Ultran Nettikolumni  2/2007

  

Alfa ja omega

Veli-Matti Mathlin

 

Maailmankaikkeudessa kaikki värähtelee.
Atomit, äänet, värit, hajut, maut ja muodot, kaikki värähtelee.
Itse asiassa ei ole kuin värähtelyä ja niiden ilmenemismuotoja.

Kiinteät kappaleetkin ovat todellisuudessa illuusiota, koska ne koostuvat atomeista ja atomit ovat jatkuvassa liikkeessä. Värähtelytaajuuksia on loputon määrä. Silti ihmiset ovat valinneet niistä 7 tai 8, 12 tai 13 päävärähtelytaajuutta ja näin jakaneet maailmankaikkeuden osasiin. Se miksi on valittu nämä ns. päävärähtelytaajuudet, voidaan vain arvailla. Ehkä meidän kehomme resonoi näiden taajuuksien kanssa parhaiten. Nämä taajuudet on löydettävissä väreistä sateenkaaren väreistä, nuottiasteikosta ja jopa perusmuodoista kuten Platonin kappaleista ja mineraalien ja jään kidemuodoista.

Oktaavin käsite on tuttu musiikista. Samaa käsitettä voidaan helposti soveltaa muihinkin värähtelyn ilmenemismuotoihin, esimerkiksi väreihin. Vaaleanpunainen voisi olla punaista vastaava väri oktaavia korkeammalta. Mutta on olemassa myös sellaista oktaavin nousua ja laskua, että esimerkiksi jokin väri on tietyssä oktaavissa ääntä ja päinvastoin. Samoin voidaan jäljittää jonkin esineen muoto tiettyyn värähtelytaajuuteen ja sitä kautta löytää vastaavuuksia esimerkiksi värimaailmasta tai äänimaailmasta. Kaikkihan värähtelee, atomit ja aine.

Taiteilijat, joilla usein on synesteettisia taipumuksia, pystyy mieltämään asioita siten, että esimerkiksi jokin maistuu kivikolle tai jokin näyttää karvaalta. Eli aistimukset ilmaistaan toisen aistimuksen käsittein. Tässä on herkkää värähtelyn tajuamista, vähän samana tapaan kuin musiikissa ymmärretään eri oktaavista soitettu sävel ja melodia samaksi kuin toisesta oktaavista soitettu.

Lyhyesti voidaan todeta, että kaikki värähtelyn ilmenemismuodot ovat syntyneet samojen värähtelytaajuuksien pohjalta. Jos otamme vaikka juuri nuo ihmisten lokeroimat värähtelytaajuuksien kohdepisteet tarkasteltavaksi. On esimerkiksi seitsemän väriä: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, turkoosi, sininen, violetti ja tämän jälkeen alkaa vaaleanpunaisesta uusi oktaavi. Saman voi kuulla äänenä: do, re, mi, fa, sol, la, ti ja uuden oktaavin aloittaa do.

Vaikeampaa on löytää vastaavuus muotoihin. On olemassa muotoja kuten: tetraedri, kuutio, pallo, oktaedri jne. On olemassa myös 2 ulotteisia muotoja kuten: kolmio, neliö, ympyrä, viisikulmio, kuusikulmio jne. On myös olemassa erilaisia symboleja ja merkkejä, joista kirjaimet ovat meille tutuimpia. Mitenkäs voisimme nähdä näiden vastaavuudet esimerkiksi ääniin. Mikä muoto vastaa do:ta eli C-säveltä. Synesteetikko voisi tämän kertoa suoralta kädeltä, hän ehkä piirtäisi meille säveltä vastaavan muodon, tai hän sanoisi miltä sävel maistuu. Voimme yrittää mietiskellä ääntä tai väriä. Voimme kuunnella ääntä ajattelematta mitään muuta ja antaa äänen täyttää kokonaan. Tällöin meissä saattaa herätä vaikutelma tai tunne, joka on tuon äänen tai värin luonne. Vaikutelma ja tunnelma ovat tuon värähtelytaajuuden, energian laatu.

On olemassa ainakin yksi apukeino millä maallikkokin voi ”kuulla” muodon, tai nähdä äänen. Nimittäin resonanssi. Kuten esimerkiksi kylpyammeessa köllötellessämme laulamme tietystä taajuudesta, huomaamme kuinka ääni humisee korvissamme saavuttaessaan kylpyhuoneen resonanssin tai jokin esine alkaa värähdellä sen mukana. Silloinhan ääni vaikuttaa aineeseen. Entä sitten? No, on olemassa tieteenhaara nimeltä kymatiikka, jossa juuri ääniaaltoja pyritään saamaan näkyville resonanssin avulla. Eli esimerkiksi rumpukalvolle asetetaan ohutta hiekkaa tai muuta hienorakeista ainetta ja kun tietyllä taajuudella soitetaan tai lausutaan ääniä, niin kalvo alkaa värähdellä ja hieta sen mukana. Lopulta hiekanjyväset asettuvat tiettyyn muotoon tuolle kalvolle. Kalvolle ilmestyy muoto, kuvio, joka vastaa tuota ääntä. Ja näin meillä on ääni ilmenneenä muotona. Ihmeellistä.

