Ultran Nettikolumni 9/2007

Bey Heng piti kesän 2007 Ultrapäivillä avausesityksen aiheenaan Mieli – renki vai isäntä?
Julkaisemme hänen esityksensä syyskuun nettikolumnina.

MIELI – RENKI VAI ISÄNTÄ?
Bey Heng

Mieli on monipuolinen mutta huonosti tunnettu osasemme, palvelijamme, mutta usein myös herramme. Se on lähes aina mukanamme, mutta kuka tietää millainen se on ja missä se luurailee? Usein se hyppii asiasta toiseen kuin hullu apina markkinamiehen harteilla. Hetkittäin se on hallinnassamme ja voi parhaimmillaan pelastaa henkemme! Onko tarpeellista pyrkiä mieltämme kesyttämään ja kuinka se tapahtuu?
Tällaiseen asiaan yritän nyt kanssanne paneutua.

Otsikko on mielekäs vasta kun ajattelemme, että minä en ole sama kuin mieleni. Meidän tulee erottaa toisistaan mieli ja minuus. Vaikeuksia saattaa esiintyä sillä mielemme toiminta meissä on niin kokonaisvaltaista, että niitä on usein vaikea erottaa toisistaan.
On kuitenkin syytä ajatella, että minuus on jotain mielen toimintaa syvempää. Minuus on se jota mielen tulee palvella ja joka käyttää mieltä enemmän tai vähemmän tahdonvaltaisesti.
Toinen mahdollisuus on, että mielemme juoksuttaa meitä kaikenlaisten mielenkiintojen perässä. Syyt voivat syntyä meissä itsessämme tai tulla aivan ulkopuoleltamme etevien myyntimiesten mielien tuotteena.
Vaarallista on se, ettemme oikein voi erottaa komentosuhteita ja että kenties olemme unen kaltaisessa tilassa tapojen ja tottumusten orjuudessa.
 

I. MIKÄ - MITÄ MIELI ON ?

Yksi keskeinen osa mielen toiminnasta ovat aistit, niiden tuottama informaatio ja kokemukset. Mieli on kaksijakoinen, tiedostettu ja tiedostamaton mieli!
Aistimme välittävät tietoja sisältä kehostamme ja sen ulkopuolelta. Näkö, kuulo, maku ja hajuaistit ovat yhteys naapuriin, tuntoaistimme laaja kokonaisuus, yhteys omaan itseemme. Tunnemme kun johonkin sattuu, on nälkä tai käy väsyttämään. Joskus palelee tai vatsamme haluaa toimia, ikävä ja yksinäisyys on myös yksi tuntoaistiin liittyvä tila. Mielemme välittää viestit – tuntemukset tietoisuuteemme ja voimme ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Aivan yhtä tärkeitä viestejä saamme ulkopuolisesta maailmasta. Bussi tulee ja siihen on noustava. Kello on paljon ja on kiirehdittävä. Kahvi kiehuu yli ja pöytä on katettava. Jotkut viestit ovat toisarvoisia, toiset elintärkeän hälyttäviä.
Jos aistikokemus on vähäinen, se tuskin nousee edes tietoisuuteemme. Voimallinen kasvaa kokemukseksi jopa elämykseksi, syntyy tunteita. Tunnemaailma on keskeinen toiminnan yllyke ja voiman lähde. Pelot ja ihastukset ovat elämämme keskeisiä tunteita ja vuosien mittaa niiden ympärille kasvavat elintapamme ja mielipiteemme. Elämä ilman tunteita olisi varsin kuollutta.

Voimakkaat elämykset piirtyvät muistiin. Monet asiat unohtuvat pian, mutta toiset, voimakkaammat elämykset jäävät pitkään muistiin vuosiksi, vuosikymmeniksi. Muistivarasto muodostaa perustan monille elämäntavoille.
Muistivaraston toinen osa taltioi tietoja joita saamme opiskelemalla. Tietojen ja kokemusten määrä sekoittuvat hyvin toisiinsa emmekä vuosien päästä pystyne niitä erottamaan toisistaan. Tarve ja käyttö muuttuvat koko ajan. Yleinen lukutaito on Suomessakin vai noin sadan vuoden ikäinen – nyt käytämme nettiä!

Mielemme muistivarastoja voimme käyttää ajattelemiseen. Ajatus käyttää työvälineinään sanoja. Ajattelemme sanoilla. Ajattelu on usein yksinpuhelua, sitähän tapahtuu joskus selventävästi ihan ääneenkin. Toisinaan ajattelu on keskustelua ulkopuolisen kanssa. Tällaisessa keskustelussa on se etu, että voimme itse asettaa myös vastapuolen sanat. Osho kehottaa usein pysähtymään sanaväleihin.
Jooga kysyy pystymmekö myös vaimentamaan ajatuksiamme, hiljentymään?
Usein aistihavainto ryhtyy vuoropuheluun muistikuvan tai toiveen kanssa.
Kutsumme esille muistikuvia ja vertaamme niitä vallitsevaan uuteen tilanteeseen. Ajattelu voi olla hyvinkin tunnevaltaista mutta myös analyyttistä vertailevaa, järkeilyä. Omaksumiemme asiatietojen perusteella etsimme ongelmaan oikeaa ratkaisua.
Oleellista on kuinka hyvin olemme koonneet asioita ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi. Ymmärrys on järjestystä ja luo tietojen ja kokemusten käyttötaitoa.
Viisaus on ymmärryksen käyttämistä elämän hyväksi.

Arvokas mielen ominaisuus on myös unohtaminen. Matkan varrella sattuu paljon asioita, joita ei tule kantaa loputtomasti mukana. Huonot asiat kehotetaan hautaamaan niin syvälle, etteivät ne koskaan enää haudastaan kurkistele.
Kun muisti kerää asioita menneisyydestä on mielellä mahdollisuus myös kurottautua tulevaisuuteen. Syntyy runsaasti myös toiveita ja unelmia.

