Tein pientä yhteenvetoa joululukemisikseni 2012 Pukin avulla ohjautuneista tiedemiesten Esko Valtaojan, Kari Enqvistin ja Stephen Hawkingin kirjoista.

Silloin kun ihminen, olkoon uskovainen tai uskomaton, löytää sisältään vioittumattoman ja turmeltumattoman henkisyytensä, oman Alkahestinsa, Feniksensä, Proteuksensa, Ariadnen lankansa, Samponsa, Viisasten kivensä, hengen ja aineen ristille naulitun Ainoan Pojan, Pandoran lippaansa, DNA:nsa yli 90 prosentin osuudessa olevan Âkasânsa, jota tiede aivan hiljan nimitti ”roskaDNA:ksi”… niin silloin – onko silloin kysymys tiedemieskaksikkomme tarkoittamasta uskovaisten hypystä pimeyteen ja tietämättömyyteen vai jopa valoon – tietoisuuden kvanttikenttään? Mitä silloin on ”alkuräjähdys”, jos siinä ei alusta alkaen ole mukana alkuperäinen substanssi, ”henkinen tietoinen laatuisuus” - Plotinoksen jumalainen järki, joka sisältää ikuiset ideat taikka Platonin kuvaama tietoisuus eli järki. Voiko alkuolemassaolo olla korreloimatta ihmisen, luomakunnan kruunun / Jumalan kuvan syvimpiin oivalluksiin? Voimmeko panna edellä mainitut symbolit kuvaamaan myös Alkua ja Loppua – vai onko niin, ettei ole alkua eikä loppua vaan kaikki on yhtä lukua, joka on syntynyt luvuttomuudesta?

Mystikot, satujen kertojat ja klassikot ovat Aikojen alusta laatineet symbolinsa, rivinsä, mustan valkoiselle niin, että sanoman Totuus siirtyy lukijoille ja kuulijoille puhtaana ja elävänä – rivien välissä muotojen ja aatteiden sitä turmelematta. Miksi he ovat aina käyttäneet tällaista ilmaisua – salakieltä ja vertauskuvia – ihmisten suurimmista asioista puhuessaan ja kirjoittaessaan? Siksikö, että vallassapitäjät ja manipuloijat ovat aina jättäneet ”sadut ja myytit” rauhaan, koska ne ovat vain satuja ja myyttejä. Pococken sanoin: ”Myytit ovat nykyään todistetut olevan satuja aivan siinä määrässä kuin me käsitämme ne väärin; ja totuuksia siinä määrässä kuin ne kerran alkuaan käsitettiin oikein”.

Lisää korrelaatioita. Ihmisen viides aisti, kuulo korreloi viidettä ulottuvuutta/elementtiä, eetteriä ja kertoo, mitä tapahtuu, kun itsekohtaisuus siirtyy ulkokohtaisuuteen – subjektiivisuus objektiivisuuteen. Viides aisti on äänen tunnistamista varten, jotta ymmärtäisimme mm. uskontojen keskeisen tärkeän sanoman, että alussa oli Ääni, Sana eli ilmennyt ajatus, Logos, Verbum… - ja että tätä edelsi Plotinoksen ääretön ykseys – kaiken ikuinen Lähde, uskontojen Tutkimaton, Parabrahman, absoluutti ja ilmeisesti tieteen musta aukko, singulariteetti, Higgsin hiukkasta edeltävä kvanttitila – kvanttitila jonkin kanssa luo ykseyden sen kanssa. Metafysiikassa itsekohtaisuuden ja ulkokohtaisuuden eroa valaistaan oivalluksen ja ajatuksen eroavuudella. Oivallus on lukemista välistä – se kuuluu muodottomaan, ajattomaan, ikuiseen nykyhetkeen, mutta ajatus on sen muotoihin ja aatteisiin sidottu ja vangittu ”olento”, joka aatteiden maailmassa vastaa aineen esimuotoa – valmistautumista ilmenevään maailmaan ja aikaan tulemiseen. Samaa kuvataan sanonnalla, että jokainen tietokokemus on ajaton, vaikka tietäminen tapahtuu ajassa. Tietäminen on aistimista. Aistin keskeinen tunnusmerkki on kyky reagoida – ja tällainen reagointi- ja tietämiskyky on jokaisella atomillakin.

