Helmikuu 2013

 

 

 

 

 Markku Jyväkorpi

 

 Luojan läsnäolosta

 

  Cristopher Einegerin kirjassa ”Maailman kauneimmat rukoukset” (WSOY, 1996) löytyy myös maailmankuulun tiedemiehen Albert Einsteinin mietelause: ”Oma uskontoni on erään loputtoman, luonnoltaan kaikkea muuta korkeamman henkisen olennon nöyrää palvontaa, olennon, joka antaa vihjeitä itsestään pienissä yksittäisilmiöissä, joita pystymme havaitsemaan heikoilla ja riittämättömillä aisteillamme.”

Jeesus opetti, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä eli ihminen on kaikenaikaa Luojan läsnäolossa, taivaassa. Syntymällä ihmiseksi on mukana tapahtumaketjussa, missä pitäisi päästä tietoiseen Luojayhteyteen. Mitä ei tiedosta, niin sitä ei ole kuitenkaan omassa todellisuudessa. Jeesus lohdutti, että "Hyvä Paimen" löytää lopulta viimeisenkin eksyneen lampaan. Avataara Amman mukaan Luoja on tajunta, tietoisuus. Kaikki tapahtuu Luojan Mielessä. Carl G. Jung toi kollektiivisen piilotajunnan käsitteen, missä kaikki tapahtuu ja kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava, 2003) Jung korosti lisäksi, että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, nimittäin persoonallinen minä ja rakkaudellinen, tietoinen ohjauskeskus Itse (Luoja). Jungin mukaan tämä asia voidaan todistaa koska tahansa perustaen näkemyksensä 80000 unen aineistoon.

Amman mukaan jokaisen on mahdollista päästä maallisen elämän aikana taivastietoisuuteen. Hän suosittelee henkisenä tienä antaumuksen tietä. Tämä tarkoittaa epäitsekästä rakkaudellista turvaamista Yhteen Jumalaan. Antaumuksen tiellä voi nauttia autuudesta jo heti alusta alkaen. Amman mukaan tiedon tiellä pyrkiminen perimmäiseen totuuteen on hyvin vaikeata ja vain yksi tai kaksi tuhannesta onnistuvat. Jos ihminen keskittyy Jumaluuteen, jolla on muoto, niin ihminen kohtaa ensimmäiseksi Jumaluuden muotona, jos keskittyy Jumaluuteen, jolla ei ole muotoa, niin taivaskokemus on kuin sulautuminen tietoisena rakkauden, autuuden mereen, Luojan energiakenttään.

Kirjassa "Mestari Eckhart - Sielun syvyys" (Basam Books, 2011) kuvataan Eckhartia, joka oli 800 vuotta sitten kirkollinen vaikuttaja, mystikko, sanan varsinaisessa merkityksessä gnostikko toimien aikanaan mm. Pariisin yliopiston professuuria vastaavassa toimessa. Hänen saarnojaan on siteerattu vuosisatoja korkean hengellisyyden, läheisen Luojayhteyden vuoksi. Eräänä esimerkkinä kirjassa käsitellään Jumalan kohtaamista sivulla 159 seuraavasti: "kuvittelevat kohtaavansa Jumalan niin, että hän on tuossa ja he ovat tässä. Näin ei asia ole. Jumala ja minä, me olemme yksi. Tietoisuuden avautuessa otan Jumalan sisääni ja rakkaudessa menen Jumalan sisään." "Jumala ja minä, me olemme tässä vaikutuksessa yksi: hän vaikuttaa ja minä tulen." "Tällä tavalla me muutumme Jumalassa ja tunnemme silloin hänet sellaisena kuin hän on." Samalla Eckhart viittaa Paavalin sanoihin: "Tunnemme silloin toisemme, minä hänet ja hän minut, ei enempää eikä vähempää vaan toistemme kaltaisina".

Luojaan voi suhtautua ulkokohtaisesti, älyllisesti tai pyrkiä Jeesuksen kehotuksen mukaisesti hengellisyyteen, omaan tietoiseen, kokemukselliseen Luojayhteyteen. Ihminen on kaikenaikaa Luojan tajunnassa, aurassa, valossa, energiakentässä eli erillisyys Luojasta on mahdollista vain omissa ajatuksissa. Ihminen pystyy järkeilemään minkä tahansa asian omaksi edukseen totuuden kustannuksella jotakin pientä yksityiskohtaa korostamalla tai vetoamalla jonkun mielipiteeseen. Esimerkiksi protestanttinen kirkko on suhtautunut Lutherista asti Kristuksen, Luojan kokemiseen kielteisesti, koska tämä vaarantaa vanhurskauttamisoppia sekä kirkkoyhteisöä (Otavan iso tietosanakirja). Kirkkoherra Voitto Viro tuo kirjassaan "Sielu on suunnaton ihme" esiin syyn protestanttien kielteiseen suhtautumiseen mystiikassa Luojansa kohtaamisesta: "ihmisen syntisyys ja vanhurskauttamisopin perusteet vaarantuvat".

