Kuukauden Gullmanni 1/2001

 
Occamin partaveitsi

Mikä onni, että on ollut sellainen herra kuin Occam! ja Otavan Iso tietosanakirja, jonka mukaan O. eli n. 1290-1350 ja oli filosofi ja teologi, joka "piti todellisuutta ja moraalilakia pelkästään Jumalan tahdosta riippuvina; Jumalaan on yksinkertaisesti uskottava, koska hänestä ei saada tietoa järjen avulla" (Emt. osa 6 s, 583).

- Mutta eihän Occam ollutkaan parturi, kuten luulin kuultuani oppineen professorin selittävän havaintojen tulkinnasta. Pokkaria heilutellen oppinut, vanha ja arvokkaalta näyttävä herrasmies teki tyhjäksi ruumiistapoistumis-ilmiön, koska ko. pokkarin kirjoittaja oli itse sen koettuaan - ehkä Occamin oletettua partaveistä lainattuaan, tullut tietoon, että kaikki henkiset kokemukset ovat peräisin aivotoiminnan ilmiöistä.

- Tässä vaiheessa hieraisin silmiäni, mutta ei, kyllä se vanha televisio nurkassa rojotti entisellä paikallaan, ja nyt, näin valistuneena, sain tietää sen olevan aivoissani. Luojan kiitos, että on olemassa televisio ja pokkareita, joiden tekijät osaavat käyttää Occamin partaveistä!

- Jotenkin vaan arveluttaa noin vanhan veitsen olemassaolo. Nykyään niin kovin monet ajavat partansa Gillettellä tai moottorivehkeillä, mutta mitä tekemistä parranajolla on henkisten asioiden tutkimisen kanssa? Säälittävältä vaan tuntuu, että kun vanha herra esiintyy asiantuntijana henkisten ilmiöiden suhteen, niin hänellä ei ole muuta esitettävää, kun toisten kirjoittamia pokkareita ja Occamilta lainattu partaveitsi. Näin tavallisilla turpakarvoilla varustettu ihminen pyrkii kunnioittamaan toisten omaisuutta ja tutkimaan itse, vähäpätöisillä kyvyillään ja varoillaan, jos haluaa esiintyä jollakin alueella uuden tiedon tuottajana.

- Mutta ehkä totuudellisuudesta ei olekaan väliä akateemisessa tieteessä? Ehkä on vain tärkeätä, että tuotetaan muodollisesti päteviä ja ulkonaisesti eteviä tutkijoita, jotka tietävät, jo Occamin partaveitsen perusteella, mitä voi ja tarvitsee tietää? että ei muuta kuin todellisuus parka.

Tämä valitusvirsi ei syntynyt vain Ben Furmanin ohjelman asiantuntijoita puolella silmällä katsellessa, ettei tulisi linssiin viilatuksi?, vaan yhtä lailla ihmettelin, kun löysin Lehmon kirjastosta Leea Virtasen tutkimuksen "Kun kello pysähtyy" - tai jotakin siihen suuntaan. Teoksen lähtökohtana oli hyvät yleisöltä saadut "yliluonnolliset" kokemukset, jotka tutkija selitti parhain päin mielikuvituksen ja erilaisten harha-aistimusten tulokseksi, että se siitä Occamin partaveitsestä.

Liekö sitten muutenkin akateemisen mielikuva-tutkimuksen ehtona tehdä musta valkeaksi? sitä en tiedä, kun en itse ole niin kovin akateeminen. Mielikuvitus on kyllä kaunis piirre tutkijallakin, mutta sen käyttö tulisi ehkä kohdistaa - ainakin johtopäätösten osalta yhteyksien löytämiseen, eikä tosi-asioiden hengettömäksi pilkkomiseen. Sillä siten Occamin partaveitsestä tuli ainakin ko. televisio-ohjelmassa herra Giljotiinin vastaava väline, joka kylläkin leikkasi, mutta hengettömäksi ja niin muodoin myös järjettömäksi.

- Entä, mitä tilalle? Minun ratkaisuni on kokemusperäinen tieto henkisistä asioista, jota teosofiaksikin kutsutaan. Sen osalta en kuitenkaan olisi valmis tarjoamaan tai tyrkyttämään mitään valmista järjestelmää, vaan eri aikoina eläneiden ihmisten tietoa Jumalasta ja heidän esityksiään henkiseen tietoon johtavasta tiestä, ja miten se tie voisi olla olemassa ilman järjellistä ymmärrystä?

Ervastin määrittelemänä totuus on asioiden oikea suhde. Silloin henkinen tieto on lähinnä tietoa ihmisen henkisestä olemuksesta. Uskon, että meillä jokaisella on jonkunlainen käsitys omasta subjektiivisesta olemuksestamme, mutta ihmisen subjektiivisuus voi olla yhteydessä myös toisten subjektien ja ylipersoonallisen subjektin kanssa. Occamiin vetoajat tekevät ehkä vääryyttä mahdollisesti suurelle esikuvalleen, mutta yhtälailla epäuskokin saattaa olla itsesuggestion – tietämisen ja kokemisen piirin uskonvarainen määrittely, joka johtaa aina samoihin älyllisiin tuloksiin. – Sinänsä Occamin partaveitsi käy symboliksi myös henkisen tien kulkijalle, että ei loukkaisi ketään tarpeettomasti, mutta ei myöskään unohtuisi aivouskovaisuuden peilikuvia parturoimaan.

Näin aatteli karvojaan katsellen Erik Gullman

© Erik Gullman
2000-11-30

Takaisin