Universumin kehitys

Eksopolitiikka käsittelee planeettamme ulkopuolisia asioita, ennen kaikkea mahdollisia muita sivilisaatioita. Useimmat meistä ihmisistä tulevat joskus ajatelleeksi, olisiko Maa sittenkään ainoa elollinen planeetta universumissa. Kun käännämme katseemme taivaalle, sen äärettömyydestä emme voi käsittää kuin murto-osan. Paljain silmin näemme vain muutamia tuhansia tähtiä emmekä niitäkään reaaliajassa, sillä jos tähti on miljoonien valovuosien päässä, näemme sen sellaisena kuin se oli miljoonia vuosia sitten. Universumin salaisuudet ovat meiltä verhotut. Tiedemiehet ovat kuitenkin parhaansa mukaan pyrkineet materiaalisen maailmankaikkeuden ominaisuuksia selvittämään. Koko avaruuden laajuus on havaintojen mukaan noin 13,7 miljardia valovuotta, mikä tarkoittaa universumin ikänä 13,7 miljardia vuotta. Kyseessä ei kuitenkaan välttämättä ole ainutkertainen universumi, vaan universumitkin saattavat syntyä ja kuolla sykkivässä tahdissa. Varsinainen alkuräjähdys kuitenkin tapahtui vain kerran, sillä siinä syntyivät tyhjästä sekunnin murto-osassa sekä aine, energia että aika. Maailmankaikkeus siis syntyi ”ei mistään”. Jos kuljetaan historiassa taaksepäin kohti alkua, sitä voidaan verrata siihen, että kuljetaan maapallolla kohti pohjoisnapaa. Kun päästään pohjoisnavalle, ei voida kulkea enää enempää pohjoiseen, ei ole pohjoista. Alkuräjähdysteoriaa tukevat ilmiöt ovat galaksien loittoneminen, kosminen taustasäteily ja alkuaineiden määräsuhteet.

Universumi kokonaisuudessaan koostuu samoista alkuaineista, vieläpä suurin piirtein kaikkialla samoissa suhteissa. Tärkeimmät ovat vety ja helium, sitten happi, hiili, typpi ja neon. Meille vielä tuntemattomiakin alkuaineita lienee kuitenkin paljon, mutta niiden määrät kokonaisuudesta ovat vähäisiä. Ylivoimaisesti eniten on vetyä, noin 74 %, seuraavaksi heliumia, noin 25 %. Muille alkuaineille jää kokonaisuudesta vain rippeet, noin 1 %. Kuten tiedämme, saamme energiaa siitä, että tähden, kuten oman aurinkommekin, termonukleaarisessa reaktiossa neljä vetyatomia muuttuu yhdeksi heliumatomiksi.

Kaikki tämä, ns. tavallinen aine ja energia muodostavat kuitenkin vain 4 % universumin koostumuksesta. 73 % on meille tuntematonta pimeää energiaa ja 23 % pimeää ainetta. Pimeä energia saattaisi mahdollistaa sen, että aikaa oli jo ennen alkuräjähdystä. Myös multiuniversumi on mahdollinen, olisi siis monia laajenevia maailmankaikkeuksia samanaikaisesti. Niillä voi vallita täysin erilaiset fysiikan lait. Mehän tunnemme vain neljä energiavuorovaikutusta, gravitaation, sähkömagnetismin sekä vahvan ja heikon ydinvoiman.