Ikivanhan Dzyanin kirjan runoissa on säe: ”Elämä käy muodon edellä ja elämä elää kauemmin kuin viimeinen atomi”. Ei muuten ole hullumpi hypoteesi, että ”hitsin” hiukkasta metsästettäessä jahdataan juuri tätä viimeistä/ensimmäistä ”atomia” edeltävää Ainoata Elämää, âkâsaa, kaiken kvanttikenttää – ääretöntä ykseyttä, joka antaa aineelle massan ja joka eräiden kuvausten mukaan on kaikkialla oleva jumaluus: ”kaikki on siinä ja se on kaikessa”! Vanhat tulifilosofit valaisevat tätä samaa symbolikielellään näin: ”Kaikki nämä – ”valo”, ”liekki”, ”kylmä”, ”tuli”, ”lämpö”, ”vesi” ja ”elämän vesi” ovat meidän tasollamme sähkön jälkeläisiä – korrelaatioita. Sähkö - mahtava sana ja vielä mahtavampi symboli! Pyhä synnyttäjä, jonka jälkeläiset ovat yhtä pyhät: Tuli = luoja, ylläpitäjä ja hävittäjä; Valo = jumalallinen esi-isiemme olemus; Liekki= olioitten sielu (tietoisuuslokero). Sähkö on olemuksemme ylimmällä portaalla Ainoa Elämä ja alimmalla portaalla alkemistien Athanor (sulatusuuni); Jumala ja Perkele, hyvä ja paha.”

Voivatko tiedemiehet, uskovaiset, metafyysikot, mystikot ja me… olla enemmän Samalla Asialla? Samalla Asialla riippumatta siitä, miten me tiedostamme valon ja lämmön -, muodoista vapaan älyn -, muotoihin ja aineeseen sidotun älyn -, tahdon -, ajatusten -, sympatian ja antipatian - ja äänen – moniulotteiset luovat voimat.

Monen monista myyteistä – myös Kalevalasta voimme lukea, että kaikkiallinen kehitys kulkee ensin alaspäisellä kaarella hengestä aineeseen ja ylöspäisellä evoluutiokaarella takaisin alkulähteeseensä noudattaen aineen ja elementtien tiiviysjärjestystä (… kaasu, neste, kiinteä) ja tietoisuuden eri asteita ja ulottuvuuksia (henkinen, mentaalinen, psyykkinen, fyysinen). Uskonnossamme tätä alas- ja ylöspäistä matkaa kuvataan Ainoan pojan (ihmiskunnan) ristiin naulitsemisella ja ”kuolleista heräämisellä – ylösnousemuksella” kolmantena päivänä, jolloin päivät symboloivat aineen eri olomuotoja ja tietoisuuden eri ulottuvuuksia. Alkupäässä viisautta ja tietoa edustavina ovat Väinämöinen ja tulielementti – Ukko ylijumala. Tätä alempana tulee ilmaelementti - mentaalimaailma, joita edustavat Ilman Impi ja Ilmarinen. Tämän jälkeen kuvaan tulee vesielementti, joka kuvaa psyykkistä tunneulottuvuutta, Lemminkäistä. Vielä vapaana lentelevää sielulintuamme kuvaava sotka miettii muotoihin sitoutumista: ”Teenkö tuulehen tupani, Aalloille asuinsijani”…

Väinämöinen tiedon ja viisauden edustajana, ”yksin syntyneenä” pystyy esittämään koko edestakaisen ja moniulotteisen matkan. Matkallaan hän kuitenkin joutui miettimään, pysähtyisikö välillä aatteiden ja tunteiden maailmaan, joissa me ihmiset nyt niin kovin olemme jumissa: ”Tuulehenko teen tupani, Vetehenkö pirtin veistän”. Matkallaan hän kokee toistuvasti menetetyn tilan kaipuuta, kotiin paluun kaipuuta ja päättää lopulta palata ”Ylhäisihin maaemihin, Alhaisihin taivoisihin”. Ilmarisella takaisinpaluureissu jää vajaaksi. Hän kyllä pystyi mentaalitaidoillaan takomaan Sammon, kultahopeaisen neidon ja ylösnousemusta kuvaavan kuun ja auringon, mutta ei kyennyt antamaan neidolleen henkeä eikä saamaan taivaankappaleitaan valaisemaan. Sampo kuvaa hengen ja aineen ykseyttä, Âkâsaa ja sitä säilytettiin täällä alhaalla ensin ”Vaaran vaskisen sisässä”. Ryöstöretken aikana se kuitenkin hajosi kappaleiksi ja murusiksi tunne- ja ainemaailmaamme: ”Meren laajan lainehille” ja rannoille. Mutta kuitenkin ”Tuost on siemenen sikiö, Alku onnen ainiaisen”.

