Inhimillisessä elämässä kaikella on vastaparinsa, vastavoimansa. Puhutaan esimerkiksi maallisesta ja korkeammasta mielestä tai ihmisestä. Maallinen mieli pystyy järkeilemään ja selittelemään minkä tahansa pyrkimyksen, halun tai teon omaksi edukseen. Maallinen mieli pystyy järkeilyllään, haluillaan ja teoillaan tukahduttamaan myös Sielunsa äänen.

Henkissielullisesti ihminen on suuren Olennon sisällä tai aurassa, Jeesuksen sanoin; ”taivasten valtakunta on sisäisesti teissä” eli ihminen on kaiken aikaa taivaassa tiedostamatta asiaa. Tähän liittyen elämä, hengitys, tajunta, ajattelumahdollisuuskin liittyisivät Luojan läsnäoloon, energiavirtaukseen. Ihmisen maallisen mielen ”pimeys”, varjo estää Kristuksen, Luojan läsnäolon tiedostamista. On kuitenkin aina mahdollista vaistota tai kokea Luojan valoa, rakkautta, läsnäoloa, yleviä rakkaudellisia pyrkimyksiä ja viestejä. Tässä omat ajatukset ja toiveet ovat keskeisiä, on vaikeata nähdä tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Oma ajatus, varsinkin toistettuna ja tunteen vahvistama, on luova tapahtuma pyrkien toteuttamaan itseään.

KUVA 1. Ihminen on jatkuvasti vastakkaisten voimien välissä, puhutaan hyvästä ja pahasta, epäitsekkyydestä ja itsekkyydestä, valkoisista ja mustista enkeleistä jne. Tätä kuvaa Pyhän Yrjön ja lohikäärmeen symbolinen taistelu ihmisen mielessä.

Kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" (Otava, 2003) Carl G. Jung korostaa, että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, kaksi mieltä, mikä voidaan koska tahansa todistaa. Tämä sisäinen itse (Luoja, Kristus) on Jungin mukaan säätelevä keskus liittyen jollakin tavalla koko maailmaan, sekä sisäiseen että ulkoiseen. Se on olemukseltaan läsnä oleva, muotoa vailla oleva, ilmeten ihmisen kautta. Jung painotti, että ihmisen pitäisi saada yhteys tähän sisäiseen keskukseen kiinnittämällä siihen jatkuvasti huomiota. Ihmisen tulisi siis elää kahdessa tasossa tai maailmassa samanaikaisesti ja seurata niitä vihjeitä ja merkkejä, joita saa ulkoisissa tapahtumissa sekä symboleissa unissa.

Jungin mukaan tämä yhteys sisäiseen itseen ei siis tarkoita subjektiivisten ajatusten pohtimista. Ihminen joutuu tavallisen ulkoisen elämän lisäksi jännittävään sisäiseen seikkailuun ja vapautuu kaikista epäilyistä sisäisen itsen suhteen ja kokee suuren onnen ja elämäntarkoituksen. Ihmisen itsensä pitää tässä asiassa aktivoitua, muutoin Luojan läsnäolo voi jäädä vain piileväksi mahdollisuudeksi.

Jungin mukaan tietoinen yhteys oman psyykkisen ytimen kanssa alkaa usein persoonallisuuden haavoittumisella. Tämä on kutsu, vaikka sitä ei sellaiseksi tiedosteta. Ihminen kokee, että oma halu tai tahto on estetty ja tavallisesti tämä este projisoidaankin johonkin ulkopuoliseen, olosuhteisiin tai ihmiseen. Joskus alkukriisi tulee täydellisestä ikävystymisestä. Ihmisen pitäisi kääntyä suoraan ”pimeyttä” tai pelkoa kohti ja tällä tavalla selvittää, mitä sisäinen itse ihmiseltä haluaa, mikä on salainen tavoite. Tässä sisäisen itsen lähettämät unikuvasymbolit ovat keskeisiä, koska kysymys on uusista ratkaisuista, mihin vanhat ajatukset eivät sisällä vastausta tai ratkaisumallia. Joskus prosessi alkaa oivalluksista tarpeesta itsekasvatukseen.

Avataara Amma kuvaa asiaa siten, että jokaiseen elämänkokemukseen liittyy jumalallinen viesti sekä myönteisessä että kielteisessä kokemuksessa. Viesti löytyy sisältäsi. Koko maailmankaikkeus on sisälläsi.

Kun ihmisen tietoisuus, herkkyys, värähtely nousevat, niin silloin tullaan vastaavassa määrin tietoiseksi omasta kielteisyydestä, pimeydestä. Tällöin puhutaan myös varjosta (Doppelgängeristä, paholaisesta, kynnyksenvartijasta). Ihminen on tehnyt tämän omaksi todellisuudekseen ajatuksillaan, tunteillaan ja teoillaan. Rudolf Steiner on korostanut kirjassaan (”Henkisen Tiedon Tie”) varjon olevan karmallinen, astraalinen tilikirja hyvässä ja pahassa. Tätä ihminen kantaa tietämättään näkymättömänä mukanaan. Tähän liittyy myös muisto edellisistä elämistä. Osa selvänäkijöistä näkee toisen varjon. Vasta ihmisen korkeampi minä havaitsee kynnyksenvartijan, vaikka ihminen voi tulla siitä tietoiseksi sattumanvaraisesti. Tällöin kokemus kuvataan yleensä pelottavana harhanäkynä tai paholaisen kohtaamisena. Usein pitkään marihuanaa käyttäneet aavistavat tai tulevat jollakin tavalla tietoiseksi lähellä olevasta ”vainoojasta”.

