Pääkirjoitus 9/2020

Ainakin tätä kirjoittaessani – ilmaisu, joka tuli kevään pääkirjoituksissa tuskallisen tutuksi – voimassa olevat rajoitukset mahdollistavat tällaisen vapaamuotoisen avointen ovien tapahtuman järjestämisen. Jos haluat tulla tutustumaan Ultraan ja Ultrapuodin valikoimaan Kylämälle jonain muuna päivänä, sekin on vallan hyvin mahdollista, kunhan vain soitat etukäteen toimistolle ja sovit ajankohdan.

Syksylle on nyt suunnitteilla monta muutakin alan tapahtumaa, esimerkiksi Oulun Ilon valkeat heti lokakuun alussa. Mutta yksi iso peruutus kuitenkin rajatiedon syksyssä koetaan: 38. Hengen ja tiedon messut Helsingissä siirtyvät lokakuulle 2021.

Olisipa ollut mukava kirjoittaa ensimmäinen pääkirjoitus sitten maaliskuun ilman koronaa. Mutta sitä onnea ei vielä suotu… Kesän aurinkoisina päivinä ehti jo syntyä illuusio, että ainakin Suomessa korona olisi ollut menneisyyttä ja vihdoin palattaisiin ns. normaaliin. Mutta elokuun puolessa välissä tunsi elävänsä viime kevättä uudelleen. Taas seurattiin tiedotustilaisuuksia suorina lähetyksinä, numerot ja kaaviot silmissä vilisten. Deja vu -tunnetta lisäsi se, että ongelmatkin tuntuivat olevan samoja kuin keväällä.

Jälleen riskimaista tulevat matkustajat kävelivät rajalta suoraan ihmisjoukkoon ilman tutkimuksia ja ainakaan pitäviä karanteeneja. Ja vaikka Suomen koko strategian piti perustua laajaan testaamiseen, jäljittämiseen ja eristämiseen, jo ketjun ensimmäinen lenkki – testaaminen – tukkeutui. Tämä jo siinä vaiheessa, kun päivittäisiä tartuntoja oli koko maassa vain toistakymmentä. Hetken aikaa tuntui, kuin kevään ongelmista ei olisi opittu mitään.

Kyllähän kokemusta kuitenkin oikeasti on kertynyt niin terveydenhuollolle, yrityksille, kansalaisille kuin koko yhteiskunnalle. Nyt on luvattu, että kevään kaltaiseen koko yhteiskunnan sulkemiseen ei tarvitse enää turvautua. Tähän haluamme tietysti uskoa ja sen mukaan toimia.