Kuukauden Gullmanni  2/2001

Valvova Silmä

Luetut kirjat: Eevaleena Melkas, Kaikkoavat paratiisit.
Suomalaisten siirtokuntien aatteellinen tausta ja perustamisvaiheet Brasiliassa ja Dominikaanisessa tasavallassa n. 1925-1932. Siirtolaisuustutkimuksia 21. Vammala 1999, 302 s.

Valvova silmä sai luettavakseen, vähän jälkikäteen Eeva-Liisa Melkkaan erinomaisen väitöstutkimuksen Kaikkoavat paratiisit. - Se sitten siitä kehumisesta.

Ensitöiksi Valvova Silmä kohdisti katseensa henkilöhakemistoon ja löysi sieltä tieteellisissä piireissä Suomen tunnetuimman teosofisen kirjailijan nimeltään Pekka Ervasti, jonka takia Valvova Silmä kaikessa yksinkertaisuudessaan päätti ehdottaa, ettei Suomessa enää hyväksyttäisi yhtään väitöskirjaa, jossa korkeinta akateemista oppiarvoa tavoitteleva ja sen saavuttava tutkija käyttää Pekka Ervastista nimeä Ervasti, pyytää henkilö, joka ei myöskään ole kulmanni…

No, seuraavaksi tarkistin ko. kohdan väitöstutkimuksesta ja huomasin, että siinä Ervast esiintyy genetiivissä, joten parhaiten asia on tulkittavissa "painovirheenä" - eli se siitä oikaisusta, mutta toivomus kuitenkin pysyy.

Sitten tutkimuksen muuhun antiin: Eeva-Liisa Melkkaan tutkimuksen alaotsikkona on "Suomalaisten siirtokuntien aatteellinen tausta ja perustamisvaiheet Brasiliassa ja Dominikaanisessa tasavallassa n. 1925-1932". Omalta osaltani olen aiemmin perehtynyt suomalaisten siirtolaisuuteen Maalin Bergströmin (Hilma Räsänen, Maalin Bergström. Ihminen ja parantaja. Porvoo 1930) ja Lyyli Jouskarin (L. J., Heräävän jättiläisen maassa. Porvoo 1958) välityksellä sekä joidenkin Penedon puuhamiehenä esiintyneen Toivo Uusikallion teosten ja Ruusu-Ristissä olleiden mainintojen kautta. - Tietysti Toivo Peltoniemen, Kohti parempaa maailmaa unohtamatta.

Näihin verraten Melkkaan väitöstutkimus antaa laajemman kuvan aiheestaan ja lukuisia mielenkiintoisia viitteitä tulevaa tutkimusta silmälläpitäen. Sellaisena se vastannee hyvin tavoitettaan selvittää Penedon ja Viljavakan perustamisen historiallinen kehitys.

Idealistinen sosialismi

Tutkimuksen lähtökohdista kiinnitin huomiota Melkkaan käsitteeseen elämänuudistusliike, jonka edustajina hän mainitsee Henry Georgen, Pjotr Kropotkinin, John Ruskinin, William Morrisin ja jonka vastaus teknologian myötä uhkaavaan tuhoutumiseen oli mm. siirtoloiden perustaminen. - Mielestäni kyse on yksinkertaisesti idealistisesta ja kaaderisosialismista, joista edellinen pyrki uuden veljellisemmän yhteiskunnan luomiseen ja jälkimmäinen muodostamaan vastavoiman kapitalistisen talouden aiheuttamaa sortoa lieventämään. Usein näiden yhteiskunnallisten liikkeiden lähtökohtana oli henkinen tai uskonnollinen näkemys, jonka osalta Melkas selittää hyvin Penedon syntyä Uusikallion, Jalaksen ja Pennasen yhteistyön tuloksena. - Henkisen elämänymmärryksen kannalta yhteiskunnan sosialistisen uudistamisen perusta on uskonnollisiin kokemuksiin liittyvä ykseystajunta, jonka ilmentyminä kaikki ihmiset ovat toistensa veljiä (ja sisaria). Ja ehkä tällainen näkemys myös selittää ihanneyhdyskuntien perustamisen toistuvat yritykset.