Varjo on oma henkilökohtainen luomus, henkinen olento, jota ei kannata kirota, vihata eikä sitä voi tuhota tai työntää pois. Kielteiset ajatukset ja teot heijastuvat astraalimaailmassa demonisina muotoina. Ajatukset, jotka kiinnittävät mielen persoonallisuutta korostaviin maallisiin asioihin, omistamiseen, vallan haluun, maineeseen, intohimoihin, vihaan, kielteisiin reaktiotapohin, pelkoon jne. muodostavat juuri tämän varjon, henkisen esteen. Tästä johtuu symbolinen nimitys kynnyksenvartija. Ihmisen pitäisi päästä sovintoon, hyväntahtoiseen tasapainoon omien kielteisten pyrkimyksien ja voimien kanssa jalostamalla ne hyväntahtoisiksi ajatuksissa, sanoissa ja teoissa. Minä ja varjo ovat erilliset, samantapaisesti kuten ajatus ja tunne ovat toisiinsa.

Varjolla on hyviäkin, suojelevia, vaistomaisia piirteitä, esimerkiksi ettei heittäydy tulipaloon pelastustehtävässä varmaan kuolemaan. Ihminen yleensä tiedostaa tätä ”pimeää” varjopuoltaan vain epäsuorasti, mutta se voisi olla myös tiedostettu. Tämän olemus on viestittää ihmiselle omalla tavallaan, mitä pitäisi ottaa huomioon. Tähän liittyy Steinerin mukaan myös keskeisiä inhimillisiä arvoja, jotka pitäisi ottaa tietoiseen hallintaan, kuten pelontunteet, arkuus ottaa vastuu kaikista teoistaan ja ajattelustaan.

Mieli, alitajunta pystyy antamaan tunteelle mielikuvan ja päinvastoin. Alice Bailey välittää viestinä kirjassaan ”Tutkimus Valkoisesta Magiasta” ”(Oy Aquarian Publications, Helsinki 1992), että astraalitaso ja nk. astraalivalo ovat vain liikkuvia filmikuvia, jotka ihminen on itse luonut. Vaikka astraalimaailma (mielikuvitusmaailma, unimaailma) on ihmiselle hyvin todellista, niin se on kuitenkin todellista vain ihmiselle itselleen. Neale Walsch tuo esiin kirjoissaan mielenkiintoisen kanavoinnin, että helvettikin on vain henkilökohtainen ajatusluomus (ero Luojasta), vaikka se voi vaikuttaa hyvinkin todelliselta.

Ihmisyyden, sisäisen itsen, oman rakkaudellisen ohjauskeskuksen ja varjonkin näkökulmalta vapaa tahto, valinnan vapaus on aivan keskeistä. Jos toinen ihminen tai järjestö pakottaa tahtoonsa tai hallitsee peloilla, niin oma elämäntarkoitus jää helposti toteutumatta. On vaikeata havaita tai kokea omaksumiensa käsityksien vastaisia asioita. Tällöin voisi elää elämäänsä aivan kuin hypnoottisessa unessa toisten ihmisten tahtoa toteuttaen, samalla väheksyen tai unohtaen omat sisimmät toiveet ja pyrkimykset.

Piilotajunnan "kritiikissä" Jung käyttää termiä "varjon tunnistaminen", koska se usein ilmenee unessa personoituneessa muodossa. Varjo ilmentää minän tuntemattomia tai vähäntunnettuja ominaisuuksia, jotka voisivat olla yhtä hyvin tietoisia. Toiset unessa arvostelevat "varjon" vioista. Alkaa itsekasvatuksen aika. Varjo ei koostu pelkästään tekemättä jättämisistä, siihen liittyy myös negatiivisten asioiden kohtaamista. Varjo ilmenee unessa samana sukupuolena.

Varjossa ilmenee tyypillisesti ne inhimilliset ”synnit” ja ominaisuudet, jotka kielletään itsessä, mutta nähdään toisessa eli toisessa ärsyttää erityisesti oman varjon piirteet. Varjoon liittyy myös tahattomia spontaaneja ongelmatilanteiden luomisia, esimerkiksi lausumalla ilkeä huomautus, tehdä harmeja tuottava teko jne. Varjo voi olla myös vaistomainen vietti, mikä pitäisi hallita, toisaalta se on myös tässä suhteessa voimavara. Varjo on kaikenaikaa muuttuva ja henkisen kehityksen mukana hirviöhahmo alkaa muuttua ihmistä muistuttavaksi.

KUVA 3: Taiteessa on lukuisia kuvauksia, kuinka sankari voittaa lohikäärmeen, oman ”paholaisensa”. Lohikäärmettä on kuvattu monella eri tavalla, myös monipäisenä, esimerkiksi Jeesus kohtasi erämaakokemuksessa pahan kolmena eri muotona tai houkutuksena.

Markku Jyväkorpi

www.rajatieto.com