Mielikuvitus on suuri lahja luovuudelle ja luovuus on kai yksi ihmisen arvokkaimmista – lähes jumalallisista – ominaisuuksista.
Ihmisen mieli askartelee myös arvomaailman kanssa. Varsin usein tunteemme ja järkemme käyvät kärhämöimään siitä mikä on oikein. Pienet ja vähäpätöiset asiat on kuurnitsoitava eroon isoista ja tärkeistä periaatteista.
Meitä kiinnostavat sellaiset käsitteen kuin hyvyys, kauneus ja totuus.
Mielemme joutuu ottamaan kantaa perimmäisiin kysymyksiin. Monille ihmisille ovat usko ja uskontoihin liittyvät asiat kasvaneet elintärkeiksi. Mitä on usko, olla uskovainen tai valaistunut? Monille voi käsite rauha – mielenrauha muodostua elämän kysymykseksi. Rauhaa pidetään ilon – mielihyvän korkeimpana tasona.

Samaan ryhmään kuuluvat kyselyt siitä mitä olemme, miksi elämme ja onko elämällä tarkoituksia?
Mieli on se työväline jolla yhdistämme toisiinsa aineellisen – ajallisen – maailman henkiseen, aineettomaan, ajattomaan elämiseen. Harvinainen väline.
Mielellä on aika laaja skaala vaihtoehtoja käytettävissään, kun se juoksuttaa meitä ostamaan jäätelötötterön tai uusimman aikakauslehden, mutta myös tekemään elämällemme tärkeitä ajattomuuteen tähtääviä ratkaisuja
 

MIKÄ ON MINUUS?

Minuus ei ole kehoni, ei tunteeni eivätkä ajatukseni. On myös harhauttavaa ajatella, että mielemme olisi sama kuin minuus.
Tulee kysyä kuka käyttää mieltä, ketä sen tulisi palvella? Miten erottaa, valaista minuus – ego irti mielemme toimista?
Jari Sarasvuo kutsuu kirjassaan ”Vapaus” minuutta ”Tosiminäksi”. Teosofit ja Antroposofit puhuvat ”Ikuisesta itsestä”. Gurdijeff ja Bennet löytävät meistä tietoisuuden, joka pystyy käsittelemään asioita. Varsin lähellä on myös sellainen käsite kuin tahto. Tahtoa ei tuolloin ole syytä liittää sellaiseen ”pieneen tahtoon” joka syntyy kun kehomme toivoo jotain palvelusta tai mielemme on keksinyt kiintoisan halun. Tahdosta kannattaa tehdä huolellinen analyysi, erotella toisistaan halut ja TAHTO – isolla T:llä
Minuus on hämmästyttävä elävä ilmiö. Sillä on käytettävissään keho ja mieli, mutta tarkkaan ottaen se on myös varsin abstrakti ja henkinen tapahtumasarja, prosessi, olio.
Minuuden määrittelyä vaikeuttaa myös ihmisten erilaisuus. Suuri joukko ihmisiä elävät niin aineellisessa ja ajallisessa maailmassa, että mielikuvitus ja arvot ovat heille lähes toisarvoiset, toisaalta taiteiden ja uskonnon parissa on henkilöitä jotka lähes täysin laiminlyövät ja unohtavat kehonsa ja joille henkinen maailma on kaiken keskus, lähes ainoa todellisuus.

Minuuden yhteydessä puhutaan persoonallisuudesta ja kuolemattomasta sielusta. Persoonallisuus on kokonaiskuva yksilöstä jossa pääpaino ja tunnistettavuus ovat sen henkisellä osalla. Sielu on määritelty puhtaasti henkiseksi osuudeksemme, meissä olevan tajuisuuden ja rakkauden kokonaiskuvaksi.
Kristinusko määrittelee sielun ajattoman elämän esiasteeksi. Mieli saattaa sisältää meille – minuudelle – merkittävän pääsylipun ajattomaan!
Mielenkiintoinen sovellus lippupalvelusta!
Koska mieli solmii meissä yhteen fyysisen ja henkisen osamme, tekee meistä tunnistettavia molemmissa maailmoissa. Se kokoaa meihin itsetunnon, jonka varassa seisomme isoissakin vaikeuksissa ollessamme. Heikko itsetunto on puolestaan mielelle kova koettelemus.
Mieltä arvioidaan monella eri tavalla. Puhutaan mielettömästä menosta tai että jokin asia on mielekäs. Hyvän keskittymiskyvyn omaavista ihmisistä ajatellaan niiden hallitsevan hyvin mielensä. Toisaalta hullun (mielettömän) ja hyvin viisaan sanotaan olevan lähellä toisiaan.

Jos joku ei käyttäydy yleisten normien mukaan sanotaan häntä helposti mielipuoleksi.
On hämmästyttävää, että mielestä ja sen toiminnasta on vain vähän ymmärrettäviä tutkimuksia ja hyviä käsikirjoja, onhan se meille keskeinen työväline.
Todellisuudessa mieltä ja sen toimintaa on tietenkin tutkittu paljon ja kauan. Me lännessä olemme vain olleet liian touhukkaita, pitäneet tekemistä ja tuotantoa tärkeämpänä kuin mietiskelemistä ja tietämistä. Idässä on asia toisin.
 