Yhtenä koko ihmiskunnan tervehdyttämiseen pyrkivänä yhteisönä Melkas mainitsee Rudolf Steinerin "vuoden 1900 vaiheilla" perustaman Antroposofische Gesellschaftin, jonka "jäsenet pyrkivät elämäntapaan, jossa kokonaisvaltaiseen luontokäsitykseen perustuen ei nähty vastakkaisuutta hengen ja materian välillä". - Ja taas Valvova Silmä sai kouristuksen, sillä Rudolf Steiner ei perustanut Antroposofische Gesellschaftia vuoden 1900 vaiheilla, vaan 1912-13. Sen sijaan tri Steiner tuli v. 1902 Saksan Teosofisen Seuran ylisihteeriksi - eli jäseneksi seuraan, joka oli perustettu muodostamaan ihmiskunnan yleisen veljeyden ydintä, ja jonka tavoitteena oli veljellisen kanssakäymisen välityksellä estää Eurooppaa vajoamasta sen itselleen valmistaman tuhon kurimukseen. Siis: Valvova Silmä toteaa, että kun puhutaan "elämänuudistamisliikkeestä" länsimaiden osalta, niin myös H. P. B.:n perustama teosofinen liike ja Seura tulisi huomioida sen tärkeänä henkisenä lähtökohtana, jonka historiasta tietämättömyys vähentää sinänsä ansiokkaiden akateemisten tutkimusten totuusarvoa. - Siinä suhteessa Melkkaan tutkimus ei ehkä kuitenkaan ole pahimmasta päästä, mutta kuitenkin Valvova Silmä on armoton, sillä se ei tavoittele "oikeilla totuuksilla" saavutettavaa akateemista oppiarvoa? Vai mitä?

Kurikan oppi-isistä

Jokainen tosin tietää, että Valvova Silmä on puolueellinen, sillä sitä käyttävä henkilö harrastaa teosofisen liikkeen historiaa ja kummastelee Melkkaan luuloa, että Kurikka olisi pitänyt Rousseauta oppi-isänään. - Sikäli kun olen ymmärtänyt Kurikan oppi-isänä oli hänen oma enemmän tai vähemmän valistunut järkensä ja omatuntonsa, mutta että en menisi syyhyttä saunaan, tarkistin Melkkaan antaman lähdeviitteen. - Kurikan ja Rousseaun suhteissa Melkas viittaa Arvi Hautamäen artikkeliin Hannu Soikkasen toimittamassa teoksessa Tiennäyttäjät. Tämä ei kuitenkaan tee oikeutta Hautamäen näkemyksille, sillä hänen mukaansa: "Kurikka pitääkin utopistisia sosialisteja oppi-isinään, ennen kaikkea Saint-Simonia ja Owenia, lukeepa hän heidän joukkoonsa myös Rousseaun, jonka aate luontoon palaamisesta näkyy Kurikankin ajatusrakennelmissa." - Siis Hautamäen mukaan Kurikan oppi-isinä olivat utopistiset sosialismit ja luontoon palaamisenosalta Rousseau. Rousseau ei ehkä kuitenkaan ollut ainoa Kurikan "oppi-isiin" kuuluva luontoon palautuja, sillä Kurikka piti itse itseään (vaikka ei ollutkaan) ensimmäisenä teosofian esittäjänä suomenkielellä ja hänen ystävänsä, Suomen teosofisen liikkeen perustaja Pekka Ervast haaveili ja myös käytännössä toteutti "luontoon palautumista" ja yhteisöelämää jo nuoruudestaan alkaen.

Myös Kurikan osalta ajatus "luontoon palaamisesta" vaatinee tarkentamista, sillä Kurikka uskoi kehitykseen ja hänen taloudellisten pyrkimystensä ytimenä oli ehkä työntekijöiden vapauttaminen palkkaorjuudesta ja heiden henkisen ja taloudellisen asemansa kohottaminen osuustoiminnallisen yritystoiminnan ja omistuksen kautta. Tämä arvio perustuu lähinnä Kurikan yhteiskunnalliseen toimintaan.

Vapaakirkko ja teosofia???

Teosofien ja elämäläisten tavoin myös kristillinen työväki joutui Sos. dem. puolueen luokkataistelulinjan sortamaksi. Kurikan ensimmäinen pako Suomesta johtui porvarien häneen kohdistamasta painostuksesta, toinen sen sijaan eduskuntavaalien ja uuden Sointulan perustamisen epäonnistumisesta. Ervastin Tuonenkylän teosofinen päämaja toteutti pienessä mitassa yhteisöasumista 1910-15 ja myös vapaan evankelisen sisälähetyksen piirissä syntyi vastaavanlaista pyrkimystä, jonka keskushenkilönä oli Akseli Skutnabb. Tämän liikkeen historian kuvauksen osalta Melkkaan tutkimus antaa, ainakin allekirjoittaneelle, paljon uutta, jäsenneltyä tietoa. Voi kuitenkin olla, että myös Skutnabbin liikkeellä on yhteyksiä tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle jääneeseen teosofiaan?