Universumit kuolevat luhistumalla loppuräjähdyksessä viimeiseen mustaan aukkoon, kun painovoima on pysäyttänyt maailmankaikkeuden laajenemisen ja aiheuttanut sen supistumisen äärettömän pieneen yksikköön, pisteeseen, singulariteettiin, josta taas uusi universumi voisi ryhtyä laajentumaan. Ennen meidän universumiamme on saattanut olla olemassa jo kymmeniä vastaavia. Yhden universumin ikä saattaa olla satoja miljardeja vuosia. Toisen teorian mukaan universumi laajenee kiihtyvästi, loputtomasti ja äärettömästi, jolloin aineen tiheys laskee niin, että hiukkasten etäisyys toisistaan on lopulta miljardeja valovuosia. Mitä kauempana galaksi on, sitä nopeammin se loittonee. Maailmankaikkeus ei kuitenkaan laajene itsensä ulkopuolelle, vaan laajeneminen aiheutuu siitä, että galaksien väliin syntyy uutta avaruutta, lisätilaa. Ulkopuolella ei ole mitään, vaan avaruudessa on ns. negatiivisen paineen alueita, jotka laajenevat voimakkaasti. Siten voidaan sanoa. että maailmankaikkeuden laajeneminen on alkanutkin joka kohdasta yhtaikaa ja sillä on keskipistekin jokaisessa kohdassaan.

Tähden kehitys

Meidän aurinkomme ei ole syntynyt alkuräjähdyksessä, vaan se on ns. toisen polven tähti, joka on syntynyt aiemmin räjähtäneiden tähtien pölykertymästä noin 5 miljardia vuotta sitten ja on nyt elinkaarensa puolivälissä. Tähti ei saavuta täyttä kirkkauttaan heti synnyttyään, vaan vasta myöhemmin. esimerkiksi aurinko oli 30 % kylmempi 4 miljardia vuotta sitten. Auringon laajenemisen takia Maa on todennäköisesti 4 miljardin vuoden kuluttua yhtä kuuma kuin Venus nyt ja Mars on samanlainen kuin Maa nykyisin. Planeetoilla lämpötila vaihtelee myös muista syistä. Mm. monilla planeetoilla hyvin yleinen ammoniakki ilmakehässä lämmittää planeettaa.

Kun aurinkomme sammuu, se muuttuu ensin valkoiseksi kääpiöksi ja jäänee lopulta näkymättömäksi ruskeaksi kääpiöksi. Suuremmat tähdet sen sijaan muuttuvat supernovavaiheen kautta neutronitähdiksi eli pulsareiksi ja luhistuvat lopulta mustaksi aukoksi, jonka gravitaatio on niin suuri, että se imee kaiken valonkin ja näyttää mustalta. Itse asiassa kyseessä ei siis ole aukko, vaan aineen kasautuma.

Asutut planeetat

Maailmankaikkeudessa arvioidaan olevan noin 100 miljardia galaksia. Meidän galaksimme, Linnunrata, on keskisuuri ja käsittää noin 100 miljardia tähteä. Sen keskustassa on todennäköisesti suuri musta aukko, jota galaksi kiertää.  Koska tähtiä koko universumissa on siis arviolta 1022 eli 10000 miljardia miljardia, niin planeettoja on todennäköisesti ainakin saman verran. Kuten edellä todettiin universumi on koostunut kaikkialla pääosin samoista alkuaineista, minkä takia voidaan olettaa ainakin jossain tapahtuneen orgaanisen elämän kehittymistä. Vaikka vain yksi miljardista planeetasta olisi asuttu, niin luvuksi saadaan 10000 miljardia asuttua planeettaa eli jokaista maapallon asukasta kohti olisi 2000 asuttua planeettaa. Jos tähden elinikä olisi keskimäärin 10 miljardia vuotta, niin samalla 1000 asuttua planeettaa tuhoutuisi joka vuosi. Monet näistä planeetoista todennäköisyyden mukaan olisivat kehityksessään jopa miljoonia vuosia meitä edellä. Niiden sivilisaatioilla olisi epäilemättä tekniset edellytykset löytää uusi asuinkelpoinen planeetta oman tuhoutuvansa tilalle hyvinkin kaukaa universumista. Siksi ei olisi mikään ihme, vaikka maapalloakin olisi tässä mielessä tarkkailtu.

Kiertonopeus, pyörähdysnopeus, lämpötila, ilmakehä, kaasukoostumus ja painovoima ovat kaikilla planeetoilla erilaiset. Esimerkiksi Venuksessa painovoima on 90-kertainen maahan nähden, Venuksen ilmakehäkin on siis 90 kertaa raskaampi. Myös planeetan tiheys voi olla suurempi tai pienempi kuin maan. Planeetta voi myös olla ontto.