II. MIELEN KEHITYS EVOLUUTIOSSA

Mielen toimintaa ymmärrämme ehkä parhaiten jos palaamme elollisen elämän alkuvaiheisiin ja ajattelemme mielen kehitystä evoluution mukana.
Alkeellisen elämän keskeinen tavoite on ollut elävänä säilyminen. Kun taju vaaran lähestymisestä oli syntynyt, syntyi pian myös ajatus suojautumisesta, pakenemisesta tai puolustautumisesta. Aluksi keinot olivat yksinkertaisen elämän piirissä vähäiset ja toiminta sai automaation luonteen.
Ehkä pakeneminen vaaran uhatessa oli elämän ensimmäisiä selkeitä ”ajatuksia”.
Pitemmälle kehittynyt elämä oli jo viisastunut, ja vaaran uhatessa löytyi, olosuhteista johtuen, useampia keinoja suojautua. Tarjolla olevien mahdollisuuksien välillä tuli salaman nopeasti suorittaa harkintaa. Oli syntynyt älyä – kritiikkiä ajatusten ja toiminnan välille.
Itsesuojeluvaiston synnyttämät ajatusrakennelmat laajentuivat ennen pitkää käsittelemään myös elämän muita merkittäviä tehtäviä.
Primäärisiä tarpeita olivat ainakin ravinnon hankinta ja elämän lisääminen – suvun jatkaminen. Kun tarpeet kehittyivät monimutkaisemmiksi, syntyi myös monimutkaisempia toimintoja ja toimintaa edelsi aina jonkinlainen ajatus.
Itsesuojelun vaistomaisesta toiminnasta on kehittynyt mitä moninaisin toimintaa ohjaava ajatusverkosto, joka kirjautuu muistin tapaiseksi järjestelmäksi - ohjauskeskukseksi elämiselle.
Yksilön kehitys – evoluutio – on vuosimiljoonien ajan rikastuttanut myös mielen toimintaa. Evoluutio on synnyttänyt mielen toiminnalle monta erilaista toteutusta.

Emme tarkalleen tunne koiran, hevosen tai muiden ihmisen kanssa elävien eläimien mielen yksityiskohtia. Monet kotieläimet ovat kuitenkin hyvin viisaita, omassa lajissaan –ainakin aisteiltaan - ihmistä etevämpiä, mutta samalla niiltä kuitenkin puuttuu jotain, joka on olennaista ihmiselle.
Ihminen on biologisesti kehityksen huipentuma täällä ajassa ja mielemme on kehittynyt meidät itsensä tiedostavaksi minuudeksi.
Tiedostava minuus kehitti puhetaidon, joka on ollut jatkokehityksen keskeinen väline. Kun puhetaitoa täydennettiin ilmaisuvälineillä, solmunarulla ja myöhemmin kirjaimilla, syntyi lukutaito, joka on puolestaan koko kulttuurimme äiti. Nyt käytämme bittejä.
Kehitys on viimeisten vuosisatojen aikana kulkenut huimaavaa vauhtia ja sille on omassa ajassamme lankeamassa jo aivan uusia tehtäviä.
 

MIELEN MYÖHEMPI KEHITTYMINEN

Vaikka mieli palvelee elämää edelleen alkuperäisellä tavallaan, on sen tehtäväkenttä laajentunut kokonaan toiselle tasolle. Aineellisen elämän rinnalle ja edelle on tullut taso jota kutsumme henkiseksi tasoksi.
Ihmisen mielelle on kehittynyt kaipaus johonkin suureen, hyvään, kauniiseen ja totuuteen, syvään ja pysyvään, muuhunkin kuin pelkästään ajalliseen aineen maailmaan, kenties lähtökohtaansa.
Tässä on tultu vaikeaan paikkaan. Onko kosmos on luotu - päämäärätietoisesti, onko luomistyöllä on ollut tarkoitus luoda aineesta jotain enempiarvoista – henkeä – kuin mitä se muuten on. Halusiko alkupamauksen ladannut laturi luoda jatkoa itselleen, omalle työlleen, luomiskykyistä elämää jotka miljoonina ja taas miljoonina hiukkasina ympäri kosmosta kykenevät tuottamaan luovuutta ja rakkautta.
Tämän työn onnistumiseksi alkupamauksen ladannut Kosminen Intteligenssi – Isä, Absoluutti lahjoitti kenties osia itsestään tullen näin mukaan jatkuvasti uutta luovaan elämään ?
Cristopher Hansard väittää mielen olevan kosmista energiaa, jonka vastaanottaminen ja käyttökyky edellyttää ”korkeaa” kehitysastetta ja henkistä valmiutta, kypsyyttä sitä käyttämään.

Eläimen ja ihmisen mielen välinen eroavaisuus voidaan kenties määritellä juuri sen perusteella kuinka suuria valmiuksia sillä on vastaanottaa – käyttää – tuota kosmoksesta tarjolla olevaa mielienergiaa. Raja-alueena saattaa olla arvomaailman tajuaminen.  

Kun aineellinen evoluutio on kehittynyt riittävän pitkälle ja sen tuloksena syntyneelle ihmiselle on annettu uudenlaista energiaa, jatkokehitys tapahtuu uudella tavalla. Kehitys ei ole enää automaattista, vaan valinnaista. Pitkälle kehittyneelle elävälle organismille on annettu tietoisuus itsestä ja ” vapaa tahto” – kyky jatkaa entiseen malliin tai kurottautua johonkin uuteen tuntemattomaan korkeampi arvoiseen.
Ihminen on syönyt ”hyvän – ja pahan tiedon puusta” ja joutunut itse vastuuseen tulevasta. Urantia-kirja puhuu ihmisen sisällä asuvasta sirusta jumaluutta – ”ajatuksensuuntaajasta.”
Mitä kaikki tämä tarkoittaa mielen tasolla ja mielen toiminnalle?
Lainaan tähän vielä Urantia-kirjaa: ”Aluksi elämä oli olemassaolon taistelua, nykyisin se on taistelua elintasosta. Tulevaisuudessa elämä on ponnistelua ajattelumme laadusta.”
Olemmeko harjoittelemassa toimintaa uudelle alueelle.
Millaista on laadukas ajattelu? Kannanotto viittaa siihen, että olemme edelleen opettelemassa uuden laista mielen käyttöä elämämme hyväksi. Mielen kehityksessä voimme todeta monta herkkää asiaa. Yksi herkimmistä on luottamus.

Ihminen voi kokea syvää luottamusta toiseen ihmiseen vasta kun hän itse on luotettava. Ajatelkaapa mitä tällainen kuva todellisuudessa vaikuttaa maailmaan! Kaikki lait, normit ja direktiivit tähtäävät tähän ja niiden merkitys haihtuu, jos todella olemme luotettavia. Luotettavuuden tulisi mielessä kasvaa teoista puheisiin ja ajatuksiin saakka.

III  YRITETÄÄN TUNKEUTUA MIELEN RAKENTEESEEN!

