Ultran Nettikolumni 8/2007 |
|
Ultran Nettikolumni 8/2007 |
|
|
Ultra jatkaa Ufot 60 vuotta -teemaa julkaisemalla elokuun nettikolumnina Norjan kirjeenvaihtajamme Maarit M. Hanssenin novellin Tähtilapsi.
Tähtilapsi Istuin aamuauringon valossa olohuoneessa sohvalla. Olin avojaloin ja lepäsin jalkojani pöydän reunalla. Katseeni osui nilkan alapuolella, jalkapöydällä olevaan vaaleaan leikkaus- arpeen, jossa oli monta tikkiarpea haavan ompelun jäljiltä. Huomasin, että molemmissa jaloissa oli samanlainen arpi. En ollut koskaan kuullut, että jalkojani olisi leikattu, edes lapsena ollessani. Varhaisen aamuauringon valkoisen, usvaisen valon hävittyä parin tunnin kuluttua häipyivät myös arvet näkyvistä jaloistani. Marraskuun äitiystarkastuksessa ei sairaalan kätilö havainnut mitään poikkeavaa raskauden kulussa. Lapsi syntyisi lasketun ajan mukaan tammikuun viidennentoista päivän jälkeen. Aamuviideltä oli vielä kiristyvää pakkasta. Äiti nousi lämpimästä vuoteesta ja asetti jalkansa kylmälle lattialle. Aamutossut olivat vierineet sängyn alle, joten hänen oli taivutettava ruumiinsa, huolimatta suuresta paisuvasta vatsastaan, lattialle kontalleen, jotta hän saisi kalastettua aamutossut esiin. Saatuaan tossut jalkaansa ja puettuaan aamutakkiin hän meni katsomaan lastenhuoneeseen vieläkö tuleva isoveli nukkui. Veli oli valittanut korvasärkyä edellisenä päivänä, mutta särky oli hävinnyt nukkumaanmenoaaikana ja hän nukkui nyt rauhallisesti hengittäen. Veli oli syntynyt kesällä 1949. Hänet oli pitänyt hätäkastaa sairaalassa heti syntymän jälkeen. Mutta äidille ei kerrottu mitään syytä. Mieskuoro oli laulanut kasteen aikana. Viikon kuluttua isä tuli hakemaan äidin ja veljen sairaalasta taksilla. Veli oli terve punaisine poskineen. Pakkanen kolkutteli talomme nurkissa kun äiti sytytti tulen keittiön lieden pesään. Hän laittoi heti kahvin ja puuron tulelle. Vähän ennen kello kuutta hän oli jo syönyt aamupuuron ja istahti olohuoneen nojatuoliin kahvikupin ja savukkeen kera. Jostain syystä hänelle ei tullut mieleenkään että savuke voisi olla vahingoksi vauvalle. Hän katseli jääruusuja olohuoneen ikkunassa. Isä oli syksyllä laittanut ikkunoiden väliin poronjäkälää, jotta jäkälä imisi kosteuden ikkunoiden välisestä ilmasta. Ikkunat olivatkin kuivia ja jäätyneet vain ulkopuolelta. Äiti muisti unen, johon hän oli herännyt aamulla. Unessa hän oli matkustanut hurjaa vauhtia avaruudessa vauvan koppa kainalossaan. Hän oli tullut lopulta sinisen talon ovelle, jossa oli leveät rappuset. Hän asetti vauvan kopassaan rappusille ja lähti pian lentämään takaisin maahan. Siihen hän oli sitten herännyt. Äiti tunnusteli vatsaansa ja tunsi vauvan kantapään rintaluunsa alapuolella. Vauva liikautti heti jalkaansa. Äiti lähetti pienen rukouksen taivaaseen, että vauva olisi terve syntyessään. Kuunvalo paistoi ikkunan läpi lattialle ja leikitteli räsymaton kuvioissa. Äiti nukkui raskaasti vasemmalla kyljellään. Vauva vatsassa painoi jo niin paljon, että selällään nukkuminen oli vaikeata. Avaruusalus lipui hiljaa pienen kylämme yläpuolella ja pian siitä lähti valonsäde, joka kohdistui