Kuukauden Gullmanni 5/2002 |
Ihminen on
totuudenetsijä. Hän etsii totuutta kuolemanvakavasti. Lukee erilaisia tieteellisiä,
filosofisia ja uskonnollisia teoksia, tutustuu historiaan ja oman aikansa ihmisten
elämään. Parhaassa tapauksessa hän tapaa jo nuoruudessaan viisaan ihmisen, joka antaa
neuvon: Ihminen, tunne itsesi! Käytännön elämässä
ihmistä viskovat monenlaiset voimat. Hän on lahjakas, häntä kannustetaan
käyttämään lahjojaan omaksi ja ympäristönsä parhaaksi. Ja hän tekee työtä
käskettyä, mutta kohtaa erilaisia pettymyksiä. Taidoistaan ja tiedoistaan
huolimatta hän ei ymmärrä elämää. Ei tiedä, miksi ihmissuhteet kariutuvat, miksi
niin lupaavilta ja tärkeiltä näyttäneet tehtävät osoittautuvat pettymykseksi. Ja lopulta hän on kuilun
partaalla. Entiset erehdykset varoittavat jatkamasta samaa latua. Uudet houkutukset eivät
enää vedä puoleensa ja elämä näyttää kasvonsa. Vakava totuudenetsijä
löytää tilkkasen totuutta. Hän ymmärtää, että on elänyt viisaita ihmisiä -
meidän tavallisten sukankuluttajien keskuudessa - jotka ovat tienneet, että ihminen on
kuolematon henkiolento ja ovat osanneet opastaa myös muita tuohon samaan tietoisuuden
tilaan, kuten Jeesus ja Buddha sekä - mielestäni - Suomen suurin nero Pekka Ervast. Ihminen ymmärtää, että
hänkin on kuolematon henkiolento ja alkaa etsiä uutta käytäntöä. Enää ei ole niin
tarpeen taistella oman toimeentulon tai etuoikeuksien puolesta, vaan tärkeämpää on oma
sisäinen elämä, ja sen tahdon toteuttaminen, jonka Poika - isolla tai pienellä
p:ellä, hän itsekin tietää ja tuntee olevansa. Saman elämän lapsina
meillä ei ole vihollisia - ei ainakaan alussa - tämän kokemuksen jälkeen. Mutta jo
pian alkavat vainot, sillä maailman näkymätön henki näkee kaiken ja
testaa, onko kyseessä todellinen vai luuloteltu kokemus. Mutta tällä kertaa kokemus
on todellinen, sillä etsijä on hakenut totuutta kuolemanvakavasti, sillä
edellytyksellä, että totuutta ei voi etukäteen määritellä, mutta sen mukaan on
koetettava toimia myös käytännössä. Tämän valossa etsijä
näkee oman puutteellisuutensa. Hänen persoonallisuutensa on kaikella tavoin vajavainen.
Se ei ole mitenkään toisia parempi. Hän itse persoonallisuutena ei tunne laajempaa
tietoaan ansainneensa, vaan kokemus on tullut kuin lahjana elämän puolelta. Ja sillä on
myös hintansa. En tiedä, miksi ihmiset
vainoavat erilaisuutta. Miksi vainotaan sitä henkilöä, joka ei palvo mammonaa, ei usko
yhteisiin valheisiin? Mutta en myöskään tiedä, miten muuten muutos voisi tulla, kuin
niiden ihmisten välityksellä, joilla on tietoa ihmisen henkisestä olemuksesta, ja jotka
täysin rinnoin koettavat elää sen mukaista elämää. Eivät he ehkä ole sen parempia
kuin me muutkaan telluksen tallaajat, mutta eivät sen huonompiakaan mitenkään
välttämättä. Itse olen seurannut
vuorisaarnaa parisenkymmentä vuotta - kohtalaisella menestyksellä. Omalta osalta tieto
ihmisen kuolemattomasta olemuspuolesta, joka on yhteydessä koko luomakunnan
yhteistajuntaan on Suomen tasavallan kansalaisuutta suurempi lottovoitto.
Mutta silti olen muodollisesti yhä myös tämän suppeasti ajattelevan ja
suvaitsemattoman kansakunnan jäsen, kyse on kuitenkin muodollisesta jäsenyydestä,
sillä oman henkeni kannalta haluan pysyä erillään lauman tajunnan taantumista, mutta
laumalla on oma kollektiivitajuntansa, joka pyrkii valtaan ja valvontaan. - Siksi
henkisellä tajunnalla varustettu - tai siihen pyrkivä - ihminen on vaarallinen yleiselle
järjestykselle? Mutta yleinen vääryyteen perustuva itsekkyyden ja
pakkovallan järjestelmä on vielä vaarallisempi ihmisen hengelle, siksi
totuudenetsinnästä on syytä käyttää nimitystä kuolemanvakava. Tosin
vähänkin henkistä tietoa omaavalle ihmiselle ruumiin kuolema on hengen kuolemaa parempi
vaihtoehto. Historiaa opiskelleena
tiedän, että ihmiskunnan menneisyys on täynnä kertomuksia kadonneista kansoista ja
heidän korkeista kulttuureistaan. Sama kohtalo odottaa myös Suomen kansaa,
rohkenen ennustaa, vaikka en olekaan selvänäkijä, jollei se suvaitse
keskuudessaan henkisen kasvun mahdollisuutta muuten kuin kiduttamalla ja vainoamalla
henkisiä arvoja noudattavia ihmisiä ja ryhmiä. tähän liittyviä ilmiöitä mielenkiinnolla
seuraillee edelleenkin Erik Gullman |