Oppaanamme Matti Hyrck, on teologian tri. ja psykoanalyytikko joka kuvaa kirjassaan ”Ihmismieli ja Jumala” mielen sisäisiä ominaispiirteitä sattuvin ilmaisuin.
Sellaiset seitsemän käsitettä kuin ”Houkuttaja, Riippuvainen, Itseriittoinen, Hallitsija, Vaatija, Parantaja ja Vetäytyjä ” ovat osatekijöinä sekä terveessä että häiriytyneessä mielessä.
Näiden osatekijöiden kasvu on voimakasta etenkin varhaislapsuudessa, mutta kehitys jatkuu ilmeisesti hautaan saakka. Sisäisten osatekijöiden keskinäiset suhteet ja painoarvot vaikuttavat toiveisiimme ja pelkoihimme. Olemme monien meille tuntemattomien ja ristiriitaisten voimien temmellyskenttänä, riippuvaisia sekä ulkopuolisista tekijöistä että sisäisistä voimavaroistamme. Tutustumalla mielemme osatekijöihin voimme ymmärtää niiden toiminta sisällämme. 

Houkuttajan synty mieleen on helppo ymmärtää kun ajattelemme pienen vauvan pääsyä äidin rinnoille. Siinä on kaikki, lämpö, rakkaus, turvallisuus ja ruoka. Siihen on houkuttelevaa toistuvasti päästä. Äiti on vauvalle maailman ainoa ja ehdoton houkuttaja.
Meille aikuisille houkuttajia on jo viljalti. Moni pitää bemaria polkupyörää parempana. Hyvä työpaikka on arvokas houkutin ja hauska seurailta ravintolassa on monille aikuisille suosittu ajanviete. Alkoholi ja tupakka ovat kaikkien tuntemia houkuttajia.
Houkuttaja on elämän keskeinen ilon ja toivon lähde, sen puuttuminen tuottaa pettymyksiä ja suunnattomasti ahdistuksia.     

Riippuvainen mieli on puolestaan edellisessä tilanteessa vauva. Ilman tuon houkuttajan läsnäoloa puuttuu kaikki.
Meillä täysikasvuisilla on toki paljonkin riippuvaisuutta, asiallisesti ei ehkä yhtä ehdotonta, mutta hyvä työnantaja on arvokas. Riippuvaisuus jatkuu kotona aviopuolisoon, jääkaappiin ja TV-ruutuun. Jos houkuttajan palveluksia ei saa, riippuvainen kokee pettymyksiä, hyljätyksi tulemista tai muuta hirvittävää. Riippuvaisuus on kuitenkin tärkeä peruspiirre, se rakentaa ryhmiä, yhteiskuntia ja yhteiselämää. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa kaikki ovat riippuvaisia toisistaan. Uskonnoissa usein esiintyvä käsite ”ykseydestä” on kruunu, täyttymys riippuvaiselle.

Itseriittoinen mieli on erään kasvun tulosta. Sen kehitys on helpointa havaita uhma- ja murrosiässä. Opitaan sanomaan ei ja taistelemaan riippuvaisuutta ja houkuttajaa vastaan. Itseriittoisuus voi aikuisuudessa saada kohtuuttomia piirteitä. Kun hallitsee ja tietää kaikki asiat on ympäristölleen usein kiusallinen. Ehdottoman oikeat mielipiteet ovat myös kyseenalaisia. Toisaalta itseriittoisuus antaa vapauksia. Saa tulla, mennä ja päättää osallistumisistaan ties mihin. Ylikehittynyt itseriittoisuus voi muodostua raskaaksi kuormaksi läheisille. Itseriittoinen tekee läheisistä riippuvaisia vaikka he eivät sitä tahtoisikaan. Syntyy konflikteja. Itseriittoisuus on sukua itseluottamukselle. Sen arvoa mielen ominaisuutena ei sovi aliarvioida.

Hallitsija kasvaa meidän mielessämme, kun valta alkaa tuntua makealta tai haluamme paljon omaisuutta tai hallita asioita. Hallitsija ja itseriittoisuus voivat sopia hyvin yhteen. Moni yhteisö tarvitsee vahvan hallitsijan. Suuri kansa vahvan hallitsijan ohjaamana saattaa olla naapureilleen vaarallinen. Maailmanhistoria tuntee joukon itseriittoisia vallan haluisia hallitsijoita. Ristiriitoja syntyy helposti suhteessa houkuttajaan tai riippuvaiseen. Hyvä hallitsija on kuitenkin riippuvaiselle tärkeä. Liian vahvat houkuttajat – esim. demokratia – voivat olla vaarallinen hallitsijalle. Vapaa tahto ja sen ilmaiseminen eivät aina sovi hallitsijalle.

Vaatija vaatii vain itseltään, syntyy vastuuntuntoa ehkä pelkoja, arkuutta. Jollen vaadi itseltäni ja vastaa tarpeistani voin menettää ihanan houkuttajan tai hyvän työpaikan. Jos hallitsija vaatii tasapuolisuutta ja oikeutta voi syntyä arvostettua diktatuuria. Vaatiminen voi mennä myös liiallisuuksiin. Syntyy ahdasta asketismia joka supistaa elämän minimiinsä. Hallitsija vaatii toisilta, vaatija itseltään. Vastuuntunto on kuitenkin vaatijan ansiota. Vaatijan suurimmat laitumet ovat uskonnoissa. Suuret uskonnon instituutiot ovat naamioituneita hallitsijoita, vankka henkilökohtainen usko on ehkä suuri houkuttaja, mutta myös erinomainen vaatija.

Parantaja on vaatijaa kehittyneempi. Se pystyy sisäistymään asioihin ja pyrkimään kokonaisuuden kannalta oikeisiin ja kohtuullisiin kuvioihin. Parantaja on se mielen osatekijä, joka itsensä ohella ottaa huomioon toisetkin – läheiset ja kaukaisemmatkin. Parantaja on se sisäinen vanhempi joka pystyisi tekemään maailmasta sellaisen – mikä sen kuuluisi olla. Parantaja on todellisuustajuinen ja joustava, mutta saanee voimansa muilta tai arvomaailmasta.
Vetäytyjä, on taas uudenlainen asennoituminen. Vetäytyjä pyrkii ottamaan etäisyyttä kaikkeen. Se ei ehkä korjaa mitään, mutta lievittää, tekee mahdollisuudeksi kestää. Vetäytyjän ominaisuus voidaan yhdistää houkuttajaan, riippuvaiseen, hallitsijaan ja vaatijaan. Yhteistyö saattaa olla hedelmällistäkin, mutta ennen pitkää kovin kylmää ainakin viileää. Vetäytyjiäkin tarvitaan, muutoin maailma saattaa tuntua ahtaalta, mutta vetäytyjältä edellytetään hyvää suhteellisuuden tajua.

