on joskus tarpeen, mutta ei näin pitkä loma. Sillä mikä kuukauden gullmanni se on, joka vetää sikeitä parhaimman talven ajan - jos lie runon karhu tai muu uupumuksen uinahdus. Mutta ei kyllä tauti oli vakavampaa laatua, sillä tämän pakinoitsijan uran kaatoi joulun alla saatu KERNELL 32 ym ja muualta tullut virustauti tietokoneen.

Pahimmillaan - eli parhaimmillaan tilanne oli se, että C-levyn formatoinnin myötä myös muutaman vuoden tutkimukset kiisivät pitkin windowsin avaruutta etsien kiertorataa uutta. Mutta onneksi TietoTapion pojat sai ne takaisin houkuteltua elävien ilmoille. - Itse kirjastoon kävellessä ajattelin, että kaipa se sitten oli niin huonoja, että häviämään joutivat.

Sittenkin vielä tarvitsin - ja sain paljon apua tietokone-oppia paremmin ymmärtäviltä ystäviltäni, joille näin julkisesti tahdon kiittää. Mutta samalla jäi mieleen Reon ajatus, että puukkoa voi kääntää niin kovin monella tavalla. Ja sanatyöläisenä sen hyvinkin ymmärrän, siksi voi tietysti aina pitää mielessä ajatusta, että arvostelu tulisi esittää lempeästi niin ettei satuttaisi ihmistä, vaan erottaisi asiat. Mutta nämä ovat vain ulkoa opittuja lauseita, jos ei osaa ajatella, että virustenkin takana on ihminen, joka saattaa olla hyvinkin lahjakas, mutta ei vielä tiedä, kenen palvelukseen ja miten lahjansa asettaisi. - Eli kiitos vaan niistä joululahjoista! - Positiivisesti ajatellen ongelmat tietokoneen kanssa, pakottavat senkin, joka niitä väheksyy, paneutumaan tietokoneen käyttöön ja huoltoon, mikä näin rakentavasti ajatellen on vain myönteinen asia. Ja lisäksi sitten tietysti tulee nöyrtymisen ilo, kun saa tunnustaa toisille avuttomuutensa ja tietämättömyytensä, joka on todellista, eikä sievisteltyä.

Mutta se niistä viruksista se!

Vihan kyytä, kun omassa rinnassa kesyttää, niin ei sovi toista soimata.

Täytyy siis etsiä positiivisia puolia elämästä. - No omalta osaltani viruksista seurasi se, että sain uuden koneen, joka ei ole netissä tämä Sulo, vaan toimii nyt ainoastaan tekstien käsittelyä ja vihkosten tekoa varten. Sen sijaan se vanha rouva Rauha on verkossa ja yhdistettynä kotisivulleni os. http://www.dlc.fi/~erikgman, joilla viimeksikin tiedustelin lähteitä teosofisen liikkeen historiaa varten tehtävän tutkimuksen tueksi. No, silloin tuli palkaksi virukset, mutta niin on monessa tulessa keitetty Suomeni henki, joka näin kevään tullen näyttää virkoavan myös julkisen puolen myönteisemmän suhtautumisen osalta, josta ovat osoituksena monet rauhantyötä ja teosofiaakin sivuavat teevee-ohjelmat, joita seuraan, sen orja kun olen.

Ainakin allekirjoittanut odottaa mielenkiinnolla Pirkko Karvosen ohjelmaa Sointulasta, joka esitetään 31.3. sunnuntaina heti aamutuimaan klo 9,05 ykkösellä. Rouva Karvonen, Canadassa kun asuu ja omaa itsekin yhteyksiä vanhaan Sointulaan on oikea henkilö välittämään Amerikan terveisiä ja suomalaisten yritystä uuden sivistyksen aloittajana. - Eli se siitä New Agesta!?

Toinen asia, johon vielä haluaisin kiinnittää huomiota on paikallinen kirjallisuus. Jos Logos ilmenee myös käytännössä, sillä on Sanansa sanottavana myös ns. tavallisille ihmisille. Mun murheeni on vuosikausia ollut se, miten kaukana ns. korkea kirjallisuus on tavallisesta kansasta. Ja se ei ole yksistään kansan vika, vaan hengettömän ja sieluttoman taiteen.

Ja sitten vielä yksi myönteinen puoli, johon olen kiinnittänyt huomiota on se, että sanomalehti Karjalaisessa on esitelty mm. "kansanparantamiseen" ja henkiseen tietoon liittyvää kokemusta. Itse en ole mikään maagikko tai sellaiseksi pyrkijä, mutta ymmärrän hyvin, että joillakin ihmisillä saattaa olla valtaa luonnon ja ihmisen tuntemattomien voimien yli.

Ja osaltaan tuntematon voima on myös ihmisen sisäinen luovuus, joka hetkittäin näkee yli totunnaisuuden rajojen ja löytää sitä varten sopivat sanat. Mutta niitä odotellessa on tyydyttävä tavallisempiin turinoihin

tuumii

Erik Gullman