Muutamia murusia rakkaudesta 

Rakkaudesta on monen monta selitystä, mutta mikä niistä onkaan oikea? Voiko vain yksi ihminen sanoa, että minun käsitys rakkaudesta on juuri se oikea ja sen mukaan jokaisen pitää elää rakkaudessa ja suhteessa? Mielestäni ei voi, koska jokainen näkee ja kokee rakkauden merkityksen omalla tavallaan. Kuulin erään miehen sanovan, että toisiaan rakastaa voi vain kaksi erilaista ihmistä. Mietin tuota pitkään ja tulin siihen tulokseen, että jokainen meistä on erilainen, jolloin jokaisella on siis mahdollisuus rakastaa toista, kuhan vain se oikea tulee kohdalle. Ei sillä minusta ole merkitystä onko hetero vai joku muu, vain sillä tunteella on merkitys. Toki monella on monen monta kokemusta rakkaudesta ja vielä väittää, että jokaista olen rakastanut. Uskon sen, mutta ajattelen, että jokaista rakkauden kohdetta kohtaan rakkaus on ollut erilaista ja ainutlaatuista. Aivan kuten jokaista lasta kohtaan on erilainen rakkauden tunne, ei sille vain voi mitään. 

Rakkauteen pitää omistautua. Et voi hoitaa suhdettasi, jos et ole omistautunut sille. Et voi olettaa, että toinen tietää sanomattasi rakkautesi määrää. En tarkoita, että rakkautta pitää vakuutella päivästä toiseen, vaan tarkoitan, että rakkautta toiseen ihmiseen, yleensä kumppaniinsa, voisi näyttää pienillä teoilla, kuten kosketuksella, vaikka vain katseella. Jopa niinkin pienellä teolla, kuin hipaisu ohimennen hiuksiin, olkapäälle tai katsomalla silmiin ja nikkaamalla silmää.

Rakkaus ei saa sitoa, mutta rakkaus pitää sitoa, kun se syntyy. Sitä pitää hoitaa. Hoidathan sinä kukkiasikin, miksi siis et rakkauttasi. Pitää tehdä pelisäännöt, minkä mukaan elää ja toimii suhteessa. Ja pitää muistaa noudattaa niitä. Ehkä asioita, mitä et näe konkreettisesti, on vaikea hoitaa?

Rakkauteen kuuluu läheisyys. Läheisyys on tärkeä - ellei mielestäni jopa tärkein - tapa osoittaa rakkautta toiselle. Kosketus, kuka voi kieltää sen positiivisen merkityksen ja henkisen voiman? Miltä tuntuu istua lähekkäin rankan työpäivän jälkeen kotona sohvalla oman rakkaan kanssa. Ei tarvita sanoja, vain kosketus, kädestä kiinni tai kainaloon. Se lievittää stressiä ja antaa tunteen siitä, että toinen välittää. Katse on toinen tärkeä osa rakkautta. Olkoon sitten ujo tai rohkea katse, se saa aikaan sydämessä sykkeen, mihin vain rakkaus pystyy. Se lävistää sydämen kuin tylppä puukko, tekemättä kuitenkaan kipeää. Muistakaa rakkaat ihmiset koskettaa rakkaitanne.

Luottamus syntyy, kun tuntee, että toinen välittää. Joillakin luottaminen syntyy heti alussa, toinen taas tarvitsee aikaa ja tekoja, jotta voi luottaa. Tietysti menneisyyden kokemat asiat vaikuttavat siihen, miten rohkeasti heittäytyy luottamaan. Ilman luottamusta toiseen, voiko aidosti rakastaa? Muuttuuko rakkaus tummaksi, tuleeko rakastamisen väliin ongelmia, mustasukkaisuutta, pelkoa, että menettää toisen. Mitä rakkautta se on? Onko se enemmän epävarmuutta itseään kohtaan? Niin, voihan se olla rakkautta, vääränlaista. Rakkautta ilman, että on saanut turvallisuudentunteen toisen välittämisestä. Siksi minusta on tärkeää, että kumppanit osoittavat toisilleen rakkauden tai alussa välittämisen. Minusta pitää myös oppia rakastamaan itseään ja luottamaan itseensä, viehätysvoimaansa ja sitten on valmis ottamaan rakkauden vastaan avoimesti ja syvällisesti. Rakastaa voi, mutta entä kun on aika ottaa vastaan rakkautta. Entä miten käy, kun osaa ottaa, mutta ei antaa?