Planeettojen asukkaat

Maapallolla useimmat evoluution kehitysradat ovat johtaneet umpikujaan ja lajien kuolemiseen. Ihminen on pysynyt hengissä tappamalla ja syömällä muita organismeja, eläimiä ja kasveja. Muilla planeetoilla on erilaiset olosuhteet ja eliöt kuin meillä. Muilla sivilisaatioilla voi olla meistä täysin poikkeava olomuoto, lisääntymistapa sekä myös erilaiset aistit ja kyvyt. Heillä voi olla mm. psykofyysinen transformaatiokyky, mikä tarkoittaa, että he voivat muuttaa ulkomuotonsa erilaiseksi tarpeen mukaan ollakseen herättämättä liikaa huomiota esimerkiksi Maassa vieraillessaan. Heidän elinikänsä on mahdollisesti tuhansia vuosia. Itsestään selvää on, että he voivat myös olla sellaisilla tietoisuuden ja olemassaolon tasoilla tai rinnakkaisuniversumeissa, joita me emme voi havainnoida. Ihmisen näkökyky esimerkiksi on kehittynyt sellaiseksi, että me näemme esineinä vain sellaiset kohteet, joissa atomeja on riittävän tiheässä. Emme näe ilmaa, mutta näemme esimerkiksi puuesineen selvästi, vaikka sekä puu että ilma ovat pääosin tyhjää avaruutta. Niissä molemmissa on atomiytimiä erittäin harvassa, mutta puussa kuitenkin sen verran tiheässä, että näköaistimme havaitsee sen. Näemme myös ilman, jos siinä on riittävästi atomeja, esimerkiksi vesihöyryä eli sumua. Meidän käsittämiemme neljän ulottuvuuden lisäksi on todennäköisesti muitakin ulottuvuuksia, joissa voi sijaita kokonaisia maailmankaikkeuksia.

Tekniset menetelmät ja laitteet voivat muualla olla niin edistyneitä, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia käyttää niitä. Alienit voivat olla puolittain tai jopa kokonaan robotteja, jolloin niiden elinympäristölleen asettamat ilmastovaatimukset eivät ole niin tarkat kuin meillä. Ihmiselle sopimattoman planeetan ilmaston muuttaminen on mahdollista eliötoiminnan avulla, tällöin vaikutetaan hiilidioksidi-, metaani- ja happitasapainoon. Tämä on mahdollista jo melko vaatimattomallakin teknisellä kehitystasolla. Kaikkein edistyneimmät sivilisaatiot voivat olla niin pitkällä, että niillä on kyky muuttaa paitsi planeettojen olosuhteita myös koko Kosmosta. Heillä ei liene enää huolta siitäkään, että muilla planeetoilla liikuttaessa olisi aina huomioitava kontaminaatiovaara erinäisten riskien suhteen.

Jos useat edistyneet sivilisaatiot ovat kommunikaatioyhteyksissä toisiinsa, niiden keskuudessa tapahtunee yhdenmukaistumista, kuten maapallollakin on tapahtunut, kun erillään olleet kansat ovat entistä enemmän tekemisissä toistensa kanssa. Tällöin universumissa saattaa vallita eräänlainen kehittyneiden planeettojen yhteisö, joka saattaa jopa ottaa tehtäväkseen vähemmän kehittyneiden planeettojen valvonnan eräänlaisen Korkeimman Neuvoston toimesta.

