Ultran Nettikolumni 6/2007 |
|
Ultran Nettikolumni 6/2007 |
|
|
Muinaiset astronautit – ystäviä vai vihollisia?
Moderni ufoilmiö täyttää tänä kesänä 60 vuotta. Ultra juhlistaa asiaa mm. kesän kaksoisnumerossa 7-8/2007 ja Ultrapäivien ufoseminaarissa. Myös kesän nettikolumnit käsittelevät ufokysymystä. Kesäkuun nettikolumnina on Teijo-Kalevi Lusan luento Tampereen Uforokista 21.4.2007. Muinaisten astronauttien teorialla tarkoitetaan sitä, että maapallolla on vieraillut kaukaisessa menneisyydessä älyllisiä olentoja avaruudesta. Tällaisista avaruusvierailuista voidaan löytää lukuisia todisteita historiasta ja arkeologiasta, eri kansojen kulttuureista, mytologioista ja uskonnoista. Teorian teki tunnetuksi sveitsiläinen Erich von Däniken, joka alkoi 1960-luvun lopulla esitellä kirjoissaan perusteluja sille, että ”jumalat tulivat tähdistä”. Dänikenin yksittäisille väittämille ja todisteille voidaan nauraa, mutta koko teoriaa ei ole syytä heittää romukoppaan. On nähtävä metsä puilta. Vastaavanlaisia ajatuksia ovat esittäneet myös täysin vakavasti otettavat tiedemiehet. Olivatko nämä muinaiset astronautit sitten yleisesti ottaen hyviä vai pahoja, ystäviä vai vihollisia? Tämän kysymyksen selvittämiseksi tutustumme neljään kulttuuriin, joiden keskuudessa näiden avaruusvierailijoiden uskotaan käyneen. Ensiksi matkaamme muinaisen Lähi-idän alueelle.
Nooan päivien nefilit Niin kutsutussa etiopialaisessa Eenokin kirjassa voi nähdä viittauksia avaruudesta tulleisiin olentoihin. Kyseessä on ns. pseudepigrafinen kirja, jonka arvellaan syntyneen 100-200-luvulla eKr. Kirjasta tunnetaan useita erilaisia versioita. Kiistanalaisen alkuperänsä vuoksi sitä ei ole koskaan hyväksytty Raamatun kirjoituskokoelmaan. Kuitenkin myös Uudessa testamentissa on sanatarkka lainaus Eenokin kirjasta (Juud. 1:14-15). Kyseessä on Jeesuksen toiseen tulemukseen liittyvä ennustus. Ufot ja maailmanloppu on liitetty toisiinsa kautta aikojen. Eenokin kirjassa kerrotaan ”taivaan vartijoista”, jotka jättivät taivaan ja vastoin Jumalan kieltoa ottivat itselleen ihmisistä vaimoja ja ”syöksivät itsensä suureen turmelukseen maan päällä”. Kirjan mukaan 200 miesenkeliä siitti kaikkiaan 1000 jälkeläistä Maan naisille. Samalla nämä kapinalliset enkelit opettivat ihmisille mm. aborttimenetelmiä ja murhavälineiden valmistamista. Kertomus on sopusoinnussa 1. Mooseksen kirjan 6. luvun kanssa, jossa kuvataan ”Jumalan poikia” eli langenneita enkeleitä, jotka yhtyivät ihmisten tyttäriin ja tekivät näiden kanssa jälkeläisiä (jakeet 1-13). Heprean alkukieli tuntee tuon rodun nimellä nefilim, suomeksi ”alaslaskeutuneet”. Nefilien siittämä hybridirotu tunnettiin erikoisesta raakuudestaan. Heidän aikanaan rehotti maailmassa jopa kannibalismi: ”...ja he alkoivat ahmia toistensa lihaa ja juoda verta” (Eenokin kirja 7:6). Kannibalismi yleensäkin tuntuu kulkevan käsi kädessä muinaisten astronauttien kanssa. Raamatun mukaan juuri nämä ihmisten ja enkelien seka-avioliitot olivat syynä vedenpaisumukseen. 1. Mooseksen kirjan mukaan koko maa turmeltui ja tuli täyteen väkivaltaa, ja siksi Jumala päätti hävittää koko silloisen ihmisrodun lukuun ottamatta Nooan perhekuntaa, joka oli ”puhdas”.