Miksi sitten näin kysyn? Liittymäkohtia, joskin ehkä heikkoja, teosofian ja Penedon perustamiseen osallistuneen vapaakirkollisen liikkeen välillä ovat yhteisöpyrkimysten lisäksi mm. vegetarismi ja luonnonmukaisen terveydenhoidon arvostus. Niinpä Oskari Jalkion terveysparantola (1923-5) Suulanlinna sijaitsi Suulanjärven rannalla, jossa myös pidettiin Ruusu-Ristin ensimmäiset kesäkurssit 1926 kesäkuussa.

Vegetarismi

 Vegetarismi oli mukana sekä Jalkion että penedolaisten aatteissa. Myös sen osalta tekee mieleni huomauttaa, että eräs ensimmäisistä suomalaisista teosofian harrastajista, nimittäin kirjailija Minna Canth kokeili vegetarismia 90-luvun alkuvuosina ja teosofeista ainakin Ervast oli vegetaristi v. 1895- n. 1915, jonka jälkeen hän luopui ehdottomasta vegetarismista, koska hän - vastoin kuin TS:n johtavat piirit ulotti tappamattomuuden myös ihmisiä koskevaksi. - Siten esim. vegetarismin juurten osalta olisi aina syytä pyrkiä selvittämään, onko sen lähtökohtana aatteellinen - väkivallattomuuden ja tappamattomuuden kannattaminen vai omat terveydelliset syyt? - Sanon tämän vain itselleni ja tulevia tutkimuksia silmälläpitäen…

Toivo Uusikallio

 Toivo Uusikallion ajattelun kehittymisen suhteen mielenkiintoinen henkilö on Lepaan puutarhaopistossa hänen opettajanaan ollut pomologi ja viinitehtailija Benjamin Walter Heikel, "joka muistitiedon mukaan oli mielipiteissään fanaattinen maailmanparantaja ja tunsi toisinaan olevansa koko yhteiskuntaa vastaan". Melkaksen Heikelistä antamien tietojen lisäksi jäin etsimään selvitystä Heikelin sukutaustasta, sillä yksi Suomen teosofisen työn ja uskonnonvapausliikkeen veteraaneista (ja voimistelun isä) Viktor Heikel oli myös usein tahtomattaankin yhteiskunnassa valtaa pitävien piirien vastustuksen kohteena.

Ruusu-Ristissä Ervast tervehti ilolla Toivo Uusikallion teoksia ja Melkaksen teos sisältää myös mielenkiintoisen tiedon, että Uusikallio "esitelmöi Ervastin kanssa esim. Suomen Rauhanliiton Helsingin osaston ulkoilmakokouksissa Helsingin Kaisaniemessä ja oli ilmeisesti myös hänen henkilökohtainen ystävänsä." -  Melkaksen sitaatti perustuu Suomen Rauhanliiton vuosikertomukseen v:lta 1927 ja Rauhaa Kohti -lehteen (1928;8,65), jotka siten saattavat antaa uutta tietoa myös vakaumuksellisen pasifistin Pekka Ervastin ja Suomen Rauhanliiton välisistä suhteista. - Ervast on tosin itsekin maininnut Suomen Rauhanliitossa pitämistään puheista ja Rauhanliiton vierailuista Ruusu-Ristissä ja on huomattava, että ervastilaisista teosofeista ainakin Esteri Weissenberg oli mukana Rauhanliiton toiminnassa.

Penedon puuhamiehiä

 Yksi Melkkaan tutkimuksen esille nostamista mielenkiintoisista henkilöistä on Penedon asiamiehenä toiminut Oriveden kappalainen H. D. Pennanen, joka oli kiinnostunut myös parapsyykkisistä asioista, - kuten jokaisen kirkon palvelijan tulisi olla?

Toimen merkittävä Penedosta kiinnostunut henkilö oli parantaja Maalin Bergström, jolla oli Räsäsen teoksen mukaan (muistaakseni) suuri osuus Penedon rahoituksesta. Ja viimeistään kai rahoitus, jossa suuri tila ostettiin Uusikallioiden nimiin toisten rahoilla oli mielestäni osoitus kristillisten arvojen varaan rakennetun yhteisöhankkeen huuhaa-luonteesta.

