Kuukauden Gullmanni  7/2001

Tiede ja hengentiede

Luin juuri aihetta käsittelevän fil. lis. Antti Savinaisen artikkelin, joka kokonaisuutenaan on julkaistu Ruusu-Ristin kotisivuilla os. http//www.ruusuristi-net. Siihen liittyen parsin taas kokoon hataria käsityksiäni tieteestä.

Antin artikkelin mukaan tieteelle asetettavia vaatimuksia ovat objektiivisuus, kriittisyys ja julkisuus, edistyvyys ja itseäänkorjaavuus ja autonomisuus. Sen mukaista tiedettä ovat esim. seuraavat Helsingin yliopistossa tarkastetut väitöskirjat, joiden nimet poimin Yliopisto-lehdestä 2001/10: Efficent Range Partioning in Classification Learning, Assesment of diatoms as markers of enviromental change in Northern Fennoscantia ja Ongelmana yhteistyökyvyttömyys? Teoreettisen ymmärryksen etsintää web-avusteiselle tiedontuottamisyhteistyölle. Samassa lehdessä on esitelty lähes viitisenkymmentä yhtä tärkeätä tieteellistä edistystä lisäävää tutkimusta, jotka kukin täyttävät akateemiselle tutkimukselle asetettavat tieteellisyyden vaatimukset. Niin että tiedettä meillä on ja loistavaa? Joskin vähän kaukaista aiheiltaan, näin käytännön elämän kannalta.

Mutta yhtä sinulta puuttuu, sanoi seppä Högfors Paavo Ruotsalaiselle, nimittäin Kristuksen sisäistä tuntemusta. Yliopistotieteen kannalta Kristus ja hengen olemassaolo tehdään tyhjäksi Humen "puntarilla", jonka mukaan Mikään todistus ei ole riittävä varmistamaan ihmettä, ellei todistus ole sitä laatua, että erheellisyys olisi vielä ihmeellisempi kuin se seikka, jota se koettaa varmistaa. (Sit. Heikki Tikkala, Olevaisen yöpuoli - Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia. Ja Skeptikko 2001;1,13).- On se vain ihme, että näitä menneisyyden teknologioita tarvitaan milloin minkinlaisiin todisteluihin! Milloin on giljotiinia ja partaveistä ja milloin puntaria, jossa - ainakin käsisellaisessa - on vastapainona jonkinlainen möntti päässä ja pitkä vipuvarsi sekä keskellä jonkinlainen kädensija kannattamine. Ihme vaan, mitä tekemistä näillä rautalankamalleilla on ajattelemisen ja tieteen kanssa? - Ellei sitten sitä, että tieteen on mitattava objektiivisesti ja laadittava teorioita subjektiivisesti. Periaatteessa kai tieteellisten asiantuntijoiden joukko luulee edustavansa jonkunlaista korkeinta asiantuntemusta aiheessa kuin aiheessa pelkästään giljotiinia ja puntaria heiluttelemalla. - No giljotiini on tarkoitettu pelkästään tappamiseen, ja hyväkin ajatuksen poikanen voidaan teloittaa, ennen kuin se on päässyt aiheeseensa käsiksi, ja vastaavasti mittaamiseen tarkoitettua puntariakin voidaan käyttää väärin esim. kylätappeluissa, mutta tieteen tekemisen suhteen puntari on kuitenkin lähinnä ulkoinen mittausväline, jolla voidaan tehdä vertailuja määrän ja laadun suhteen. Mutta tuskin väitöskirjojakaan arvioidaan muun kuin henkisen painoarvon mukaan, eli mitä uutta ne tuovat vallitsevaan tieteelliseen keskusteluun tai miten ne auttavat ihmisten elämää lajina ja yksilöinä.

Tältä kannalta tiede ei kestä seppä Högman moukarin iskuja, vaan on "silkkoa sisältä, akanoita alta kuoren", kun pitäisi takoa sampo, ei "joutsenen kynän nenästä", kuten tohtori Lönnrot sommitteli, vaan "otran kolmesta jyvästä", kuten Martiska Karjalainen lauloi. (Kts. Suomen kansan jumalrunoja. Toim. Jouni Marjanen. Jyväskylä 2001,218) Mielestäni yliopistotiede on tällä hetkellä varsin köyhä seppä Högmanin kaipaamasta Kristuksen sisäisestä tuntemisesta, joka meitä arjen ihmisiä on kuitenkin verrattomasti paljon lähempänä kuin "järjestettyjen arvoalueiden tehokas mittaaminen luokittelijoiden oppimisessa" tai "piilevät ympäristömuutoksen ilmentäjinä Pohjois-Fennoskandiassa" tai "Itämeren halkoisjalkaäyriäisten ravinnonvalinta ja ruokailukäyttäytyminen", vaikka niilläkin on oma arvonsa - ainakin tekijöiden oman pätevyyden osoittajana ja mahdollisen älykkyyden kehittämisen kannalta.

Sikäli kuin loistava äly on yliopistotieteen edellytyksenä, se voi johtaa myös älyttömiltä näyttävien varpumiesten ja poltergaistien mönttäämiseen Humen puntarilla, sillä jos äly on kaiken mitta ja sen tarkoituksena on osoittaa käyttäjänsä oma älykkyys, niin eikö epäitsekkäältä näyttävä toisten hyväksi toimiminen ole sen kannalta silkkaa tyhmyyttä? Jos Humen puntarin päähän pannaan roikkumaan oma itsekkyys - yksilöllinen tai kollektiivinen, niin jotta puntari olisi tasapainossa, niin sen toisessakin päässä tulisi roikkua yhtä lailla samanarvoista roinaa, mutta jos henkinen tieto olisikin epäitsekkyyttä ja halua toisten hyväksi toimimiseen, taikka peräti toisten taakkojen kantamista, niin käsitykseni mukaan Humen puntarista tulisi silloin ylöspäin sojottava nostokurki, joka katselisi omaa kohti tyhtyyttä tai stella polarista osoittavaa nokkaansa, jota tyhmänylpeydeksikin kutsutaan.

Yliopistotieteellä on oma tärkeä asemansa ihmiskunnan elämälle, mutta toistaiseksi Kristuksen sisäinen tuntemus ei tietämäni mukaan sisälly minkään yliopiston opinto-ohjelmaan. Sen sijaan, oman kokemuspiirini kuuluva Ervastin teosofis-kristosofinen elämänymmärrys, sisältää esityksen vuorisaarnasta henkisen tiedon tienä, joka on myös käytännössä todennettavissa. Ymmärtääkseni sama henkisen tiedon tie, enemmän tai vähemmän täydellisesti esitettynä sisältyy myös muiden ihmiskunnan henkisten opettajien opetuksiin.

Tämän perusteella olen 100 % varma, että yliopistotiede ei tunne vielä ihmistä kokonaisuudessaan ja edistyäkseen sen olisi kiinnitettävä huomiota myös tutkijoiden omaan eettiseen ja siveelliseen sivistykseen, sillä mistä se itsekkyyden möntti muusta kasvaa, kuin liian suurista luuloista oman itsensä suhteen, joka vain pidentää Humen puntarin välimatkaa meistä tavallisista enkeleihin ja muihin henkisiin voimiin uskovista?

näitä kyseli Erik Gullman

© Erik Gullman 2001

Takaisin