Ufojen maanosan jumalat Etelä- ja Keski-Amerikkaa pidetään havaintojensa runsauden vuoksi varsinaisena ufojen maanosana. Keski-Amerikan mayojen muinainen korkeakulttuuri on askarruttanut tutkijoita. Puhutaan mayojen mysteeristä. Mistä he tulivat? Miten he saivat tietonsa? Kuinka he saavuttivat niin korkean kulttuurin niin lyhyessä ajassa? Saivatko he tietonsa avaruuden vierailijoilta? Maya-intiaanit tiesivät, että maapallo on pyöreä. He osasivat laskea planeettojen liikkeet ja ennustaa pimennykset tarkkuudella, joka muualla saavutettiin vasta 1900-luvulla. Ei tiedetä, miten maya-papit menettelivät tehdessään niin tarkkoja havaintoja ilman ajanmittauslaitteita tai kaukoputkia. Mayojen kalenteri veti tarkkuudessaan vertoja omallemme. Mayat laskivat aurinkovuoden pituuden niin tarkasti, ettei mikään muu kalenteri ole siihen yltänyt. Mayojen kalenteri tai sen suuri sykli päättyy vuoteen 2012. Monet uskovat, että silloin tapahtuu maailmanloppu tai jotakin muuta hyvin mullistavaa, kuten ufojen invaasio, Maa-planeetan täystuho tai ihmiskunnan massavalaistuminen. Mayojen matematiikka oli pitkälle kehittynyttä. He käyttivät nollaa tuhat vuotta ennen muuta maailmaa. Heillä oli laaja ja taitavasti suunniteltu tieverkosto. Mayojen kulttuuri oli yhtäältä loistava ja toisaalta hyvin barbaarinen. Mayat palvoivat Kukulcan-nimistä jumalaa eli Sulkakäärmettä eli Lentävää käärmettä. Legendan mukaan Kukulcan laskeutui taivaasta ja toi meksikolaisille tiedon tähtitieteestä ja matematiikasta. Hän opetti kansalle kaiken tarvittavan tieteistä taiteisiin. Maatalouden kehutaan hänen aikanaan kukoistaneen. Toisinaan tälle jumalalle uhrattiin myös ihmisiä, erityisesti ihmissydämiä. Yleensä Kukulcan kuvataan kookkaana, parrakkaana ja valkoihoisena miehenä. Kukulcanin täytettyä tehtävänsä hän vaelsi takaisin meren rannalle ja nousi laivaan, joka vei hänet aamutähteen eli Venukseen. Ennen lähtöään tämä ”vanha viisas herra” lupasi kuitenkin palata takaisin. Etelä-Amerikan inkakulttuurissa, joka kukoisti 1100-luvulta espanjalaisvalloittajien saapumiseen eli vuoteen 1532 saakka, oli paljon yhtäläisyyttä mayojen kulttuuriin. Inkojen lääketiede ja rakennustaito olivat todella korkealla tasolla. Heidän omituisen laskenta- ja muistiinpanojärjestelmänsä koodia ei ole onnistuttu vieläkään murtamaan. Inkojen jumala Viracocha oli sama kuin mayojen Sulkakäärme. Inkojen perimätiedon mukaan hän laskeutui Tiahuanacoon ja loi sinne jättiläisrodun. Inkojen taruissa kerrotaan jättiläiskokoisista valkoisista miehistä, jotka tulivat taivaalta ja opettivat inkoille kaikenlaisia taitoja. Lopulta nämä ”auringonpojat” katosivat, mutta lupasivat palata eräänä päivänä takaisin. Inkoilla oli useita jumalia ja toisinaan he uhrasivat niille myös ihmisiä. Inkoilla oli uskonnollinen seremonia nimeltä capacocha, joka päättyi hengen riistämiseen ihmiseltä joko leikkaamalla hänen kurkkunsa auki tai kuristamalla. Ilmeisesti uhrit tätä ennen juotettiin humalaan tai huumattiin. Atsteekit olivat kolmas Amerikan vanhoista kulttuureista. Se oli näistä kolmesta intiaanikansasta kaikkein pahin ja samalla yksi historian sotaisimmista kansoista. Tämän valtakunnan kukoistuskausi ajoittuu myöhäiskeskiajalle. Atsteekkien verisyydestä tunnettu kulttuuri oli jo kovaa vauhtia rappeutumassa, kun espanjalaiset