taloomme. Makuuhuoneen seinään muodostui yhtäkkiä valotunneli. Kaksi pientä avaruusolentoa asetti äidin kevyesti valopaareille. Nukkuva äiti muuttui valonsäteiksi, jotka kohosivat nopeasti odottavaan avaruusalukseen. Aluksen kapteeni oli valmiina odottamassa leikkauspöydän luona. Äidin keho materialisoitui leikkauspöydällä. Hän nukkui nyt selällään alastomana. Kapteenin pienet apulaiset, zeetat, asettivat happimaskin äidin kasvoille ja kapteeni otti käteensä valoveitsen. Veitsi viilsi suuren haavan äidin pyöreään vatsaan. Kysymyksessä oli keisarinleikkaus, mutta vauva laitettaisiin uudelleen äidin kohtuun. Avatusta kohdusta kapteeni näki tyttövauvan, jonka jalkaterät olivat epämuodostuneet. Tämä nainen ei jaksaisi hoitaa kampurajalkaista lasta. Kapteeni teki viillon valoveitsen avulla vauvan jalkapöytiin ja korjasi jalkojen asennon. Sitten hän alkoi ommella kiinni haavat veitsen avulla ja lopuksi hän asetti vauvan takaisin äidin kohtuun. Kapteeni työskenteli nopeasti ja ompeli kohdun ja vatsakalvot kiinni kerros kerrokselta. Minkäänlaista kudosnestettä tai verta ei ollut näkyvissä. Kahden minuutin kuluttua leikkaushaava näkyi vain vaaleana juovana niin sanottua mustaa valoa antavan lampun alla. Tavallisessa päivänvalossa arpi olisi näkymätön, mutta sen saattoi nähdä erikoisessa päivän valossa, jota ihmiset kutsuivat Twilight Zoneksi, aamuhämäräksi. Kapteeni antoi merkin apulaisilleen, että äiti oli siirrettävä takaisin makuuhuoneeseensa. Juuri tulomatkan aikana äiti näki unen avaruudessa lentämisestä. Tasan kello viisi hän sitten heräsi sängyssään pakkasen paukkeeseen. Noustessaan ylös hän tunsi itsensä epätasapainoiseksi, häntä huimasi ja hän oli hiukan pahoinvointinen. Oli torstaiaamu, marraskuun 22. päivä vuonna 1951. Avaruusalus lipui hiljaa ylempiin ilmakerroksiin ja häipyi pian näkyvistä. Vain tähdet Otavan tähtikuviossa tuikkivat muuten pimeällä taivaalla ja kuu paistoi kelmeästi kylän yläpuolella. Noin kuudenkymmenen minuutin kuluttua avaruusalus saapui Mars-planeetan ilmakehään. Violetin värisellä Mars-taivaalla oli auringonlasku. Viisi valkoista pallomaista kupolia vuorenrinteellä paljasti avaruusaseman mikäli ulkopuolisilla olisi mahdollisuus tutkia Marsin pintaa. Mutta siihen kuluisi vielä yli kaksikymmentä vuotta. Ihmiskunta alkaisi vasta silloin kartoittamaan Mars-planeettaa ja avaruusaluksen kapteeni tiesi, että heidän oli muutettava erääseen Saturnus-planeetan kuuhun säilyttääkseen salaisuutensa. Linnunradan galaksin aurinkokuntien liitto, Galaktinen federaatio, oli jo vuosia sitten, heti 1900-luvun alussa, päättänyt, että tämä aurinkokunta kuuluisi ihmiskunnalle sen teknillistä kehitystä silmälläpitäen. Ihmiskunnan tekninen kehitys näyttikin hyvin lupaavalta 1950-luvun alussa ” kiitos ” pienen avaruusaluksen epäonnistuneesta hätälaskusta Roswelliin, Uuden Meksikon osavaltiossa Yhdysvalloissa 4. päivänä heinäkuuta 1947. Mars-planeetan avaruusaseman johtoneuvosto oli varovaisen diplomatian avulla saanut kontaktin Yhdysvaltain presidenttiin ja teknologinen yhteistyö Arkturus-tähdeltä kotoisin olevan Marsin avaruusaseman