Oletteko koskaan miettineet, miksi otatte lapsen syliinne kun haette hänet esim. päiväkodista? Uskallan väittää, että siksi koska rakastatte häntä ja jälleennäkemisen ilo kuplii sydämessänne. Molemminpuolinen ilo, ikävä. Miksi siis ette voisi ottaa samaa käytäntöä kotona kun kumppani tulee töistä. Menette vastaan ja halaatte, suukotatte häntä ja kysytte miten työpäivä meni? Ja jos vastaatte, että aika ei riitä, niin mikä voisi olla tärkeämpää kuin hoitaa suhdetta, jonka juuria voi kasvattaa ja voimistaa pienellä teolla. Aikaa tuohon kuluu muutama sekunti, korkeintaan minuutti. Paitsi jos mies tai vaimo on ollut työmatkalla ja viime tapaamisesta on kulunut viikko / kaksi. Silloin halaaminen ja suukottaminen voi olla kohtalokasta, hyvällä tavalla, ja viedä mukanaan, mutta sehän on vain hyvä ja voimistaa rakkautta ja näyttää välittämisen, ikävän. Muistakaa siis katsekontakti kun vaimo tai mies tulee töistä. Katsokaa miltä hän näyttää, mitä hän tuntee, kysykää mitä hänelle kuuluu, älkää pitäkö häntä itsestäänselvyytenä. Olette varmaan huomanneet, että nykyaikana rakkaus, joka ei ole aitoa, murenee muutamassa sekunnissa.

Entä sitten intohimo? Onko se kansankielellä ja ajatuksella sitä, että sänkyyn kiireesti ja puhina - ähinä ja siinä se. Sitten mietitään itse kukin mielessään, että huh huh, olipa intohimoista seksiä. Ei, ei kai se tuota voi olla. Onhan intohimo toista kohtaan muutakin kuin vain seksiä tai rakastelua, joka on kaunista kuin tyyni vedenpinta varjoineen. Minusta intohimo on osa rakkautta, rakastamista, ilman seksiä / rakastelua. En voi uskoa, että pitkässä suhteessa intohimo hiipuisi, päinvastoin, se voimistuu. Jos toinen on läsnä ja lähellä, siis oikeasti, intohimo säilyy ja voimistuu. Jokaisessa rakkaudessa on hetkiä, että intohimo on maton alla, mutta antaa olla, kyllä se sieltä tulee, kun aika on. Sitä pitää välillä ravistella, ja miten muutenkaan kuin olemalla läsnä, kysymällä mitä toivot, haluat ja pyrkiä toteuttamaan pieniä toiveita. Ja pitää muistaa myös ottaa vastaan kun saa ja toinen muistaa. Kunnioitus toista kohtaa, toisen huomioiminen, nuo mm. luovat läheisyyttä ja vahvistaa rakkautta. Intohimon ei aina tarvitse olla seksuaalista. Muistakaa kertoa toiselle, että lähelläsi on hyvä olla.

Täyteläiseen rakkauteen kuuluu kaikki nuo edellä mainitut: omistautuminen, läheisyys ja intohimo.

Rakkaus on paljon muutakin kuin nuo muruset, joista kirjoitin. Rakkaus on voima, joka vie meitä eteenpäin. Ilman rakkautta olemme tyhjiä. Opettele rakastamaan itseäsi, kehu itseäsi, opi tuntemaan itsesi päästä varpaisiin, siten voit ottaa vastaan aidon pyyteettömän rakkauden kumppaniltasi. Rakkaudessa ei ole rajoja, rajoituksia on vain avoimuutta ja iloa.

Muistakaa myös, että rakastaa voi etäältäkin.
Rakkautta kaikille!

Kirjoittaja Marja Huovinen on seksuaalineuvoja, seksologiopiskelija (Lapin kesäyliopisto), Reikiopettaja, energiahoitaja, selvänäkijä, kouluttaja.