- Meidän ruumiimme on kuin talo, jossa pyhä henki asuu. Meidän ei pidä samaistua ruumiiseemme, koska emmehän samaistu taloommekaan, jossa asumme.
Jeesus piti tauon, joka oli hänen tapaistaan. Tauko jätti sanat leijumaan ilmaan ja hiljaisuudessa niiden ääni kaikui voimakkaana opetuslasten mielessä. Filippus rykäisi ennen kuin kysyi: - Eikö ruumiimme ole paremminkin kuin temppeli, koska henkemme on niin pyhä, että pelkkä talo ei tee sille oikeutta.
Muut opetuslapset nyökkäilivät ja vilkuilivat toisiaan osoittaakseen olevansa samaa mieltä Filippuksen kanssa.

Jeesuskin nyökkäsi ja paransi hieman asentoaan pellavaisen liinan päällä. - Totta, mutta hengelle kaikki on yhtä pyhää ja rakasta, joten sille on yhtä juhlavaa vierailla talossa kuin temppelissä. Mutta sovitaan nyt vaikka, että kutsumme ruumistamme pyhän hengen temppeliksi.
Opetuslasten joukosta kuului matalaa muminaa, jossa oli hyväksyvä äänenpaino. He istuivat sekalaisesti ryhmittyneenä Jeesuksen lähellä. He olivat kokoontuneet Andreaksen ja Pietarin kotiin. Veljesten talossa tuoksui aina hieman kala, niin kuin kalastajien kodissa yleensäkin. Seinillä roikkui verkkoja ja valo pääsi sisään yhdestä suuresta ikkunasta. He istuivat silmät suljettuina maalattialla. Osa istui pelkkien olkien päällä, mutta osa oli levittänyt alleen pellavaisen liinan. Jeesus jatkoi: - Tärkeintä on oppia löytämään tie tuon temppelin sydämeen. Hän piti tauon ja jatkoi hieman naurahtaen: – Sanokaamme alttarille. Kun löydämme tuon alttarin, kumartukaa sen edessä ja uhratkaa kaikki ajatukset ja tunteet sen edessä.
Opetuslapset istuivat hiljaa ja heidän kulmiensa kurtistelusta näki että he yrittivät soveltaa kuulemaansa. Sitten Jeesus lisäsi aistittuaan opetuslasten yrityksen: - Älkää yrittäkö liikaa. Olette jo perillä. Ajatelkaa että kun suljette silmänne, olette tuolla temppelissä, mutta ette näe mitään, koska on pimeää. Teidän tarvitsee vain kumartua rukoilemaan. Sisäisesti. Rukoilkaa Jumalaa, henkeänne.
Jeesus piti taas tauon ja opetuslasten kurtut silenivät ja näytti että Johannes oli jonkinlaisessa hurmoksessa, hänen huojuessaan ja täristessään paikallaan. Simon kysyi hiljaisella äänellään.

- Miten meidän pitäisi käytännössä toimia kun rukoilemme?
Jeesus ymmärsi heti mitä Simon tarkoitti ja vastasi rauhalliseen tapaansa: - Rukoileminen on sitä, että ette ajattele mitään, ette tunne mitään, ettekä ole mitään. Suuntaatte sisäisen katseenne vain sydämeenne, jossa alttari sijaitsee. Kun onnistutte rukoilemaan tällä tavalla, tulette näkemään Jumalan, joka on sisäisesti meissä.

Taas hiljaisuus palasi opetuslasten ja Jeesuksen ympärille ja rukousharjoitus jatkui. Sitten Maria lisäsi Jeesuksen viereltä: - Tämä ei ole helppoa, mutta jos rukoilemme ahkerasti saamme nähdä Hänen kasvonsa ja astumme Taivasten valtakuntaan.

Keskipäivän hetki oli vaihtunut iltapäivän ensi hetkiin, kun he lopettivat rukoilemisen. Vapautunut rupattelu täytti äkkiä kalastajaveljesten kodin. Jeesus rupatteli mukana ja oli hetkessä muuntautunut opettajan roolista takaisin tasavertaiseksi opetuslasten kanssa. Johannes oli edelleen rukouksessa ja hänen ilmeensä oli hurmioitunut ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. Sitten hän avasi silmänsä ja sanoi ääni väristen: - Taidan tietää mitä tarkoitat Taivasten valtakunnalla. Se on täällä ja tuolla. Se on kaikkialla. Olemme aina olleet siellä, mutta nyt sen vasta muistan. Jumala näytti sen minulle.

Jeesus nyökkäsi päätään ja hymyili onnellisena.
- Hienoa! alatte päästä perille.

 

* * *
Veli-Matti Mathlin on julkaissut runokokoelman Aamun kolme hetkeä. Kirjaa on saatavana Ultran nettipuodista.