ja Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton hallitusten kanssa saatettiin aloittaa. Päätettiin, että Marsin avaruusasema muutettaisiin Saturnukseen noin vuonna 2005. Avaruusaluksen kapteeni purki tiedoston avaruusaluksen tietokoneesta pieneen muistikapseliin ja kytki tiedoston avaruusaseman päätietokoneeseen. Tänä yönä hän ja hänen miehistönsä oli saanut asennettua radiolähettimen, mikrosirun, kolmen pohjoissuomalaisen ihmisvauvan kehoon. Yhdysvaltain hallituksen projektin mukaan vuosina 1950-1952 Pohjoismaissa asetettaisiin maan ulkopuolinen mikrosiru viiteensataan vastasyntyneeseen lapseen. Lisäksi Suomen hallituksen salaisen ohjelman mukaan implantoitaisiin noin 2000 suomalaista vauvaa uuden, maapallolla kehitetyn teknologian avulla. Kapteeni siirsi nukkuvan alastoman äitini kuvan, juuri ennen keisarinleikkausta, tietokoneen kuvaruutuun. Kapteeni tiesi, että tämän naisen vauva tulisi syntymään niin sanottuna tähtilapsena, jonka fyysistä ja psyykkistä kehitystä tultaisiin seuraamaan hedelmöittymisestä saakka niin maaplaneetalla kuin avaruusasemalla. Mars-planeetan avaruusaseman tietokoneessa oli juuri nyt kahden miljoonan ihmisvauvan fyysinen ja psyykkinen profiili ja prognoosit tulevaisuuden varalle. Heidän henkinen herääminen oli ohjelmoitu tapahtuvaksi 1990-luvulla. Sen jälkeen kun he olivat täyttäneet 40 ikävuotta. Juuri tämän naisen vauvan sieluprofiili oli sen laatuinen, jonka parissa kapteeni pääasiassa työskenteli. Vauvan sieluprofiilin energiasta tuli 85% Sirius-tähdeltä, kuten useimpien suomalaisten. Kapteenin seuraava työ olisi ohjelmoida tämän vielä syntymättömän tyttövauvan sieluenergia yhteen miespuolisen positiivisen Orion-energian kanssa. Ongelmana oli, että sopivaa positiivista Orion-energiaa alkaisi ruveta syntymään maapallolle ja erikoisesti Pohjoismaihin, vasta noin kymmenen vuoden kuluttua. Kun tyttö kasvoi naimaikään olisi hänen aviopuolisonsa kymmenen vuotta häntä nuorempi. Mutta kaikki keinot olivat nyt kalliit, kun yritettiin lopettaa negatiivisten Orion-energioiden johtama galaktinen sota. Kirurgian erikoislääkäri Untamo Sorasto kiirehti Kalajoen sairaalan synnytysosastolle. Enni oli synnyttänyt terveen tyttövauvan. Implantaatio oli tehtävä ennenkuin äiti sai vauvan luokseen. Kätilö juoksutti vauvan osaston akuuttihuoneeseen, jossa vain lääkäreillä oli lupa oleskella. Sorasto odotti jo pienen mustan salkkunsa kanssa. Hän valmisti ruiskun valmiiksi. Ruiskussa oli vain fysiologista suolaliuosta, hän sanoi kätilölle, ja lisäsi , että tämä vastasyntynyt lapsi oli hänen tohtorinväitösmateriaaliansa ja hän tutki erikoisesti lapsen aivoja. Kätilö piteli vauvaa rauhassa kun Sorasto asetti ruiskun neulan lapsen päässä olevan fontanellin ihon läpi ja ruiskutti 1,5 millilitraa suolavettä aivokalvon läpi. Kätilö ei tiennyt, että ruiskeessa oli erittäin korkeateknologinen radiolähetin, joka toimisi implanttina, pienenä mikrosiruna lapsen aivoissa, koko hänen ikänsä. Vauva reagoi ruiskuun itkemällä ja kätilö vei hänet nopeasti takaisin lastenosastolle. Untamo Sorasto otti salkusta pienen vaaleanpunaisen potilaskortin ja