Ihminen on kaikenaikaa henkimaailman vuorovaikutuksessa, taivaassa, rinnakkaistodellisuudessa tai sisäkkäisissä maailmoissa. Rinnakkaistodellisuudesta tulee jatkuvasti virikkeitä, vihjeitä, ilmiöitä, maallisesti ihmeitä. Eräänä erikoisuutena on henkiset valokuvat, joita on lukemattomia. Henkinen valokuva on virike henkiselle tielle. Ne ovat lähes aina yksittäisiä sattumalöydöksiä.

Neale Walsch on kirjoittanut seitsemän suomennettua kirjaa kommunikoinnista Luojan kanssa. Kirjoissa tulee toistuvasti esiin, kuinka ihminen itse on luomassa tulevia tapahtumia, tilanteita ajatuksillaan ja toiveillaan, usein kiinnittämättä huomiota koko asiaan. Ihminen voi luoda tapahtumia, joita ei haluaisikaan kohdata.

Walschilla alkoi tietoinen yhteydenpito Luojansa kanssa, kun käsi alkoi kirjoittaa kysymyksiin itsenäisesti vastauksia. Alkuvaiheen jälkeen kommunikointi siirtyi telepaattiseksi yhteydeksi. Kirjassaan "Uusi Ilmestyskirja" (WSOY, 2004) Walsch kanavoi: "Teillä on sisäinen ohjausjärjestelmä, josta voitte käyttää mitä nimitystä tahansa – intuitio, aavistus, varmuus tai "tunne luissa ja ytimissä" – ettekä voi kieltää sen olemassaoloa. Se on suurempi tietoisuus. Se on varmuuden tunne. Ja mitä enemmän luotatte siihen, sitä paremmin tiedätte voivanne luottaa siihen." "Jumaluus on kätkössä sydämen, sielun ja mielen syvimmissä sopukoissa. Se löytyy sieltä ja se voidaan kokea aitona ja täydellisesti vain siellä, ei jonkun muun ihmisen, paikan tai olion kautta." Ulkokohtainen ilmentymä voi johtaa kuitenkin henkiseen kokemukseen keskittymisen kautta.

"Emmanuelin kirjassa" kuvataan kuinka Pat Rodegast näki meditatiivisessa tilassa edessään rakkautta säteilevän valo-olennon, jonka kanssa keskusteli. Kirja kirjoitettiin näistä suoranaisista keskusteluista. Kirjan mukaan tärkein opettajasi on intuitiivinen tietosi. Henkiseen opastukseen suositellaan: "Teidän on pantava se koetukselle. Tarkistettava se. Kuultava mitä sanotaan ja annettava lopulta sydämenne, oman sisäisen viisautenne, intuitionne olla tuomarina. Älkää hyväksykö mitään mikä ei kuulosta oikealta. Tästä vastuusta ei pidä koskaan luopua."

Lorna Byrne kuvaa kirjassaan "Portaat taivaaseen" (Otava, 2010) ihmisten ja enkeleiden läheistä suhdetta. Byrnen mukaan enkeleillä ei ole vapaata tahtoa. Enkelit ovat auttamassa ihmisiä Jumalan tahdon (sielusuunnitelman) mukaisesti. Ilmentyessään ihmiselle enkeli ottaa haluamansa muodon.

Neale Walsch kanavoi kirjassaan "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005) seuraavasti: "Jokaisen sisällä on lähde, kysy ja mene sisimpääsi, tutkistele asioita sydämessäsi, sieltä löytyy vastaukset, ilo, rauha ja rakkaus. Suurempi sinä voi eriytyä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle, samalla paljastaen totuutta olemassaolostasi. Jumalallinen virike palvelee ensin elämää, ennen pientä itseä. Olisi hyvä palvella elämää kaikessa mitä ajattelee, sanoo ja tekee. Olisi hyvä kysyä edistääkö ajatus elämää vai tuhoaako se sitä."

Avataara Amman mukaan olisi hyvä nähdä Jumala kaikessa, Hän tietää kaiken, asuu meissä ja tarkkailee liikkeitämme. Hänen voimansa ansiosta näemme, kuulemme sekä toimimme. Myös Hänen voimansa ansiota on, jos tunnemme Hänet. Ilman Häntä olemme vain elottomia kehoja. Kaikki tekomme heijastuvat universaaliseen Mieleen ja palaavat takaisin samalla voimalla. Kaikessa mitä ihminen kohtaa, on kuitenkin taustalla Luojan rakkaudelliset kasvot. Suomen teosofisen seuran perustaja, näkijä Pekka Ervast painotti, että valkoiset ja mustat enkelit ovat Jumalan apulaisia johdattamassa ihmisiä takaisin Luojan luokse. Valitsemalla mustien enkeleiden palveluksia opitaan oman kielteisen kokemuksen kautta valitsemaan rakkaus.