Ufot ja humanoidit

Ufot ovat olemassa, nehän ovat tunnistamattomia lentäviä kohteita. Yleisesti ei vielä pidetä riittävinä todisteita ufojen ulkoplanetaarisesta alkuperästä tai humanoidien todellisista vierailuista Maassa. Edellä esitetyn perusteella olisi kuitenkin hyvin mahdollista, että ufot ovat vieraiden sivilisaatioiden avaruusaluksia ja humanoidit niiden miehistöä. Humanoidillahan ymmärretään maassa vierailevaa toisen planeetan tai toisen ulottuvuuden asukasta. Menneinä vuosisatoina pidettiin maapalloa universumin keskipisteenä, jota muut taivaankappaleet kiersivät. Tästä teoriasta on jouduttu luopumaan. Jos jotkut vieläkin pitävät maapallon sivilisaatiota ainoana maailmankaikkeudessa, niin jossain vaiheessa todisteet tuota ajattelutapaa vastaan tulevat niin murskaaviksi, että se joutaa historian romukoppaan. Ennen kuin sitovat todisteet ovat kaikkien nähtävillä, joudumme tyytymään epävarmoihin kontaktiraportteihin.

Ufojen käyttäytymiselle on tyypillistä, että ne voivat tehdä näkyviä muodonmuutoksia nopeasti tai myös muuttua näkymättömiksi hetkessä. Joskus ne tuntuisivat helposti siirtyvän tietoisuuden ja olemassaolon (ulottuvuuden) tasolta toiselle. Ne matkustavat myös neljännessä ulottuvuudessa, ajassa. Niiden on nähty myös ikään kuin lataavan energiaa voimalinjoista tai Maan magneetti- ja energiakentistä. Kontaktihenkilöiden mukaan ne suorittavat valovuosien matkoja muutamassa tunnissa, mikä viittaisi jäljempänä mainittuun madonreikämatkailuun. Kuitenkin vain vähemmän kehittyneet ulkopuoliset sivilisaatiot liikkuvat ”lentävillä lautasilla”, pidemmälle kehittyneillä on käytössään muita siirtymismuotoja.

Humanoideja on raportoitu montaa eri ”rotua”, toisaalta lyhyitä, lyhytjalkaisia, isopäisiä ja toisaalta pitkiä ja hoikkia, jopa hyvin paljon ihmistä muistuttavia, myös antennipäisiä, vihreitä, tyypillisiä ”marsilaisia”. Humanoidit käyttäytyvät raporttien mukaan ylivertaisesti ihmisiin nähden. Niiden telepaattiset kyvyt käsittävät paitsi ajatustenluvun myös akaasisten aikakirjojen tiedonsaannin. Ne kommunikoivatkin usein telepaattisesti, mutta myös muuntamalla puheensa ymmärrettäväksi. Ne voivat useissa tapauksissa muuttua halutessaan, varsinkin vaaroja kohdatessaan näkymättömiksi tai jakautua useiksi olennoiksi.

Joissain kontaktitapauksissa humanoidit ovat kertoneet, mistä ovat tulleet, esimerkiksi tämän aurinkokunnan näkyvien planeettojen näkymättömiltä siirtokunnilta, korkeamman ulottuvuuden (värähtelytason) planeetoilta, Linnunradan muista aurinkokunnista tai jopa universumin muista galakseista.

Humanoidien on myös kerrottu välittäneen viestejä ihmiskunnalle. Viestien pääsisältö on se, että kaiken yläpuolella olisi Luoja, joka edustaa korkeimmalla älyllä varustettua värähtelyä ja on osa kaikkea luotua. Vaatimattomammalla älyllä varustetut olennot, kuten ihmiset, omaavat sielun, joka ruumiin kuoltua siirtyy jonnekin korkeammalta taholta määrättyyn paikkaan, mahdollisesti astraalitasolle ja voi sieltä palata takaisinkin. Joidenkin mukaan kaikki universumin älylliset olennot on luotu keinotekoisesti (Luojan toimesta) eli se erottaa heidät kehitysopin mukaan kehittyneistä planeettojen alemmista olioista, (eläimistä ja kasveista), joilla ei ole tietoista Minää.

Avaruusmatkailu

Avaruusmatkailussa on pidetty valonnopeutta maksimina. Aikadilataatio ilmenee matkustettaessa lähes valonnopeudella, jota ei siis kuitenkaan ylitetä. Meidän galaksimme läpi voidaan kulkea valonnopeudella 60000 vuodessa maasta mitattuna, mutta avaruusaluksessa itsessään olisi kuitenkin kulunut vain noin 60 vuotta, mikä sopisi ihmiselämän pituuden raameihin.