kirjoitti korttiin vauvan äidin nimen ja koodin SIR XX 20 Hz. resc. + . Salkussaan Sorastolla oli kolme vaaleanpunaista ja kaksi vaaleansinistä korttia. Kaikissa korteissa oli hänen käsialallaan tehdyt merkinnöt. Sorasto laittoi kortit ruskeaan, valmiiksi osoitettuun kirjekuoreen, liimasi kuoren kiinni ja lähti heti itse postittamaan kirjeen. Kirjekuoren päällä luki : KIRURGI A. P. MORÈN, SOTILASSAIRAALA, OULU. Vauva tuotiin äidille seuraavana iltapäivänä. Äiti katsoi vauvaansa, mutta ei tuntenut sitä omakseen. ” En ole vauvan äiti ”, hän sanoi lastenhoitajalle. Lääkärit määrittelivät, että äiti oli saanut lapsivuodedepression ja määräsivät hänelle rauhoittavia lääkkeitä. Kahden viikon kuluttua äiti pääsi pois sairaalasta mukanaan tyttövauvansa, mutta pelkotilat viipyivät vielä äidin mielessä ja rintamaitoa ei erittynyt. Äiti joutui ostamaan apteekista juuri markkinoille tullutta äidinmaidon korviketta vauvalleen. Isä oli töissä metsänhakkuussa toisella paikkakunnalla ja nuoren, pelokkaan äidin harteille jäi suuri vastuu veljestä ja uudesta vauvasta. Gellmannin kunnallissairaalan leikkauspöydällä, Raahessa makasi kymmenvuotias tyttö syyskesällä vuonna 1962. Tohtori Tauno Kiesvaaralle tapaus olisi rutiini umpisuolen poistoleikkaus. Tohtori oli kohottanut kulmiaan, kun hän oli lukenut tytön potilaskortista vain lääkäreille tarkoitetun koodin SIR XX 20Hz resc.+ . Hän antoi merkin nukutussairaanhoitajalle, että respiraattori, hengityskone olisi valmiina, jos sitä tarvittaisiin. Potilaan nukutus onnistui hyvin uudella intravenöösi - , eli suonensisäisellä menetelmällä, tarvittiin enään vain hiukan nukutuseetteriä. Tohtori otti esiin pienen radiovastaanotinta muistuttavan laitteen. Hän sanoi nukutussairaanhoitajalle, että vastaanotin oli uusi ja sitä testattiin lapsipotilailla. Laite mittasi anestesian, nukutuksen, syvyyttä aivoaaltojen mukaan. Se oli tietysti valkoinen valhe. Tohtori napsautti laitteen päälle ja samalla viisari näytti 20 Herzin lähetystä. Hän nosti tytön silmäluomen ja havaitsi nopeaa liikettä tytön silmässä. Tohtori teki punaisella mustekynällä merkinnän ”20Hz + ” nukutuskaavakkeeseen. Tytön aivoimplantaatti oli aktiivi. Vuoden 1962 tammikuussa oli Norjan Harstadissa syntynyt poikavauva. Kapteeni oli odottanut jännittyneenä synnytystä, jotta hän voisi mitata tämän pojan sieluprofiilin. Profiili osoittautui oikeanlaatuiseksi Orion-energiaksi ja hän ohjelmoi heti pojan energian samalle aaltopituudelle nyt kymmenvuotiaan tytön energian kanssa. Samana päivänä kun tohtori Kiesvaara testasi tytön mikrosirun Gellmannin sairaalassa, soi hätäpuhelin NASA:n pääkonttorissa Washington D.C:ssa. Yhdysvaltain presidentti John F.Kennedy antoi laukaisuluvan Mariner 2, M2, avaruusluotaimelle. Luotaimen tehtävänä oli yleisöltä salassa harjoitella kuvien ottamista Mars-planeetan maan ulkopuolisesta avaruuskeskuksesta, kun taas julkisuuteen annettujen tietojen mukaan luotain matkasi Venus-planeetan tutkimuksiin. M2 laukaistiin 27.päivänä elokuuta 1962. Kesällä 1972 olin kaksikymmentävuotias. Olin matkustanut kesätöihin Norjan Vardøseen suomalaisen