Näe elämäsi tapahtumat vertauskuvina, niin pääset niiden ytimeen
Tulkitse päivän tapahtumia, kuin tulkitsisit unta.
Ymmärrä, että kaikki mitä sinulle tapahtuu, on symbolista
Jos haluat ymmärtää elämääsi, koe se opettavaisena satuna
 

Sydämelläni oli ahdistus ja kaipuu jonnekin jota en osannut määritellä. Välillä se oli poissa, mutta sitten huomioni herpaantui tämän todellisuuteni toimista ja kaipuun ääni sisälläni halusi tulla kuulluksi. Huomioni kääntyi yhä uudelleen sisäänpäin tuon tunteen lähelle, mutta mieleni ei silti ymmärtänyt sitä. Tästä johtuen olin usein poissaoleva, en ollut läsnä maailmassani enkä muille. Olin muiden mielestä haaveilija, joka pakeni todellisuutta jonnekin muualle. Ja niinhän tavallaan teinkin. En voinut sille mitään, kun ääni sisälläni sykki kuin hypnoottinen humina, joka kuljetti jonnekin kaukaiseen, mutta tuttuun.

Pitkään tuo kaipuu ja ahdistus olivat vain pelkkiä tuntemuksia ilman selkeää mielikuvaa tai ajatuksia, mutta sitten eräänä päivänä alkoi vyyhti avautua ja se järisytti maailmani ja värähdys kulki läpi koko universumien. Kuulostaa mahtipontiselta ja ylimaallisen narsistiselta, mutta myöhemmin ymmärrät että se ei ole sitä, vaan se on yhtä yleistä kuin kenen tahansa elämässä tapahtuvat valinnat ja niiden aikaan saamat värähdykset.

Sinä päivänä tuo ahdistus rinnassani oli erityisen voimakas. Olin yksin kotona, vaimoni oli anoppilassa viikonlopun. Ahdistus veti minut masentuneeseen olotilaani ja halusin saada selityksen sille. Makasin sängylläni ja rukoilin Jumalaa antamaan minulle vastauksia. Pyysin, että tunne otettaisiin minulta pois. Keskitin kaikki voimani ja huomioni rukouksiini ja pyyntöihini, mutta vastauksena oli vain suuri hiljaisuus. En saanut minkäänlaista ulkoista apua, tai niin minä luulin silloin. Ainoastaan hetkellä, kun olin näännyttänyt itseni vastausta pyytäessäni, tuli uupumuksesta raukeaan mieleeni pieni ajatus. Ajatus kehotti hellittämään, luopumaan yrittämisestä löytää vastausta. Ajatus ehdotti antautumaan tunteelle, menemään sen sisään ja antaa sen täyttää koko olemukseni. Vain siten voisi vastaus ja vapautus löytyä.

Ajatus sopi minulle. Olin niin väsynyt kaikesta pinnistelyistäni ja yrityksistäni löytää vastausta järjellä, että mieleni oli hetken aikaa täysin hiljaa. Se ei jaksanut enää yrittää. Suljin silmäni ja ohjasin huomioni tuon ahdistuksen äärelle. En analysoinut sitä mitenkään, vaan tunnustelin vain tuota tunnetta. Tunsin tuota tunnetta. Annoin sen täyttää minut kokonaan. Suuntasin tietoisuuteni sen sisään, tai en tehnyt mitään, annoin vain tietoisuuteni mennä sinne minne se kaipasi. Ahdistus ei enää tuntunut ahdistukselta, se oli vain tunnelma joka oli jotenkin ristiriidassa nykyisen elämäni kanssa. Se oli kaipuuta jolla alkoi olemaan merkitystä. Olin täyttymässä uudenlaisella tunnelmalla, tai se ympäröi minut kokonaan. Antauduin sille täysin, unohdin mikä olin ollut.

Kaipuu muuttui tunnelmaksi, tunnelma alkoi saada värejä, väreistä alkoi erottua muotoja. Edessäni avautui maisema, joka vastasi täysin tuota tunnelmaa. Ikään kuin maalaus, joka herättää tietyn tunnelman oli tapahtunut käänteisesti; tunnelma sai aikaan maalauksen. Maalaus oli erittäin elävä, itse asiassa siinä näkyi liikettä, se oli kuin elokuvaa. Minulle tuli vieläpä olo, että olin nähnyt tuon elokuvan monesti ennenkin. Olin jopa vakuuttunut, että olin jopa käsikirjoittanut tuon elokuvan. Hullua, mutta silloin tuo kaikki tuntui päivän selvältä.