Edellisiä mielen osatekijöitä on meissä kaikissa. Niiden suhteet vaihtelevat eri ajankohtina ja eri tilanteissa. Arkipäivämme ovat yleensä noiden osatekijöiden keskinäistä teatteria. Pääsylipun hinta on itsetarkkailu.
 

MITÄ TAPAHTUU KUN RAKASTUN?

Rakastuminen on kiintoisa ja miltei kaikille tuttu ilmiö. Mitä mielelle tapahtuu, kun todella rakastumme?

Matti Hyrck kuvaa kirjassaan rakastuneisuuden tilaa sanoilla ”yhteensulautumisen intiimi hurmio”. Silmittömässä rakastumisessa sulautuu yhteen kaksi mielen tyyppiominaisuutta ”Houkuttaja” ja ”Riippuvainen” ja heijastaa kaikki oman mielensä idealisoidut kuvat rakastumiskohteeseensa. Haluamme samanaikaisesti olla sekä riippuvaisia että houkuttajia. Mieli tuntee ettei voi elää ilman tuota toista, minuus on vain vajaa puolikas ilman häntä. Elämä saa vastapuolesta sen todellisen merkityksen ja arvon.
Mieli menettää suhteellisuudentajunsa arki todellisuuteen nähden ja nostaa yhden kuvitellun arvon ylitse kaikkien muiden arvojen. Tilanne on monin tavoin vaarallinen, mutta myös onnellinen. Poikkeuksellisen rikkauden tunteen ohella tarmokkuus ja aikaansaaminen nousevat erinomaiseksi, jos ponnistelulla kuvitellaan edistettävän tunnetilan molemmin puolista pysyvyyttä.
Huomionarvoista on, että todellinen rakastuneisuuden tila ei oleellisesti painota sukupuolisuutta ja siihen liittyvää intohimoa. Ajaudutaan kyllä luonnollista tietä symbioottiseen yhteensulautumiseen orgasmissa, mutta tämä tapahtuma seuraa jo myös toisia paljon monimutkaisempia lakeja.
Rakastuneisuus on mielen tunnetila, myös hallinnan halua, mutta se sisältää aineksia laajempaan käsitteeseen jota kutsumme rakkaudeksi.
 

MITÄ ON RAKKAUS?

Rakkauden määritteleminen henkiseksi – kosmiseksi energiaksi on perusteltua. Se on jotain johon parhaimmillaan pystymme kurottautumaan, mutta sen kasvaminen mielemme vakinaiseksi asenteeksi edellyttää meiltä paljon. Kun koettu ”äidin rakkaus” laajenee kaikkeen, ollaan lähellä kristinuskon määrittelemää Nasaretin miestä - Jeesusta.

Rakkaus läpitunkeneena voimana tuo mukaansa mielen tilan joka on avoimuutta ja lämpimän osallistuvaa suhdetta kaikkeen. Se on ymmärtävää ja anteeksi antavaa, vihaa syntiä, mutta ei syntistä. Kun rakkauteen ei pystytä käy nolottamaan ehkä ihan hävettää? Tommy Helsten määrittelee rakkauden vastakohdaksi häpeän.
Se on oivallus. Häpeä kiukuttaa, kovettaa ja rakennuttaa muureja ympärillemme – ihmissuhteisiin. Häpeä rajoittaa mielen liikkumavaraa – vapautta.
 

IV. KOSMINEN MIELI

Cristoffer Hansard puhui jo edellä ”Kosmisesta mielestä”!
Neale Donald Walsch, joka kirjoitti aikanaan kirjat: ”Keskusteluja Jumalan kanssa” on jatkanut ahkerasti kirjoittamistaan. Uusin käsiini saamani, suomeksi ilmestynyt teos ”Huomispäivän Jumala” jatkaa keskusteluja mielenkiintoisella tavalla. Walschin mukaan jumalan ilmentyy meissä, ilmeisesti juuri mielessä, siis kosminen väline minuuden palveluksessa. Walsch ajattelee, että aine ei sinänsä elä, vaan kaikki elämä on henkistä ja Jumalaa. Meillä ihmisillä on korkea organisoitumisen taso ja sen huippu on itsestään tietoiseksi tullut mieli. Mieli on henkisen elämän huipentumaa ja vapaata aineellisesta kulumisesta.
– Huikea näköala!  

Minkälaista on todellisuudessa mielien henkinen ”YHTEYS”?
Monet parailmiöt ja syvä uskonnollisuus vakuuttavat, että henkisessä maailmassa kaikki mieli on yhteydessä toisiinsa. Rikkoessamme tietoisesti toista ihmistä vastaan rikomme aina myös itseämme. Mielen ylimmät ominaisuudet saavat tässä ”yliluonnolliset ” yhteydet.
Kehittyneimmät uskonnot kokoavat edelleen mielet keskusteluun – rukouksiin - ja palvontaan ja parhaimmillaan niissä syntyy rakastava isä-poika suhde.
Mieli oli kehittänyt yhteyksiä, joita ei aineellisella ja ajallisella tasolla voida todentaa, mutta joiden vaikutus on voimakas.  

Nykyaikainen tekniikka suo mahdollisuuden monenlaiseen spekulointiin. Mielemme on erinomaisen herkkä sähkökemiallinen järjestelmä ja muistia voidaan hyvin rinnastaa tietotekniikan käyttöön ottamiin muistipuikkoihin ja kovalevyihin. Kun tällaiset muistivarastot voivat olla langattomasti yhteydessä toisiinsa, aletaan lähestyä ajatusta henkisestä yhteydestä. Kun voimme vaivattomasti puhua keskenämme tuhansien kilometrien päästä internetin välityksellä, niin yhteys on todella varsin ”kevyttä”.