ystävättäreni kanssa. Ihastuin niin suuresti Pohjois-Norjalaiseen luontoon, että päätin muuttaa sinne opintojeni valmistuttua. Lokakuussa 1972 lähetti M9 avaruusluotain 7329 televisiokuvaa Marsin pinnalta. NASA alkoi retusoida rutiininomaisesti pois kuvista kaiken, mikä viittasi maan ulkopuoliseen elämään Mars -planeetalla kuten ilmassa lentävät ja maassa olevat avaruusalukset, radar-kupoleilta vaikuttavat valkoiset pallot ja muut rakennelmat. Vuonna 1985 tapasin tulevan aviomieheni Vardøssä. Hän oli se sama, joka oli syntynyt Harstadissa 23 vuotta aikaisemmin. Itse olin 33 vuoden ikäinen. Mieheni syntymänaikainen, vaaleansininen potilaskortti on säilytetty salaisessa kortistossa Tromssan silloisen aluesairaalan arkistossa, koska Norjassa ei ole erikoistuneita sotilassairaaloita. Mieheni kortissa on hänen äitinsä nimi ja koodi OR XY 10Hz resc.+. Kortista on kopio Pohjois-Norjan Rannikkotykistössä, jossa mieheni palveli varusmiesaikanaan. Hänen mikrosirunsa reagoi 10 Herzin radiosignaaliin, joka vaikuttaa hänen motooriseen valmiuteensa. Vuoden 1987 keväällä meille syntyi yhteinen tytär. Hän syntyi ennenaikaisesti keisarinleikkauksen avulla Tromssan yliopistollisessa keskussairaalassa, koska minulla oli hengenvaarallinen , erittäin voimakas raskausmyrkytys viisi viikkoa ennen laskettua aikaa. Tyttäremme elektroninen ” vaaleanpunainen ” , salainen potilaskortti on varastoituna Tromssan yliopiston supertietokoneessa. Hänen kortissaan on, nyt, hänen isänsä nimi ja koodi OSIRIUS XX(Y?) 25Hz resc.+. Radiosignaali vaikuttaa hänen näköönsä, siten että hän voi nähdä visualisoituja telepaattisia laserkuvia tulevaisuudessa. ” Varmuuden vuoksi ”, mikäli hän ottaa yhteyden lääkäriin alettuaan nähdä laserkuvia pelkässä ilmassa, hänen psykiatrinen diagnoosinsa on jo salaisesti määritelty amerikkalaisen DSM:n ( Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders ) avulla. Diagnoosi on tallennettu NASA:n supertietokoneeseen. Marraskuun 6.päivän yö vuonna 1996 oli pimeääkin pimeämpi Barentsin meren saarella, arktisessa Vardøssä. Mieheni oli töissä monen sadan kilometrin päässä Hammerfestissa. Odotin häntä kotiin perjantai-iltapäiväksi. Istuin keittiön pöydän äärellä, edessäni kirjoituslehtiö. Sain yhtäkkiä kevyen olon ja jokin ääni kehoitti minua kirjoittamaan runo englannin kielellä. Runo on seuraavanlainen: ” Ethera is there / like / a silence ./ It is as a contact / with the Group of / Pan ./ There is a / open the / Door ./ Life is a higher / existence of / Glory ./ ” Eli vapaasti käännettynä : ” Ikuisuus on hiljaista tyhjiötä ja Maailmojen yhteyttä. Portti on auki. Elämä on korkeasykähteistä Valoa ”. Olin 44 vuoden ikäinen ja ” valaistunut ”. Perjantai-iltapäivällä mieheni tuli kotiin viikon kestäneeltä työmatkaltaan. Hän vaikutti fyysisesti suuremmalta ja jopa hänen äänensä oli jollain tapaa miehekkäämpi, matalampi. En tuntenut häntä samaksi mieheksi, jonka kanssa olin mennyt naimisiin. Päivällispöydässä huomasimme kommunikoivamme telepaattisesti. Vuonna 2007 mieheni ja oma tietokoneeni tekevät erikoisia, mystisiä operaatioita.
Fakta: Maarit M. Hanssen
|
|
