkessä.
Hannelen kotisivut
http://hanneletampio.com/fi/finnish-blog