Kokeissa on löydetty eri äänille muotoja. Ääniä ovat siis sävelet, mutta myös vokaalit ja konsonantit, koko puhekielemme. On havaittu että tietyn vokaalin tai konsonantin, eli kirjaimen, äänne saa aikaan muodon, joka vastaa tuon äänteen äänneasua, eli merkkiä, jolla tuota äännettä on totuttu ilmaisemaan. Miten tämä on mahdollista? Ovatko kielenkeksijät olleet synesteetikkoja? On myös tutkimuksia, jotka viittaavat siihen, että puhekieli on syntynyt synesteettisten ihmisten ansiosta, kun he ovat halunneet ilmaista äänellä jotain toista aistimusta tai tunnetilaa.

Kieli voisi olla siksi universaalia. Mutta miksi kaikkialla maailmassa ei puhuta samaa kieltä, tai käytetä samoja merkkejä? Tämän voisi selittää sillä, että värähtelytaajuudessa on loputon määrä sävyjä ja tasoja, ja jokaisen kulttuurin mielenlaadun mukaisesti on painotettu tiettyjä taajuuksia ja näillä taajuuksilla on myös omanlaisensa äänteet ja symbolit.

Onko olemassa vielä muita oktaavi vastaavuuksia? Voitaisiin ajatella, että äänteellä, esimerkiksi vokaalilla, on oktaavia ylempänä jokin sana, joka tarkoitukseltaan vastaa kyseistä vokaalia. Esimerkiksi A-vokaali voisi olla sana-oktaavissa Autuus. Autuuden tunne voisi olla näin ollen samaa värähtelyä kuin A-vokaali, sillä useinhan autuuden ja onnen tila purkautuu suusta Aah-äänenä.

Jos jokin sana puretaan kirjaimiksi, esimerkiksi TOTUUS, niin voidaan lausua jokainen kirjain erikseen ja katsoa millaisia symboleita ne selittää, tai lausua toistuvasti koko lause, jolloin saadaan aikaan toisenlainen muoto. Tuo sana voidaan siis nähdä symbolina tai sitten kirjaimien symbolit yhdistämällä voidaan saada aikaan symboli. Se olisiko nämä symbolit samat, en osaa sanoa. Tutkimuksia kaivattaisiin.

Käännetäänpä asia toisinpäin. Jos ääni ilmenee myös muotona, niin silloinhan muoto vaikuttaa meihin samalla tavalla kuin esimerkiksi ääni vaikuttaa. Jokin musiikkityyli viehättää meitä, samoin jokin muoto saattaa viehättää meitä. Puhutaanhan harmoniasta niin musiikissa ja arkkitehtuurissa. Unohtamattakaan itämaista Feng shui viisautta. Jokin harmonisen muodon katsominen saa meissä aikaan samanlaista sisäistä rauhaa, kuin harmonisen musiikkikappaleen kuunteleminen. Masaru Emoto:n vesikidekuvat valottavat asiaa lisää.

Onhan itämailla jo vuosisatoja tunnettu symbolien ja mantrojen voima. Jonkin tietyn symbolin katseleminen mielityhjänä saa aikaan tietyn sisäisen tunnelman tai vireystilan syntymisen. Samoin mantran lausuminen saa aikaan saman asian. Onhan meidänkin muinaishistoriasta löydetty kalliomaalauksia ja jatulintarhoja, jotka ovat avautuneet entisajan ihmisille ehkä paremmin kuin meille. Ne voivat värähtelyllään palvella juuri tiettyä tarkoitusta. Samoin ovat tietäjät ja noidat käyttäneet loitsuja voimistamaan taikavoimaansa. Entä mitä ääntä tai tunnelmaa viljapeltokuviot värähtelevät?

Ympyrä sulkeutuu. Jos muoto, ääni, haju tai maku saa aikaan tietyn ajatuksen, tunteen tai tunnelman/vaikutelman meissä, niin silloinhan kaikki ympärillämme vaikuttaa meidän mieleemme ja mielialoihimme. Ja jos ääni saa aikaan värähtelyä rumpukalvolla, niin miksei sitten solutasolla. Ei ehkä olekaan huuhaata ajatella että feng shuin mukaan rakennettu koti toisi menestystä tai terveyttä. Ei ehkä olekaan huuhaata ajatella että kukat kasvavat paremmin kun niille puhuu.