Alemman - maaelementin salat tiede on avannut eikä siihen ole muuta sanottavaa kuin se, että vastaavat tiedot auttoivat Väinämöistä palaamaan takaisin manalanmatkoiltaan (meidän maailmastamme, olemmehan alkuperämme unohtaneita eläviä kuolleita) ja tivaamaan ”Vipusen mahassakäyntireissun” aikana vesi- ja tunne-elementin ylitykseen tarvittavat veneenteon salasanat.

Alussa mainittu tiedemieskaksikkomme antaa tiedetietojen ohella opastusta uskovaisille ja meille vähän eri lailla ajatteleville kahden kirjan mitalla. Minulla on heille yksi ainoa toive: Palauttakaa Einsteinin aikanaan hyvästä syystä alkuperäisestä suhteellisuusteoriastaan poistama (yliviivaama) L, lambda = kosminen vakio eli leben = elämä, niin veikkaan, että kaikkinielevän mustan aukon ongelma ratkeaa vastaavaisuuden lain mukaisesti samalla tavalla kuin meille ratkeaa unettoman unen eli syvän unemme mysteerio. Sen tilan, jossa me emme tajuisesti ole tietoisia mutta voimme kuitenkin päätellä, että silloin olemme kaiken kanssa tasapainossa ja kaiken kanssa yhtä – kaiken kvanttikentässä. Se ei ole kaikkinielevä energiasyöppö, vaan parasta elinvoimaa meille säännöllisellä toiminnan ja levon rytmillä jakava Lähde, jota ilman olisimme muutamassa vuorokaudessa täysiä sekopäitä. Tämä olisi se Ariadnen lanka, joka ohjaisi tiedemiehiäkin ”kotiinpaluuseen”. Muuten heille olisi vaarassa käydä niin kuin Ilmariselle – eivät saisi ”taivaankappaleitaan valaisemaan”.

Lopuksi kysymys meille kaikille. Löydämmekö myyteistämme, saduistamme, uskonnoistamme …vastinetta sekunnin murto-osassa kaiken aineen ja energian tyhjästä luovalle alkuräjähdykselle ja kaikki helvetit laudalta lyövälle loppurysäykselle, mustalle aukolle?

Minä tarjoan näiden tilalle Plotinoksen involuutio- ja evoluutio-oppia: Kaiken olevan ikuinen Lähde on ääretön ykseys, josta maailman moninaisuus säteilee asteittain valon tavoin yhä vähenevää täydellisyyttä kohti. Sen ensimmäinen säteily on jumalallinen järki, joka sisältää ikuiset ideat; toisena asteena ovat sielut (tietoisuuslokerot) ja kolmantena aineellinen oleva, joka on valon ja tietoisuuden puutetta ja jossa jumalainen järki ja ikuiset ideat ovat koodattuna, reaktiokykyisenä potentiaalina toimintaa ja kehitystä - ”ylösnousemista” varten. Tästä ja vasta tästä alkaa evoluutio: ”Yksityinen sielu on osallinen sekä henkisestä että aineellisesta maailmasta ja sen tehtävänä on pyrkiä hyvettä ja filosofiaa harjoittamalla alkuykseyteen.” ”Tuost on siemenen sikiö, Alku onnen ainiaisen”.

Aina vaan varmemmalta näyttää, että me kaikki tosiaan olemme Samalla Asialla!

 

LÄHTEET:
Blavatsky H.P., Teosofisen sanakirjan selitykset
Salainen Oppi (Pocock, Row Subba, Dzyanin kirjan runot, Aistit/elementit, Tuli, Sähkö)
Enqvist Kari, Uskomaton matka uskovien maailmaan
Hawking Stephen, Vasta-alkaville ja edistyville
Kalevala, Viidestoista painos
Krishnamurti  J, Oivalluskyky herää
Puharich Andrija, Elämä ja mysteeri, Liite 1
Row T. Subba, Esoteerisia kirjoituksia
Valtaoja Esko, Kaiken käsikirja