Mustien aukkojen sanotaan kuitenkin mahdollistavan sekä matkustamisen että kommunikaation yli valonnopeudella. Myös aikamatkustaminen taaksepäin pitäisi olla toteutettavissa mustan aukon kautta. Avaruusmatka siis voitaisiin tehdä ns. madonreikää pitkin mustan aukon eli avaruusportin kautta tullen ulos toisesta mustasta aukosta, mikä lyhentää radikaalisti matkaa toiseen tähtisysteemiin. Avaruusalus voitaisiin lähettää tuhansien valovuosien päähän vaikkapa seitsemässä tunnissa, joka aika käytännössä kuluisi valonnopeuteen kiihdyttämiseen ja siitä jarruttamiseen. Itse matka avaruusporttien kautta veisi vain sekunnin murto-osan.

Madonreikäteoriaa on kritisoitu siitä, että kukaan ei tiedä mitä mustan aukon sisällä tapahtuu. Schwarzschildin säde eli tapahtumahorisontti on pienin etäisyys mustasta aukosta, josta vielä on mahdollista palata. Sen kohdalla näkyvät tapahtumat mustaan aukkoon syöksyvästä materiasta ovat viimeinen havainto ja samalla todiste mustan aukon olemassaolosta.

Matkustaminen kaukaisille planeetoille voisi olla mahdollista myös energiakenttien avulla. Avaruusaluksien kolmas mahdollinen liikkumistapa on käyttää aurinkotuulta eli auringosta lähtevää jatkuvaa plasmavirtausta, jonka muutokset aiheuttavat mm. revontulia ja magneettisia myrskyjä. Suomessa jo kehitelty sähköinen aurinkotuulipurje saattaa olla tässä käyttökelpoinen. Purje käyttää aurinkotuulta avaruusaluksen työntövoiman lähteenä eikä alus tarvitse mitään polttoainetta.

Kaikki edellä oleva spekulaatio avaruusmatkojen ongelmista menettää merkityksensä, jos puhutaan niin kehittyneistä sivilisaatioista, että niillä on keinot aineen värähtelyn jaksolukua muuttamalla dematerialisoinnin ja translokaation avulla siirtää itsensä ja mikä tahansa esineensä silmänräpäyksessä mihin tahansa toiseen kohtaan universumissa.

Maan sivilisaation kehitys

Kaksisataa vuotta sitten maapallolla ei korkeaa teknistä kehitystä paljonkaan ollut havaittavissa. Sata vuotta sitten keksittiin tärkeimmät nykyajan hyödykkeet ja tekniikat, sähkö, puhelin, filmit, auto, lentokone, öljyteollisuus ym. Nykyisin eletään atk- ja nanotekniikan buumia. Vuoden 2100 maapallon olosuhteita ja tekniikoita emme voi edes kuvitella, mutta lastenlapsemme tulevat ne näkemään. Ihmiseen asennetaan jo nyt tarvittaessa keinotekoisia kehon varaosia. Nämä tekniikat tulevat kehittymään valtavasti jo lähitulevaisuudessa, jolloin ihmisen elinikä saataneen helposti pidennetyksi sadasta vuodesta kahteen sataan vuoteen. Koska teknisestä kehityksestämme 99 % on tapahtunut viimeisen 200 vuoden aikana, niin kuinka valtava kehitys onkaan tapahtuva maapallolla seuraavan 200 000 vuoden aikana, joka kuitenkin on häviävän lyhyt aika aurinkokunnan historiassa.

Ihmisen henkinen ja psyykkinen kehityspotentiaali on niin suuri, että paljon tärkeämmäksi kuin mikään edellä esitetty materiaalinen substanssi, muodostunee ihmisen kyky kehittää ja käyttää immateriaalista substanssiaan siten, että saadaan kokemuksia korkeammilta olemassaolon tasoilta kuin vain tältä fyysiseltä tasolta.