Mutta jos äänet ja puhe ovat ajatustemme ja tunteidemme ilmennysmuotoja, niin silloinhan jo pelkästään ajatus tai tunne värähtelee, koska ääni on vain noiden ajatusten seuraava oktaavi. Eli jopa ajatuksemme vaikuttavat ympäröivään maailmaan. Ehkäpä siis positiivinen ajattelu todellakin muuttaa maailmaa positiivisemmaksi ja ikävä kyllä negatiivinen ajattelu tekee siitä negatiivisemman. On siis tavoiteltavaa onnen, rakkauden ja ilon tunteet, koska ne värähtelevät ympäristöön, kuin väreet lammen pinnalla. Samoin rakkaudellinen sana ja muoto(sydän) saavat aikaan samansuuntaisia muutoksia. Mutta tässä tarvitaan tahtoa. Maailma muuttuu, jos niin tahdomme. Jos tahtomme avulla pidämme tunnetilan positiivisena, niin silloin me säteilemme sitä jatkuvasti ympärillemme ja samoin kuin hiekanjyvät rumpukalvolla järjestäytyvät tiettyyn muotoon, niin samoin maailma ympärillämme muuttuu ajatuksiamme vastaavaksi. Visualisoinnin ja uskon voimat ovat mittaamattomia.

Älkäämme myöskään unohtako kehonkieltä. Jokaista tunnetilaa ja ajatustakin vastaa tietty kehonkielen asento. Asento on kuin tiettyyn muotoon vääntäytynyt ihminen, joka voimistaa sanojen tai tunteiden voimaa asennolla. Ehkäpä siksi joogan asennot saavat aikaan tiettyjä vaikutuksia, koska se on kuin kehollista mantran lausumista.

Numerologia on vanha tieteenala, jossa jokaiselle kirjaimelle on annettu tietty numeroarvo. Numeroarvoille on annettu tietyt perusmerkitykset. Samaan tapaan kuin on valittu seitsemän säveltä. Numeroarvoja ja niiden merkityksiä voisi olla enemmänkin samoin kuin säveliä voisi olla portaattomasti. Korva ei vaan ehkä pysty erottamaan kuin tietyn määrän näitä eroja. Kun siis tietty sana muutetaan numeroiksi ja lasketaan numerot yhteen numerologian mukaisesti, saadaan tulos joka merkitsee jotain. Ehkä merkitys on sama, kuin jos kymaattisesti aikaan saatu muoto otettaisiin mietiskelyn kohteeksi, niin tunnelma tai ajatus, jonka se synnyttäisi, olisi sama kuin numerologiasta saadun tuloksen merkitys. Jos näin on, niin synesteetikot ovat olleet asialla kun ovat numerologian kehittäneet.

Entä astrologia. Kun planeetat menevät tiettyyn asentoon ja maapallo on niiden polttopisteessä, niin millaisen muodon ne yhdessä synnyttävät. Antaako tuo taivaan asento joka hetki muuttuvan tunnelman maapallolle? Onko siis astrologiallekin löydettävissä tieteestä selitys? En ihmettele vaikka numerologia ja astrologia ovatkin kulkeneet ennen käsi kädessä, samoin kuin geometria ja astronomia.

Entä meidän chakrojen suhde edelliseen. Miten tämä kaikki vaikuttaa chakroihin ja terveyteemme? Äännellä, väreillä ja muodoillakin voi siis parantaa. Parantaminen ja tasapainon saavuttaminen voi siis lähteä jo pelkästään oman asunnon sisustamisesta sellaiseksi, että se värähtelee itsen kanssa harmoniassa.

Tutkittavaa olisi ja monet sitä jo tekevätkin. Olisi kuitenkin tarpeellista, että Suomessakin ed. mainittujen alojen asiantuntijat ja harrastajat löisivät hynttyitä yhteen ja perustaisivat jonkinlaisen yhdistyksen ja tutkisivat asioita pyrkien löytämään uudelleen sen vanhan viisauden, joka on ollut ihmiskunnalta unohduksissa. Mitä mieltä lukijat ovat tällaisesta sillanrakennus hankkeesta tieteen ja henkisyyden välille?

 

velimattimathlin@oululainen.com

Tutustumisen arvoista kirjallisuutta:
Erkki Lehtiranta, Musiikin korkeammat oktaavit
Masaru Emoto, Veteen kätketyt viestit
Pirkko Roinila, Päivi Suokas – Tiedon uusilla teillä – biodynaamisen viljelyn tutkimus

 


Takaisin