Samanlaisia ajatuksia syntyy mielen säilyvyydestä elinaikamme päättyessä.
Fyysinen mieli katkeaa ajalliseen kuolemaan, mutta onko muistista olemassa jonkinlainen ajaton matriisi joka voi siirtyä henkiseen maailmaan?
Tiedon välitys ja jatkuminen mielen henkisillä tasoilla on tietopiirimme ulkopuolella – hullu ajatus – mutta tekniikan kehitys antaa kyllä vihjeitä sellaiseenkin suuntaan. 

Varmaa on, että mielemme itse luo tai saa sen kuvan joka meillä itse kullakin on puhtaasti henkisen elämän mahdollisuuksista. Tuon käsityksemme todistaminen luonnontieteen vaatimalla tavalla on osoittautunut mahdottomaksi. Uskontojen piirtämät pyhät kirjat ja dogmit ovat myös osoittautuneet ihmisten – uskonnollisten johtajien – laatimiksi, mutta se ei tee niitä mielenkiinnottomiksi.
 

TOTUUS JA TODELLISUUS MIELEN TASOLLA

Vastauksia on haettu ja selityksiä keksitty. D.W.Winnicott on tuonut esille ns. Transitionaalisen tilan tai alueen, jossa ihmismieli kytkee aineelliseen esineeseen tunnelatauksia.

Tehtävä on luova prosessi josta tavallisin esimerkki ovat taiteet. Tekijä sijoittaa paperille nuotteja, värejä tai sanoja tai hakkaa muotoa kiveen ja tuottaa symboleja. Näin käy myös lapsen joka keinokarvaisen kappaleen kokee nalleksi – lemmikkieläimekseen ja käy sen kanssa vuoropuheluun ja leikkimään. Ehtoollista viettävä seurakunta toimii samoin nauttiessaan leipää ja viiniä. Eräs rippikoululainen kysyi tässä tilanteessa ”onko tämä totta vai keksittyä?” Ollaan siirrytty henkiselle alueelle, jota puhtaasti tiedettä tutkivan ja hyväksyvän on vaikeaa ymmärtää.
Symboli alkaa vaikuttamaan vasta kun siihen liittyy tunteita – aitoja tunteita. Uskossa – jumalasuhteessa on sama tilanne. Onko se totta vai keksittyä? Onko olemassa henkistä joka muuttaa aineellisen luonteen ilman että se näkyy muutoksena luonnontieteelliselle tutkimukselle? Luonnontieteellisen tutkimuksen perus kysymys on, onko kosmos luotu vai olemmeko me luoneet Luojan? Tässä ajatellaan luonnollisesti havaittavaa ja tutkittavaa fyysistä luojaa. Sen löytäminen taitaa todella olla vaikeaa!

Kysymys onkin asetettava toisin. Kuinka henkinen voima vaikuttaa aineeseen ja saada jonkin prosessin käyntiin? Parapsykologiassa tunnetaan näitä ilmiöitä, joskin ne ovat luonteeltaan hyvin vaatimattomia – ihmisten aikaansaannoksia – kosmoksen luomiseen verrattuna. Ihminen pystyy ilmeisesti transsitionaaliseen tilaan jossain määrin.
Ehkä jossain on ihmistä suurempi henkinen voima, jolla on paremmat edellytykset?
Gurdijeffin ajatus siitä, että ihminen on kosminen laite, jonka tehtävä on tuottaa aineesta henkistä energiaa, saa aivan uutta valaistusta Winncottin ajatuksista.

Mieli on se kosminen laite joka ihmisellä on niin kehittynyt, että se pystyy muuttamaan ainetta henkiseksi energiaksi ja jopa vaikuttamaan symbolikielen ja mielen kautta aineeseen. Se on luovan toiminnan väline ja siis kosmisessa mielessä tarkoituksenmukainen - ainakin sellaiseksi kehittymässä.
Ehkä on niin, että puhtaasti henkimaailmassa toimivalla kosmoksesta erillisellä Luojalla on meitä paljonkin paremmat mahdollisuudet ”Kosmisen Mielensä” avulla kajota aineelliseen kiertokulkuun, mutta että tämä kyky ei ole rajaton.

Ajan prosessit etenevät kuin etenevät. Niihin voidaan vaikuttaa vain osittain.
Mielemme ei tunne – ymmärrä - Jumalaa kuin aavistellen, mutta turha meidän on vaatia että hänet tai osia hänestä voitaisiin tuoda tiedemiesten mikroskooppien alle.
Kun joskus opimme tuntemaan henkisen maailman lait, voi tällaisiinkin uskonnon perus kysymyksiin saada vastauksia.
Kuinka henkistä maailmaa voitaisiin tutkia mikroskoopilla?
 

MIELELLÄ ON TUNTEMATTOMIA MAHDOLLISUUKSIA

Mielen toiminnan kehitys on menneen vuosisadan aikana ollut hämmentävä. Käytössämme on satoja välineitä, joista ei sata vuotta sitten kyetty edes aavistelemaan. Kykymme hahmottaa kosmosta on sitten Einsteinin aikojen ratkaisevasti muuttunut. Puhutaan kännyköillä ja käytetään nettiä.

Mitä merkitsee ennalta näkeminen, kaukoparantaminen ja telepatia? Ovatko ne vielä kätkössä olevia mielen luovia mahdollisuuksia?
Joukossamme on usein omalaatuisia ihmisiä, joka ajattelevat ja näkevät asioita toisin, kuin me tavalliset ihmiset. Kuinka paljon noitavainot ja muu henkinen terrori on tuhonnut joukostamme orastavaa luovuutta? Uusin IT- kehitys vapauttaa mielemme varastoimasta staattisia asioita, voisiko se merkitä aivan uusien mielen alueiden aktivointia?

