Kuukauden Gullmanni  5/2002

Ihminen on totuudenetsijä. Hän etsii totuutta kuolemanvakavasti. Lukee erilaisia tieteellisiä, filosofisia ja uskonnollisia teoksia, tutustuu historiaan ja oman aikansa ihmisten elämään. Parhaassa tapauksessa hän tapaa jo nuoruudessaan viisaan ihmisen, joka antaa neuvon: Ihminen, tunne itsesi!

Käytännön elämässä ihmistä viskovat monenlaiset voimat. Hän on lahjakas, häntä kannustetaan käyttämään lahjojaan omaksi ja ympäristönsä parhaaksi. Ja hän tekee työtä käskettyä, mutta kohtaa erilaisia pettymyksiä.

Taidoistaan ja tiedoistaan huolimatta hän ei ymmärrä elämää. Ei tiedä, miksi ihmissuhteet kariutuvat, miksi niin lupaavilta ja tärkeiltä näyttäneet tehtävät osoittautuvat pettymykseksi.

Ja lopulta hän on kuilun partaalla. Entiset erehdykset varoittavat jatkamasta samaa latua. Uudet houkutukset eivät enää vedä puoleensa ja elämä näyttää kasvonsa.

Vakava totuudenetsijä löytää tilkkasen totuutta. Hän ymmärtää, että on elänyt viisaita ihmisiä - meidän tavallisten sukankuluttajien keskuudessa - jotka ovat tienneet, että ihminen on kuolematon henkiolento ja ovat osanneet opastaa myös muita tuohon samaan tietoisuuden tilaan, kuten Jeesus ja Buddha sekä - mielestäni - Suomen suurin nero Pekka Ervast.

Ihminen ymmärtää, että hänkin on kuolematon henkiolento ja alkaa etsiä uutta käytäntöä. Enää ei ole niin tarpeen taistella oman toimeentulon tai etuoikeuksien puolesta, vaan tärkeämpää on oma sisäinen elämä, ja sen tahdon toteuttaminen, jonka Poika - isolla tai pienellä p:ellä, hän itsekin tietää ja tuntee olevansa.

Saman elämän lapsina meillä ei ole vihollisia - ei ainakaan alussa - tämän kokemuksen jälkeen. Mutta jo pian alkavat vainot, sillä ”maailman näkymätön henki” näkee kaiken ja testaa, onko kyseessä todellinen vai luuloteltu kokemus.

Mutta tällä kertaa kokemus on todellinen, sillä etsijä on hakenut totuutta kuolemanvakavasti, sillä edellytyksellä, että totuutta ei voi etukäteen määritellä, mutta sen mukaan on koetettava toimia myös käytännössä.

Tämän valossa etsijä näkee oman puutteellisuutensa. Hänen persoonallisuutensa on kaikella tavoin vajavainen. Se ei ole mitenkään toisia parempi. Hän itse persoonallisuutena ei tunne laajempaa tietoaan ansainneensa, vaan kokemus on tullut kuin lahjana elämän puolelta. Ja sillä on myös hintansa.

En tiedä, miksi ihmiset vainoavat erilaisuutta. Miksi vainotaan sitä henkilöä, joka ei palvo mammonaa, ei usko yhteisiin valheisiin? Mutta en myöskään tiedä, miten muuten muutos voisi tulla, kuin niiden ihmisten välityksellä, joilla on tietoa ihmisen henkisestä olemuksesta, ja jotka täysin rinnoin koettavat elää sen mukaista elämää. Eivät he ehkä ole sen parempia kuin me muutkaan telluksen tallaajat, mutta eivät sen huonompiakaan mitenkään välttämättä.

Itse olen ”seurannut” vuorisaarnaa parisenkymmentä vuotta - kohtalaisella menestyksellä. Omalta osalta tieto ihmisen kuolemattomasta olemuspuolesta, joka on yhteydessä koko luomakunnan yhteistajuntaan on ”Suomen tasavallan kansalaisuutta” suurempi lottovoitto. Mutta silti olen muodollisesti yhä myös tämän suppeasti ajattelevan ja suvaitsemattoman kansakunnan jäsen, kyse on kuitenkin muodollisesta jäsenyydestä, sillä oman henkeni kannalta haluan pysyä erillään lauman tajunnan taantumista, mutta laumalla on oma kollektiivitajuntansa, joka pyrkii valtaan ja valvontaan. - Siksi henkisellä tajunnalla varustettu - tai siihen pyrkivä - ihminen on vaarallinen yleiselle järjestykselle? Mutta ”yleinen” vääryyteen perustuva itsekkyyden ja pakkovallan järjestelmä on vielä vaarallisempi ihmisen hengelle, siksi totuudenetsinnästä on syytä käyttää nimitystä ”kuolemanvakava”. Tosin vähänkin henkistä tietoa omaavalle ihmiselle ruumiin kuolema on hengen kuolemaa parempi vaihtoehto.

Historiaa opiskelleena tiedän, että ihmiskunnan menneisyys on täynnä kertomuksia kadonneista kansoista ja heidän ”korkeista” kulttuureistaan. Sama kohtalo odottaa myös Suomen kansaa, rohkenen ennustaa, vaikka en olekaan ”selvänäkijä”, jollei se suvaitse keskuudessaan henkisen kasvun mahdollisuutta muuten kuin kiduttamalla ja vainoamalla henkisiä arvoja noudattavia ihmisiä ja ryhmiä.

tähän liittyviä ilmiöitä mielenkiinnolla seuraillee edelleenkin

Erik Gullman

erik.gullman@dlc.fi

Takaisin