Olemme saattaneet päätyä tilanteeseen, jossa arkiset asiat pyörivät jatkuvasti ajatuksissamme ja mielemme juoksuttaa meitä paikasta toiseen. Lisäksi elämämme saattaa tuntua jatkuvalta kamppailulta ja olemme kireitä, kiireisiä ja kylmiä toisia ihmisiä kohtaan. Tällöin meistä on tullut niin sanotusti ”liian” aikuisia ja olemme ottaneet itsemme aivan turhan vakavasti.

Toisaalta elämästämme saattaa puuttua iloa, naurua ja hengenkeveyttä. Pikkuhiljaa sielumme uupuu jatkuvasta päivittäisestä suorittamisesta kaivaten henkistä lepoa. Sielun uupumuksen merkkejä ovat esimerkiksi se, että meiltä puuttuu yhteys äiti maahan ja olemme pidemmän aikaa energeettisesti irti kehostamme. Tällöin sielumme viestittää meille sitä, että sen on päästävä lepäämään voimaannuttaviin kosmisiin energioihin joko nukkumisen tai meditaation avulla.

Tällainen uuvuttava sielullinen tila johtaa pitemmän ajan kuluessa siihen, että sairastumme joko fyysisesti tai henkisesti. Yhtenä ensioireena voi olla esimerkiksi masennus. Masennuksen tehtävänä onkin viestittää meille siitä, että tarvitsemme positiivista muutosta arkielämäämme.

Toisena oireena voivat olla esimerkiksi voimakkaat pelot, jotka ohjaavat käytöstämme vieden meitä pois omalta elämäntehtävä polultamme. Tällöin meistä kasvaa käytöksemme mukaan niin sanottuja lampaita, joita toiset ihmiset voivat ohjata meitä täysin omien toiveittensa mukaan. Jotta pääsemme irti tällaisten ihmisten energioista, meidän tulee löytää oma sisäinen voimamme muutokseen tielle.

Tähän löytyy mainio apu niin sanotusta leijonan energiasta, joka meillä jokaisella on sisällämme. Tämä vahva leijona-energia nousee usein esille silloin, kun meitä yritetään alistaa tai painostaa toimimaan yleisen mielipiteen tai yksittäisen henkilön tahdon mukaan.

Ensimmäisellä kerralla noustessaan esille leijonan energia saattaa olla hätkähdyttävä, mutta kun oivallamme, että olemme itse vastuussa omasta hyvinvoinnistamme ja sisäisestä rauhastamme, niin ymmärrämme, että leijonan energia on antanut meillä voimaa sanoa EI.

Tällöin voimme joutua katkaisemaan pitkiä ihmissuhteita, jotta löytäisimme sisäinen valomme ja voisimme jatkaa elämänpolkuamme eteenpäin ilman toisen ihmisten manipulointia. Leijonan energia asuu solar plexuksessa eli kolmannessa chakrassa vatsan seudulla. Tämän energian voimaa voidaan toki kutsua terveeksi omanarvontunnoksi ja itsevarmuudeksi oman elämän valinnoissa.

Sisäinen lapsemme tarvitsee ohjausta
 

Jotta sisäisen lapsen alituinen turvattomuuden, hylätyksi tulemisen ja pahan pelko poistuisi, meidän tulee oppia itse tyynnyttämään tämä pienokainen sisällämme. Mikäli meistä on tullut liian aikuisia, olemme unohtaneet tämän pienen lapsen sisällämme ja hän tuntee olonsa levottoman pelokkaaksi. Myös tämä pieni lapsi sisällämme muistaa ne lapsuuden ajat, jotka ovat voineet olla hyvin traumatisoivia ja mieleenpainuvia.

Salaa hän toivoo, että ohjaisimme ja pitäisimme hänen kädestä kiinni kuin suojelusenkeli kulkiessamme eteenpäin vaarallisessa metsässä. Lisäksi sisäinen lapsemme nauttii sitä, että löydämme vaikeista asioista aina myönteisen puolen ja päivittäisissä ihmissuhteissamme löytyy iloa ja naurua.