Voisiko myönteisesti kehittyvä itseriittoisuus ja parannuskyky luoda aivan uusia alueita ihmissuhteiden tunnealueelle? Mitä tapahtuisi jos kykenisimme vetäytymään irti kielteisistä ja tuhoavista tunteista? Olisiko löydettävissä uusia keinoja uinuvan nerouden vapauttamiseksi ihmisen mielistä? Tulisiko ”hulluutta” tutkia rakentavasti ja suosia sen joitakin muotoja? Lainaan piispa John Wickströmin mielilausumaa: Hullut kehittävät – edistävät – maailmaa, viisaat pitävät sitä pystyssä.
Eikö luovuudesta tulisi tehdä opiskelu ja tutkimusalue?
Ihminen tuntee paremmin maapallonsa ja lähiavaruuden kuin mielensä.
 

MIELI TULEE VALJASTAA

Suuri edistysaskel mielen suitsemiseksi on ollut lukutaidon yleistyminen meillä Suomessa vain runsaat sata vuotta sitten. Leikkiessään lapsi oppii pitämään mielensä koossa, taito joka kehittyneenä on työelämän onnistumisen edellytys. Tietotason nostaminen lukutaidon avulla ja keskittymiskyky ovat nykyisen kehityksen avainkohtia. Ylilyöntien estämiseksi hiljennytään, mietiskellään tai meditoidaan.

Jooga - hiljentyminen – meditaatio – mielen hallinta on mielen toiminnan kannalta varsin mielenkiintoinen alue. Mielen ollessa vilkkaasti toiminnassa, pyrkii terve keskittyminen torjumaan sinne tunkeutumassa olevia uusia asioita. Toisinpäin ajatellen, vain hiljentynyt mieli on vastaanottavainen uusille havainnoille, oivalluksille. Kyse ei ole vain uusien asioiden aloittaminen, vaan entisten oivallusten objektiivinen arviointi – arvostelu, parhaimmillaan elämän laadun katseleminen. Käytännön sovelluksena on monille tuttu Raja-jooga.

Alkuun päästään kun kyetään tyhjentämään mieli ajatuksista ja ympäristön vaikutuksista. Hiljentynyt mieli kohtaa usein karkulaisia. Joku ajatus syntyy vaikka emme sitä tahtoisikaan. Hyvä keino sen piirittämiseksi ja vangitsemiseksi on katsella sitä ikään kuin ulkopuolisena – ”mistäs synnyit ja miksi?” ja palata hiljaisuuteen.

Seuraavassa vaiheessa tulee katsella omia ajatuksia ja arvioida niiden laatua ja tasoa. Kielteisistä ajatuksista ei ole kenellekään hyötyä ja niitä tulee sammuttaa. Myönteisiä ajatuksia tulee tukea ja kehittää. Omien ajatusmallien koulutus on kuukausien, ehkä vuosien työ, mutta sen tuloksena syntyy harmoniaa, valaistumista. Retretit ovat kirkon työtä hiljaisuuden ja positiivisen ajattelun hyväksi.
 

V. VAPAA TAHTO JA MIELEN VAPAUS 

Minkälainen mieli on vapaa? Tutkijat väittivät, että evoluutio maapallolla on aina suosinut monipuolisinta ja vapainta kehityssuuntaa. Ihminen on evoluution monipuolisin ja vapain laji. Mitä vapaus todella on?
Vapauden yksinkertaisin ajatus ihmisellä on, että saa ja voi tehdä mitä ”tahtoo” – mitä mieleen tulee. Vapautta käytetään tällöin piittaamatta sen seurauksista, jotka voivat olla kaikkea muuta kuin vapautta edistäviä.
Todellisuudessa vapaus on jotain aivan muuta. Vapauden syntyminen ja säilyttäminen edellyttää vastuuta – ymmärrystä - vapauden käytöstä.
Laajasti ajatellen vapaus on seurausta kiinnittymättömyydestä myös oman mielen aiheuttamiin yllykkeisiin. Vapaus on sitä, ettei tee mitään, joka aiheuttaa sitoutumista – siteitä mihinkään.
Gurdijieff puhuu ”ensimmäisestä vapaudesta”. Se on vapautta mielen orjuudesta – mieltymyksistä ja vastenmielisyyksistä. Vapaus ei tarkoita, ettei ole mieltymyksiä ja vastenmielisyyksiä, vaan niiden hallintaa - vapautta niiden vallasta.

Vapaus ensisijaisesti luopumista itsestämme – egon, oman minän ja sen tarpeiden korostamisesta. Vapautuminen olisi vapautumista itsemme – itsekkyytemme rakentamista kahleista. Itsekkyydestä vapautuminen olisi siis oman elämämme edellytysten rikastuttamista, onnellisuuden ja aktiivisuuden lisäämistä, eikä suinkaan sen rajoittamista.
Itsekkyys – oman edun virheellinen tavoittelu olisi tämän mukaan tietämättömyyttä, ymmärtämättömyyttä ja tyhmyyttä!

Jos mielen ydinaines on peräisin kosmoksesta, tulisi sen varaan rakentua ykseys – vahva tunne elämän kokonaisuudesta, josta itse kukin olemme vähäinen hiukkanen. Mieli, vaikka onkin osanen minuutta, on myös osanen läheistäni. Tässä tilassa alamme lähestyä edellytyksiä tavoittaa autuutta – valaistuneisuutta, joka on todellista vapautta.
 

V. MITEN ON, JOS MIELI HALLITSEE MEITÄ?

Mieli on minuuden yhteys ulkomaailmaan ja omiin sisuksiini ajasta ja paikasta riippumattomasti! Kun jään mieleni hallintaan, olen ulkopuolisten ja oman kehoni juoksupoika - renki. Se on alkuperäisesti ollut mielen tehtävä ja edelleenkin tarpeellista – joskus. Turvallinen ja vauras nykyaika ja sen etevät mainosmiehet käyttävät meitä kuitenkin aivan kohtuuttomaksi hyväkseen.