Luoja on kaikenaikaa läsnä ihmisen elämässä, lähempänä kuin oma hengitys. Jossakin vaiheessa ihmiselle selviää, että on ollut koko ajaa Luojan yhteydessä. Omat ajatukset ovat olleet esteenä. Erillisyyden hyväksyminen on kohtalokas ajatusvirhe. On vaikeata havaita tai uskoa kokemaansa, jos ne ovat omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Kysymys on tiedostamisesta ja tämä voi tapahtua elämän lopussakin, eli ikä ei ole tässä esteenä. Walschin mukaan Luoja kommunikoi ajatuksin, mielikuvin, sanoin, tunteiden ja kokemuksien avulla kaikenaikaa kaikille, mutta on eri asia kuka kuuntelee. Luojasta ovat lähtöisin korkeimmat ajatuksesi, selkeimmät sanasi ja suurimmat tunteesi. Kaikki kommunikointimuodot ovat Luojalle mahdollisia.

Pitäisi olla tarkka ja huolellinen, mitä ajatuksia mielessään vaalii, pitäisi pyrkiä hyväntahtoisuuteen, nähdä asiat parhainpäin, toivoa pahantekijälle Kristuksen johdatusta jne. Minätajunta on mielessä kuin pallon keskellä ja omat ajatukset heijastuvat takaisin kuin peilistä. Ihminen on ajatuksiensa kaltainen. Omat ajatukset ovat kuin "ajatusolioita", mitkä pyrkivät toteutukseen. Aivot on inhimillinen tietokone, muistikeskus, joka palauttaa mieleen vanhoja ajatuksien, tunteiden, kokemuksien yhtymäkohtia. Jokainen näkee maailman omien mielikuviensa, "ajatussuodattimensa" mukaisena ja näin toinen voi nähdä maailman, esimerkiksi paholaisen mellastuspaikkana ja toinen Luojan läsnäolona. Luojakokemuksessa ihminen on kuin tietoinen vesipisara valtameressä, jokainen kuvaa ja havainnoi omalla tavallaan.

UT:n käsitys Sanasta, Kristuksesta: ”hän, jossa me liikumme, elämme ja olemme”. Henkissielullisesti koko maailmankaikkeus on Luojan ilmentymää, Luojan tiivistynyttä valoa, Tämän olemusta. Aine ja energia on yksi ja sama asia, toinen tiivistetyssä muodossa.

Henkissielullisesti sattuma on näennäistä, kaikella on syynsä ja tarkoituksensa. Kaikki on sidoksissa toisiinsa Jungin kollektiivisessa piilotajunnassa tai Luojan mielessä. Eräänä esimerkkinä elämän suuremmasta ykseydestä lokakuussa 1973 kuvernööri, sittemmin Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter täytti NICAP:n (UFO-havaintoilmoitus) kaavakkeen, jossa hän ilmoitti omaan havaintoonsa perustuen olevansa vakuuttunut UFO:jen olemassaolosta. Noin 20 arvovaltaisen henkilön läsnä ollessa UFO oli lentänyt edestakaisin useita minuutteja noin 300-1000 metrin etäisyydessä. Asiaa on käsitelty runsaasti kirjallisuudessa. Tässäkin tapahtuma on selviö, vaikka siinä ei ole mitään tieteellisyyttä.

Henkisessä tapahtumassa, esimerkiksi kirkkaassa valoilmiössä on tärkeätä kiinnittää huomiota tunteeseen. Tunne kertoo sanansaattajan olemuksen. Pelko, kauhu ja ahdistus liittyvät pimeyden voimiin ja rakkaudelliset, rauhan, ilon tunteet päinvastaisiin voimiin.

Apostolien teoissa suositellaan, että rukoiltaisiin jatkuvasti. Olisi tärkeätä löytää hetkiä omalle henkisyydelle, antaa mielessään tilaa myös Luojalle. Keskittynyt ajatus on valtavan voimakas. Olisi tärkeätä olla hetkessä läsnäoleva ja keskittyä hetkeksi elämän pieniin ihmeisiin, Hengen kosketuksiin. Sekunnin - kahden henkinen kokemuskin voi olla elämän arvokkain tapahtuma ja koko elämän kantava voima. Walsch kanavoi kirjoissaan olemaan hiljaisuuden keskellä, itsensä kanssa muutamia kullanarvoisia hetkiä joka päivä. Tällöin pitäisi hetkeksi pysäyttää kaikki tekeminen, ajatteleminenkin. Olisi hyvä, jos voisi meditoida 15 min. aamulla ja illalla. Tämä voisi muuttaa koko elämän.

Rukous ja meditaatio ovat tapahtumina hyvinkin samanlaisia, tällöin virittäydytään Luojan läsnäoloon, rauhaan, elämänenergian ja rakkauden lähteeseen, samalla tapahtuu kehollisesti myönteisiä vaikutuksia, tietoisuuden sekä intuition lisääntymistä.
 

Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com

 

 

ALOITUSSIVULLE