Muista, Suomen henkiseen historiaan liittyvistä henkilöistä Melkkaan teoksen sivuilla vilahtaa vapaamuurariveli V. M. J. Viljanen, jolla oli ehkä jonkinlaista merkitystä Penedoa kohtaan tunnettujen myönteisten asenteiden luomisessa Brasilian päässä.

Mielenkiintoista on myös, että okkultismiin nihkeästi suhtautunut professori A. J. Pietilä oli mukana laatimassa Pennasen kanssa Penedoon pyrkijöille tarkoitettua kysymyslistaa. - No niin, kaikista listoista huolimatta, Penedo taisi kaatua siihen, että se veti mukaansa liian paljon turisteja ja - ennen kaikkea, lainavaroin tehtyyn maatilan hankintaan.

Penedon osalta jäin kaipaamaan myös myöhempiä kohtaloita, jotka tosin tulevat osittain esille lopun yhteenvedossa. Tällaisenakin Melkkaan tutkimus on mielenkiintoinen ja luotettavan tuntuinen esitys yhdestä suuresta seikkailusta tropiikin tähtien alla.

Viljavakka

 Dominikaaniseen tasavaltaan perustetun Viljavakan osalta huomioni kiintyi siihen, että myös Suomen Sosialidemokraatti toi esille 22.8. 1929 ajatuksen kotimaisten siirtoloiden perustamisesta. Sama kysymys oli esillä myös RR:n piirissä, mutta sillä lisäyksellä, että Ervast piti niiden onnistumisen edellytyksenä jonkinlaista buddhalaisten munkkiyhteisöjen tapaista sisäistä autonomiaa, ehkä lähinnä asepalveluksen suhteen, mutta muutenkin.

Toinen mielenkiintoinen havainto, joka koskee sekä Penedoa että etenkin Viljavakkaa, on karjalaisten lähtijöiden suuri osuus. Kun Penedon osalta Melkas toi esille Nostradamuksen ennustukset Eurooppaa kohtaavasta tuhosta, niin yhtä lailla mielenkiintoinen kysymys, josta en tosin tiedä kiinnostaako se ns. akateemista tiedettä, on se, oliko näiden hankkeiden puuhamiehillä tai lähtijöillä joitakin vastaavia omakohtaisia visioita. - Ainakin Uusikallion yritys perustui, mun luullakseni, henkilön omiin näkyihin ja ilmestyksiin?

Sitten vielä yksi mielenkiintoinen ja mahdollisesti yhdistävä tekijä, sekä Penedon että Viljavakan lähtijöiden osalta on v. 1910 perustettu, vegetarismia propagoinut Terveys lehti. Samoihin aikoihin keskusteltiin myös Tietäjän palstoilla "karjattomasta maataloudesta", joka - aatteellisen vegetarismin ohella voi yhdistää myös teosofian harrastajia Terveys -lehden lukijapiiriin.

Omaan erityisaiheeseensa jumiutunut Valvova Silmä ei suoranaisesti havainnut Viljavakan lähtijöiden joukossa teosofeja, mutta Melkkaan antamien lähdeviitteiden välityksellä siihenkin kysymykseen on mahdollista löytää lisävalaistusta.

Kiitoksen paikka

Kaiken kaikkiaan Melkkaan teos antaa mielenkiintoisen kuvan "luonnonparannusliikkeen" yrityksistä luoda maanpäällistä paratiisia kaukomaille. Samaa yritystä tosin toteuttivat myös Ervastin perustama Tuonenkylän teosofinen päämaja ja Kurikan Sointulat. Penedossa oli ehkä enemmänkin yritystä yrityksen vaatiman valiojoukon tavoittamiseen, kun taas Viljavakalla ei ollut yhtä selkeätä ihanteellista lähtökohtaa. Kummankin niiden historiallisen kehityksen suhteen Melkkaan tutkimus vaikuttaa onnistuneelta, sen sijaan siirtola- ja ihanneyhteiskuntien aatteellinen tausta tarvitsee ehkä tuekseen tarkempaa tutustumista hankkeiden puuhamiesten elämänvaiheisiin ja kirjalliseen tuotantoon, joiden kummankin osalta Kaikkoavat paratiisit antaa erinomaisia lähtökohtia tulevia tutkimuksia silmälläpitäen.

Erik Gullman
Kelvä
erik.gullman@dlc.fi

Takaisin