Minä synnyin tähän maailmaan pienenä enkelinä, ihmiskehon sisälle. Minä, Päivi Elina, olin valinnut elämäntehtäväkseni valonlähettilään tehtävän. Valon ja rakkauden sanoman kertomisen ihmisille.
Isälle ja äidille minä olin se pieni ja tuhiseva vauva jonka selässä oli pienet siivet. Öisin minä aina lentelin muiden enkelilasten ja taivaallisten auttajien kanssa unimaailmassa. Unimaailman kautta minulle annettiin voimia ja luottamusta elämäntehtävääni varten. Samalla minua rohkaistiin olemaan aina oma itseni. Aamuisin sitten heräsin aina todellisuuteen ihmisvauvana joka tarvitsi äidin rakkautta ja huolenpitoa.

Ja niin aika kului ja vuodet vierivät ja minä lensin pesästäni siipiäni kokeilemaan. Ensimmäinen lentoyritykseni päättyi myrskyävään taivaaseen. Minä pysähdyin ihmettelemään miten ihmiset olivat niin kylmiä ja etäisiä. Miksi ihmiset kätkeytyivät naamioidensa taakse? Miksi he salasivat todelliset tunteensa?

Minä sain koko ajan huomata olevani mitä erilaisimpien tunteiden verkossa, tunnesotkujen keskellä. Niin monesti mieleni olisi tehnyt paeta sen myrskyn keskeltä. Joskus ne haastavat tehtävät uuvuttivat herkän enkelisieluni tässä ihmiskehossa. Mutta niin vain jokaisesta hetkestä löytyi voimahetkensä jatkaa eteenpäin. Joskus ne tehtävät naurattivat ja saivat hyvälle mielelle. Monenlaisia ihmisiä tuotiin koko ajan eteeni. Jokaisella oli oma tarinansa kerrottavana minulle. Ja niitä tarinoita minä tulen vielä kertomaan paljon enemmänkin ihmisille tässä elämässäni.

Jokaisesta surullisesta hetkestä löytyi myös ilon siemen. Iloisista hetkistä taas löytyi paljon auringonsäteitä. Enkelit näkevät kaikki ihmisten hymyt ja toivovatkin meidän iloitsevan enemmän. Jokainen hymy on enkeleille kuin pieni lahja. Surullista taas on huomata miten ihmiset sairastuttavat itsensä tunteiden tukahduttamisella. Tukahduttaminen varastoituu ihmiskehon sisälle ja aikanaan aiheuttaa erilaisia kiputiloja. Siksi ihmisten olisi hyvä puhua tuntemuksistaan toisille. Jokaisella ihmiselle vaan on oma vapaus tehdä valintansa täällä maanpäällä. Jokainen ihminen kulkee oman elämänpolkunsa omilla askelillaan, enkelit ohjaavat vaan meitä täällä.

Niin monesti minä keräilin surullisena niitä tuhansia särkyneitä sydämiä ja sieluja. Ja turhaan yritin koota niitä uudelleen. Sitten minä ymmärsin, että tämä kuuluu ihmiselämään. Nämä särkyneet sirpaleet luodaan uudestaan, uusiin tarinoihin. Jokainen sirpale oli vain yksi osa ihmisten tunteiden palapelistä. Ja minä kysyin: Miksi ihmiset peittävät tunteitaan? Ja miksi ihmiset valehtelevat ja riitelevät niin paljon? Miksi he aiheuttavat pahaa oloa toisilleen tahallaan? Ja miksi ihmiset surevat läheistensä kuolemaa?

Enkelit kertoivat, että ihmisten kuuluu käydä näitä asioita oppiakseen. Jokainen ihminen näyttelee omaa rooliaan tässä ihmiselämässä. Ja ihmismieli ei mielellään näytä tunteitaan muille ihmisille. Ihmismieli reagoi niin herkästi kuulemiinsa sanoihin. Ja näillä sanoilla saadaan aikaan paljon mielipahaa ja surua jos niin tahdotaan. Herkkien ihmisten on hyvä suojata itsensä aina valkoisella valolla ja pyytää enkeleitä haastaviin tilanteisiin mukaan.

Jokaisen surun keskeltä jokainen ihminen tulee löytämään ne, pienet ilon siemenet. Ilon siemenet joista kasvaa aikanaan isoja rakkauden puita. Kaikki rakkauden puut tarvitsevat ihmisten valoenergiaa kasvaakseen ja kukoistaakseen. Sitten, kun aika on kypsä, puiden hedelmäsato korjataan talteen. Enkelit toivovat, että kaikki ihmiset osallistuisivat rakkauden puiden kasvatukseen. Maapallo tarvitsee näitä rakkauden hedelmiä. Ja jokaisen ihmisen hedelmäsadon rikkaus on erilaisuus! Nämä hedelmäsadot kasvattavat maapallon energioita.

Ihmiset tulevat vielä ymmärtämään myös kuoleman merkityksen. Ihmismieli ei halua ymmärtää läheisen ihmisen menettämistä. Jokaisella ihmiskeholla on oma tehtävänsä täällä maan päällä, ja kun tehtävä on saatettu loppuun, me siirrymme eteenpäin. Fyysisen läsnäolon häviäminen on monelle ihmiselle se vaikein asia hyväksyä. Enkeleistä on surullista huomata kun ihmiset eivät halua päästää irti surusta ja tuskasta. Henkimaailmaan siirtyneiden on helpompi auttaa läheisiään jos he eivät surisi niin paljon heitä. ”Me olemme aina Teidän luonanne”, he viestittävät.

Todellisuudessa kuolemassa henki siirtyy ihmiskehosta valomaailmaan. Kuolema on vain siirtymä eteenpäin tässä elämässä. Tietysti joskus käy niin, että ihmisen henki ei halua siirtyä valoon vaan jää välitilaan. Taustalla voi olla tunnepitoisia asioita jotka voivat johtua edellisistä elämistä tai karmallisista sopimuksista. Näissä henkien siirtämistilanteissa tarvitaan paljon energiaparantajien ja auttajien apua.

Enkelit kertoivat minulle, että joskus kauan muinoin ihmiset elivät rakkauden maailmassa. Muinaisella Atlantiksella. Maailmassa, jossa kaikki oli rakkauden ja valon energiaa ja kaikilla ihmisillä oli hyvä olla keskenään. Tässä maailmassa oli paljon korkeita energioita ja suuria Mestareita luomassa ihania asioita. Tämä maailma on syntymässä uudelleen lähitulevaisuudessa.
"Siksi Teitä, valonlähettiläitä on herätelty puhumaan ihmisille. Teidän tehtävänä on tuoda valon sanomaa kaikille ihmisille ja rakentaa tätä valonsiltaa kaikkien sydämiin. Tämä oppitehtävä on kaiken rakkauden syntymä. Te yhdistytte suureen energiaan joka ympäröi koko maailmankaikkeuden.
Vuosi 2012 tuo kaikkialle uusia ja mahtavia energioita ja silloin Teitä, valonlähettiläitä tarvitaan.”