Vuosituhansien mittaan mieli – ihminen – aika on kuitenkin kehittynyt ja mielen arvokkaimmat tehtävät ovat nyt muualla kuin elämän suojaamisessa.
Sen sijaan, että mieleni koko ajan kiinnittää huomiotani siihen mitä mielenkiintoista ulkopuolellani tapahtuu tai miltä joku asia kehostani tuntuu, mielen tulee kertoa minuudelle läheisistä ihmisistä, arvomaailman asioista tai auttaa keskittymään työhön tai johonkin tärkeään leikkiin – harrastukseen.
Jos tällainen työnjako ei synny kohtuudella, alkaa ponnistelu tuntua stressiltä ja uhkaavalta. Hallitsematon mieli on vaarallinen pomo.
Jos elämältä vaaditaan laadukkuutta – onnellisuutta – rauhaa ja iloa, ei meillä ole varaa päästää voimia tietoisuutemme ulkopuolelta mieltämme hallitsemaan ja johdattelemaan. Nykyisen käsityksen mukaan viha, häpeä ja kielteiset ajatukset tulisi kyetä ohjaamaan taustalle. Avoin luottavainen yksinkertaisuus on epäilyä terveempää.
Rakentava, positiivinen, myönteinen ajattelu on elämää tervehdyttävää. 

Mielen ollessa isäntänämme vaarantuvat monet elämän keskeisimmistä arvoista. Mielenjohteista tulemme ilmaisseeksi mielipiteitä, jotka ovat kapea-alaisia näkemyksiä ja jotka vaarantavat ihmissuhteitamme ja työtämme. Mielen johteista ryhdymme tehtäviin, jotka kiinnostavat, ehkä kiihottavat mieltämme mutta jotka itsemme kannalta ovat lyhytnäköisiä ja huonoja. Huonosti harkitut mielikuvat johtavat meitä sitoviin tekoihin ja vaarantavat itsetuntoamme. Oma mielemme on vaarallinen isäntä, mutta samalla lailla voimme joutua myös toisten, naapureiden tai mainosmiesten mielien rengeiksi.
Fyysinen ja henkinen terveytemme joutuu ailahtelevan mielemme takia riskeihin, kielteinen mieli somatisoituu sairauksiksi.

Hyppivä mieli on kyllä johdonmukainen seuraus sen alkuperäisestä tehtävästä – alkukantaisesta elämän suojaamisesta. Nyt ei vaaroja ole samassa määrin kuin aikoinaan, mutta herkkyys on tallella. Mieli seuraa hetkellistä tilannetta – myös kielteisiä, eikä halua mukautua tahtomme ohjaukseen. Kiukku – viha – primitiivireaktio saavat tarpeettomasti valtaa.  
Kouluissa meille, ainakin viime vuosisadalla opetettiin pääasiassa tietoja ja niiden käyttötaitoja. Mielen koulutus jäi kodin ja kanssaihmisten tehtäväksi. Kodin ilmapiiri, aviopuoliso, lapset, esimiehet, alaiset työsuhteessa ja harrastustoverit ovat olleet arvokkaita kouluttajia.
Nyt netti ja tietokoneet omaavat käsittämättömän tietovaraston, jonka tunkeminen mielemme kuormaksi ei enää ole tarpeellista. Tarpeellista on sen sijaan omaksua käytettävissä olevien tietokantojen riittävä käyttötaito ja tietojen ryhmittely ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi.
 

MITÄ TAPAHTUU, JOS SAAMME MIELEMME HALLINTAAMME?

Millainen olisi maailma, jos ihmiset hallitsisivat mielensä – olisivat isäntiä talossaan? Mitä tapahtuu jos 5 miljardia ihmistä saisi mielensä hallintaan? Olisiko se toivottavaa vai tulisiko maailmasta yksitoikkoinen ja ikävä tai mahdollisesti tavattoman mielenkiintoinen?
Kuinka kävisi suggestioiden, mainonnan ja aktiivisen myyntityön, jos ihminen itse todella tietäisi mitä hän todella tarvitsee ja tahtoo eikä olisi herkkä ulkopuolisille vaikutteille – trendeille, ahneudelle, vallan halulle?
Mitä tapahtuisi kulutusyhteiskunnalle? Kuinka paljon tarpeet ovat häiriintynen mielen tuotetta – sen luomia. Mitkä tarpeet ovat todellisia? Millainen olisi ihmisen elämä, jos kerskakulutus poistuisi ja kaikille riittäisi hyödykkeitä. Suuri osa tarpeetonta teollisuutta menisi nurin, työhön ja tekemiseen -. palveluun joudutaan luomaan aivan uusi suhde. Mielen kehittämisessä tulee olla varovainen – muuten voi tapahtua aivan yllättäviä ja hirveitä asioita. Nykyinen hullu yhteiskunta menee vielä hullummaksi. Mitä mielelle tapahtuu, kun se saa toimivat yhteydet henkiseen ja hengelliseen maailmaan? Millainen olisi maailma, jos arvomaailma toteutuisi ihmisten keskuudessa?

Urantia – kirja kertoo ”Valon ja elämän ajasta”, suunnasta, johon elämä Kosmoksessa – maapallollakin - on kehittymässä. Tuohon hämmentävään todellisuuteen päästään, kun vapaudumme eläimellisestä taustastamme, epäluuloisuudesta, peloista, kateudesta, kaunasta ja vihasta. Kielteiset emootiot, evoluution aikanaan synnyttämät, korvautuvat ykseyden tunteella, luovuudella ja rakkaudellisella asenteella. Ihmiset oppivat toimimaan yhteistyössä toisiaan tukien ja auttaen. Opimme puhumaan yhteistä kieltä, kuuntelemaan toisiamme – toisiamme ymmärtäen – ja opimme myös näkemään miten asiat ovat toisten kannalta.
Ihmiset kokevat todellista veljeyttä ja pelot poistuvat myös ajallisesta elämästä. Ihmiset elävät terveinä ja kun ajallisen elämisen aineellinen väline alkaa rappeutua, nähdään kuolema iloisena siirtymänä seuraavaan henkisempään vaiheeseen. Syntyminen ja kuolema koetaan yhteisinä suurina juhlina, joita koko lähimmäisten joukko kokoontuu juhlistamaan. Näin joskus.

Bey Heng