Kolumnit

Valoravinnosta

Valoravinnon syönnissähän on kysymys siitä, että otamme suoraan solujen käyttöön sen energian, mitä yleensä ravintoaineet kuljettavat mukanaan. Normaalistihan ihmisen syödessä tapahtuu niin, että kun esimerkiksi syömme kasviksia, ruoansulatus sulattaa kasvimolekyylit vapauttaen niiden sisältämän energian ja informaation. Loppujen lopuksi kasveissa olevien alkuaineiden yhteenliittymät, molekyylit, ovat avainasemassa. Jokainen alkuaine kantaa mukanaan omanlaatuista energiaansa. Alkuaine on kuin kameli, joka kantaa selässään arvokasta lastia ja jättäessään sen määränpäähänsä, se itse palaa takaisin sinne mistä oli tullutkin. Eli käytännössä maan tomusta, eli alkuaineista ja mineraaleista kasaantuu monimutkaisia tehtaita, jotka saavat käyttövoimansa auringosta. Aurinko ja muut planeetat välittävät jatkuvasti energioitaan alkuaineiden kautta maailmaamme. Sitten kun kasvi, omana lajinaan, rakentaa tiettyjen alkuaineiden kombinaation, niin tuo kasvi saa näin yksilöllisen olemuksensa ja energiarakenteensa. Ja nythän olemme alkaneet ymmärtämään enemmän kasvien energeettistä eli ns. informaatiopuolta, kun kukkatipat ym. ovat levinneet meidän tietoisuuteemme. Myös kasvilääkintä perustuu tähän. Tieteelliseltä kannalta katsottuna ei tunneta vielä sitä menetelmää, miten elimistö tulee ravituksi nauttimastaan ruuasta. Eli on vain tehty havaintoja, että tietyt ravintoaineet saavat aikaan tiettyjä suotuisia tapahtumia tietyissä osissa elimistöä. Mutta vielä ei tunneta sitä mekanismia, mikä on tuossa ravintoaineessa se vaikuttava tekijä. On todettu, että tietyt alkuaineet vaikuttavat tietyllä tavalla ja tiettyjen alkuaineiden yhteenliittymät, eli yhdisteet ja molekyylit tietyllä tavalla, mutta ei tunneta että mikä näissä alkuaineissa ja molekyyleissä on se vaikutin joka saa tuon positiivisen vaikutuksen, energisoitumisen, tervehtymisen aikaan. Rudolf Steiner puhui siitä, että alkuaineet ovat ”valonkantajia”, eli alkuaineet ovat energioiden välittäjiä ja siksipä juuri tämä tietynlainen energia reagoi elimistön kanssa tietyllä tavalla, ei siis pelkkä ravintoaine.

Periaatteessa ihminen voisi siis elää nauttimalla alkuaineita, mutta nämä eivät saisi olla synteettisiä, koska näiden alkuaineiden energia/informaatiopuoli ei ole normaali. Eli luonnosta peräisin olevia alkuaineita. Eli käytännössä ruoan mukana saatuja. Mutta kuten meille alkaa pikkuhiljaa valjeta se tosiasia, että vaikka alkuaineet tai molekyylit olisivat ns. päällisin puolin ok, niin silti ne voivat vaikuttaa meihin ei halutulla tavalla. Silloin tulleen siihen, että noiden alkuaineiden informaatio, energia on häiriintynyt. Eli esimerkiksi kasvin kasvuun vaikuttavat olosuhteet ja ravintoaineet, mitä ne käyttävät (apulanta vs. lanta) vaikuttaa myös kasvissa ja aina sen ravintona nauttivassa ihmisessä. Eli häiriintynyt informaatio siirtyy ihmiseen. On siis erittäin tärkeää huomioida miten ruoka on valmistettu, koska jokaisessa valmistusvaiheessa se on tekemisissä ulkopuolisten energioiden ja värähtelyjen kanssa. Varmistuakseen ravinnon puhtaudesta, olisi se hyvä kasvattaa itse ja ennen sen nauttimista siunata se tai puhdistaa erilaisilla energiamenetelmillä. Eli näin.

Takaisin valoravintoon. Valoravinnon syönnissä näin ollen on periaatteessa kysymys siitä, että me otamme tuon alkuaineiden välittämän energian suoraan itseemme. Emme siis käytä välikäsiä. Meissä kaikissahan on kuitenkin noita alkuaineita. Mutta tärkeimpänä tekijänä tässä on usko asiaan. Koska jos emme usko siihen, niin silloin me värähtelemme kielteistä energiaa itseemme ja se estää soluja vastaanottamasta energiaa kyseisellä tavalla. Samoin, jos uskomme, että meidän on saatava lihaa säännöllisesti pysyäksemme terveenä, niin silloin värähtelemme siten, että asia on myös näin. Eli tärkeintä on usko. Jos kuitenkin haluaa edetä pieni askelin kohti valoravintoa, niin kannattaa ensin siirtyä kevyempiin ruokavalioihin ja joka kerta kun syö ruokaa, niin yrittää pitää tietoisuudessa sen, mistä ruoka on tullut ja miten ihmeellisellä tavalla kasvit ovat rakentaneet itsensä, ja kuinka kiitollisia me olemme niille. Ja yrittäkäämme tuntea kuinka energia vapautuu meihin syödessämme kasveja. Parhaiten tämä onnistuu paaston jälkeen, kun alamme taas totuttaa itseämme kiinteälle ravinnolle. Silloin aistimme todella herkästi nauttimiemme aineiden maut, hajut ja energiat. Muistakaamme tämä kun syömme seuraavan kerran.

Jos kuitenkin tuntuu siltä, että valoravinto ei ole se minun juttuni, niin on yhtä hyvä tie kohti valaistumista, myös kiinteän ravinnon syöjänä. Tässäkin kuitenkin tärkeintä on usko. Ja myös se, että osaa nauttia ruuasta oikealla tavalla ja ravitsee sillä kehoa, mutta ei mielihaluja. Syö silloin kun on nälkä ja sopivasti. Ole siis kiitollinen ruuasta, älä pode huonoa omaatuntoa syödessäsi, sillä se saastuttaa ruuan. Ole kiitollinen sille.

Mutta on totta myös se, että tiettyjen ravintoaineiden informaatio ja energia on aika tuhtia ja luonteeltaan sellaista, että se ei niinkään virkistä ylempiä energia keskuksia meissä, kun taas toiset niin tekevät.

Veli-Matti Mathlin

Takaisin