Näin metsän ympäröimän alueen. Rakennuksia ja peltoa. Metsä näytti olevan sekametsää, jossa oli monen ikäistä puuta, ei siis mono-männikköä. Aurinko valaisi puiden latvoja ja tuuli huojutteli lehtipuiden lehtiä. Oli ilmeisesti kesä ja kaikki kasvit olivat elinvoimiensa tunnossa. Muutamia kumpupilviä ajelehti hitaasti sinisen taivaan poikki, jossa ne välillä kohtasivat haarapääskyjä riemukkaan taidokkaissa lentopuuhissaan. Räkättirastaat nauroivat pellon reunan puissa ja kuovi asteli hieman etäämpänä pellolla. Ruis oli hyvässä kasvussa pellon eteläpäässä ja rakennusten rykelmä toisessa päässä, jossa metsä niiden takana turvaasi selustaa. Rakennusten ja ruisvainion välissä näytti olevan kasvimaa, jossa monet vihannekset kasvoivat omissa penkeissään. Tie kulki pellon ja metsän reunaa pitkin alkaen pihasta ja kadoten edessä avautuvaan metsään. Sorainen tienpinta oli saanut keskelle vihreän ruohonauhan, jossa kukki monet villikukat. Perhoset ja kimalaiset lentelivät kukkien ympärillä ja välillä suunnistivat pellon ojien mesiangervoihin ja apiloihin, joita kukki ruispellon ja kasvimaan välisellä peltolohkolla. Jostakin kauempaa erottui vaimea veden solina aina silloin kun tuulen ote haavan lehdistä hölleni.

Rakennustenrykelmä koostui hirsisestä päärakennuksesta, joka oli sekoitus vanhaa ja uutta. Yllättävän modernit piirteet päärakennuksen arkkitehtuurissa kertoivat, ettei näkymä ollut vanhasta ajasta, vaan nykyajasta. Rakennus oli L:n muotoinen ja siinä oli jyrkkä tiilipintainen katto. Toinen pääty oli suunnattu etelään päin ja sitä peittivät suuret ikkunat, joiden ilmeinen tarkoitus oli kerätä auringon valoa sisäänsä niin paljon kuin mahdollista. Seinät olivat hirttä, jotka olivat kantattu tasaiseksi, ei siis pyöröhirttä. Ikkunan pielet olivat hillityn koristeelliset, samoin räystäät. Toisella sivulla, joka oli etelään päin, oli sisäänkäynti katettuna pienellä kuistilla L:n kulmauksessa. Seinustalla oli myös pari pientä ikkunaa. Talo oli maalaamaton ja hirsien väri kertoi, että vieläpä melko uusi. Hirsinen kehikko lepäsi koko komeudessaan korkean luonnonkivijalan päällä.

Päärakennuksen vieressä oli hirsinen luhtiaitta, jossa oli kaksi osastoa. Aitta oli maalattu punaiseksi ja sitä kattoi niin ikään tiilet. Vastapäätä luhtiaittaa oli pieni piharakennus, joka ilmeisesti oli varasto ja verstastila. Vastapäätä taloa oli pieni ulkosauna ja ilmeisesti myös pesutilat saunan koosta päätellen. Sekä piharakennus että sauna olivat molemmat maalattu punaiseksi. Sauna oli hirsirakenteinen ja piharakennus oli tehty laudasta. Talon takana metsän reunalla oli vielä maakellari, jonka päälle oli jo metsän sammalpeite kivunnut. Keskellä pihaa oli kaivo, joka oli katettu koristeellisella katoksella. Piha oli hyvin hoidettu ja erilaiset kukkaistutukset ja erikoisemmat pihapuut olivat taitavasti sijoiteltu pihapiiriin. Pihan kasvillisuus muuttui saumattomasti koristeellisesta käytännölliseen edetessä pihasta pellon suuntaan. Kaikki näytti olevan tarkoin harkituilla paikoillaan ja yhdessä ne loivat luonnonmukaisen ja samalla harmonisen kokonaisuuden. Tuo paikka näytti juuri sellaiselta mistä aina olin sisälläni haaveillut. Täydellinen ympäristö ihmiselle elää ja olla. Fyysinen toimeliaisuus yhdistettynä henkiseen kokemiseen luonnon avustuksella.

Talon puuovi avautui ja sieltä harppasi ulos pitkä mies. Hän askelsi rauhallisesti pihan poikki kasvimaan reunalle, jonne jäi katselemaan viljelyksiään kädet lanteilla. Miehellä oli pitkä ruskea tukka, joka oli sidottu poninhännälle ja pitkä kokoparta. Vaatetuksena oli oranssi t-paita ja vanhat polvista paikatut farkut. Jaloissa ei ollut kenkiä, vaan hän oli liikkeellä paljasjaloin. Mies istuutui maahan ja jäi tuijottamaan eteensä. Mies vaikutti minusta tutulta, niin kuin olisin tavannut hänet joskus. Siirryin lähemmäksi ja tutkin tarkemmin hänen kasvojaan. Hänellä oli syvän ruskeat silmät, jotka katsoivat suoraan minuun… Tunsin voimakkaan energian itsessäni ja jonkinlaisen portin avautuvan hänen silmien ja omieni välille. Silloin minulle selvisi järkyttävä totuus; tuo mies oli minä! Minä, jossakin sellaisessa elämäntilanteessa, jossa olin haaveillut olevani. Jossakin sellaisessa elämässä, joka oli ollut salainen kaipuuni. Nyt sen näin edessäni todellisempana kuin olisin voinut koskaan kuvitella.