Tämä tuo mukanaan puolestaan sen, että emme ota enää itseämme liian vakavasti ja virheiden tekeminen on täysin sallittua. Meidän on hyväksi antaa päivittäin omalle sisäiselle lapsellemme positiivista palautetta ja kehuja onnistumisista. Avain kuten vanhempamme antoivat meille, kun opimme ajamaan pyörällä ensi kerran ilman apurattaita. Toisinaan sisäinen lapsemme saattaa riehaantua. Tällöin voivat arkiset toimet tuntua hänestä tylsiltä ja hänestä tulee levoton. Jos rauhaton käytös jatkuu pitkään, niin meidän vanhempana tulee ohjata häntä lempeästi kertoen, että ensin työ ja sitten huvit.

Seuratessamme toisia ihmisiä olemme saattaneet panna merkille, että joidenkin aikuisten käytös voi olla lapsellista, sinisilmäistä ja he joutuvat useasti vaikeuksiin. Tällöin ihmisellä on niin sanottu henkinen tasapainottomuus ja hänen vanhempi ei ole vielä kehittynyt ohjaamaan ja antamaan tukea sekä turvaa päivittäin sisäiselle lapselleen. Tällaisesta tasapainottomuudesta ovat merkkejä esimerkiksi jatkuva valittaminen, kiukuttelu, toisen ihmisten syyttäminen omista virheistämme ja vastuuton rahan käyttö.

Mikäli itse aikanaan saamme lapsia, he toimivat puolestaan meille peilinä ja näin he kasvattavat omaa sisäistä lastamme vahvemmaksi. Tällöin meillä on mahdollisuus oppia heiltä vanhempana oloa, joka rikastuttaa meitä henkisellä ja sielullisella tasolla. Kun aikuistumme, meillä on mahdollisuus saavuttaa tasapaino oman sisäisen lapsemme ja vanhemman tasolla. Tämä johtaa käytännössä siihen, että leijonan voimakas energia tasoittuu pikkuhiljaa. Tällöin meillä on mahdollisuus yhdistää nämä energiat uudeksi kokonaisuudeksi, jotta voimme oppia suhtautumaan vaikealta tuntuviin asioihin aikuisen viisaudella ja lapsenomaisella viattomuudella.

Tie aikuisuuteen tuo tasapainon
 

Oman sisäisen lapsen löytäminen saattaa tuntua aluksi hankalalta, mutta tämä avaa meille tien sisäisten traumojen ja pelkojen käsittelyyn. Sisäisen lapsen tehtävä onkin opettaa meitä tunnistamaan piilossa olevat tunteet. Ajatellaanpa pientä lasta, joka on noin kolmevuotias, miten hän suhtautuu ympäristöön, uusiin ihmisiin ja tilanteisiin. Hänen käytöksensä on vielä täysin vapaa rajoitteista, jotka estävät tuntemasta surua, vihaa, pelkoa ja suunnatonta iloa. Kun tämä pienokainen kasvaa muutaman vuoden lisää, hän oppii pikkuhiljaa viimeistään koulussa, että minun on parempi pitää tunteeni sisällä, jotta en joudu vaikeuksiin ja minua ei pidetä tyhmänä.

Nykyaikana useat vanhemmat toivovat, että heidän omista lapsistaan kehittyisi ”pikkuaikuisia” nopeasti, jotta he selviäisivät tässä kovassa kilpailuyhteiskunnassa. Tavallaan lapsen omat vanhemmat siirtävät omia pelkojaan hänelle ja näin hän oppii, että ilo ja leikki eivät kuulu menestyjän elämään.

Kun opimme vähitellen tunnistamaan, milloin meidän omalla sisäisellä lapsellamme on hätä, niin voimme kysyä häneltä ääneen Mikä sinua pelottaa? Miten voin auttaa sinua? Tällöin voimme kertoa sisäiselle lapsellemme, että olemme hänen tukenaan aina, tapahtuipa mitä tahansa ja emme hylkää häntä koskaan. Lisäksi voimme tehdä meditaatiossa mielikuvaharjoituksia, jossa otamme sisäisen lapsemme syliin kertoen hänelle, että rakastamme häntä suunnattomasti. Voimme myös silittää hänen päätään, jotta hän tuntee olonsa hyväksytyksi ja rakastetuksi. Tällainen harjoitus voi nostattaa esiin tunteita, jotka saattavat olla esimerkiksi puhdistavaa itkua, surua ja jälleen näkemisen riemua. Kun olemme päässeet yhteyteen näihin tunteisiin, paranemisprosessi on lähtenyt käyntiin ja tutkimusmatka itseemme on alkanut.