valloittajat kukistivat heidät vuonna 1521. Atsteekeilla ei ollut sotamenestystä, vaikka he uhrasivat vuosittain tuhansia ihmisiä sodanjumalalleen Huitzilopochtlille. On sanottu, että jolleivät espanjalaiset olisi tuhonneet atsteekkivaltiota, tämä Keski-Amerikan väkivaltainen suurvalta olisi todennäköisesti tuhoutunut omilla alttareillaan. Niin loputon ja kyltymätön oli atsteekkijumalien ihmisuhrien tarve. Uskonto hallitsi atsteekkien elämää. Parasta mitä jumalille voitiin antaa, oli ihmisuhri. Atsteekit pelkäsivät maailmanlopun tulevan, elleivät he tarjonneet 13 jumalalleen riittävästi ihmisuhreja. Yleensä atsteekkien ihmisuhrit olivat salskeita nuorukaisia. Alttarilla uhrin rinta viillettiin auki ja sydän revittiin irti paljain käsin. Seuraavaksi leikattiin pää irti ja ripustettiin se puukeppiin. Joskus papit pukeutuivat uhriensa nyljettyihin nahkoihin. Atsteekit harjoittivat myös kannibalismia. Uhrin jäännökset saatettiin viedä kotiin päivällisruoaksi. Kuivina aikoina uhrattiin paljon lapsia. Lisäksi atsteekit uhrasivat usein omaa vertaan, mutta se oli vain ihmisuhrien korvike. Erilaiset kehon lävistykset olivat atsteekkien keskuudessa muotia samaan tapaan kuin nykyaikana länsimaissa. He saattoivat lävistää korvannipukkansa, kielensä, rintansa ja sukuelimensä. Monet papit kärsivät vakavista puhevioista, koska heidän kielensä oli riekaleina toistuvan itsekidutuksen jäljiltä. Papit myös viiltelivät ja tekivät reikiä ihoonsa ja vetivät korsia reikien läpi. Inkojen, mayojen ja atsteekkien valtakuntia pidetään Amerikan ”henkistyneinä korkeakulttuureina”, ja niistä puhutaan usein ihannoivaan sävyyn. Tällöin todellisuutta on romantisoitu tavalla, joka ei tee historialle oikeutta. Lähempi tarkastelu paljastaa näistä kulttuureista pimeää taikauskoa sekä julmia ja brutaaleja tapoja. Ihmisten uhraaminen oli tavallista kaikkien niiden keskuudessa. Kulttuurit saattoivat kyllä olla pitkälle kehittyneitä rakennustaidossa, lääketieteessä, tähtitieteessä tai matematiikassa, mutta intiaanien jumalat vaativat verta ja ihmisuhreja. Samat ”jumalat” saivat ihmiset käyttämään huumeita ja kiduttamaan itseään mitä sairaimmilla tavoilla.
Vastaus kysymykseen Olivatko muinaiset astronautit siis ystäviä vai vihollisia? Olivatko ne jumalia – vai kenties demoneja? Korkein eettinen ihanne minkä tiedän, löytyy Jeesuksen vuorisaarnasta. Siellä Nasaretilainen mm. neuvoo karttamaan vääriä profeettoja. Aidon ja väärän tunnistamiseksi Jeesus antaa hyvän moraalisen mittapuun: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät” (Matt. 7:16). Jokainen voi itse mielessään ja omassatunnossaan pohtia sitä, olivatko mayojen, inkojen ja atsteekkien luona vierailleet jumalat hyviä vai pahoja. Vastaus löytyy, kun mainittujen kulttuurien hedelmiä tarkastellaan rehellisesti historiallisen tiedon ja vuorisaarnan moraalin valossa. Jeesus myös ennusti, että ennen Hänen toista tulemustaan ”taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä”, ja maailman tila on ”niinkuin oli Nooan päivinä” (Luuk. 21:11; Matt. 24:37). Tämä on mielenkiintoinen rinnastus, sillä aivan kuten Nooan päivinä, on myös meidän aikanamme koettu ufosieppauksia ja -kontakteja. Raamatun profetioiden perusteella niitä voi pitää eräänä keskeisenä lopun ajan merkkinä.
Lähteet
Teijo-Kalevi Lusa
|
