|
|
Oman tiensä kulkija
Jokapäiväisen medioiden
korona-annoksen oheen mahtui viime kuun alussa pysäyttävä
kuolinuutinen: Pentti Linkola oli kuollut 87 vuoden iässä.
Melkeinpä kaikilla on hänen ajattelustaan jokin – edes
pinnallinen – käsitys. Hän ehti elämässään moneksi, siitä
antaa Wikipedian esittelykin aavistuksen: kirjailija,
radikaali syväekologinen ympäristöfilosofi, toisinajattelija,
kehityskriitikko, luonnonsuojelija, ornitologi, kalastaja ja
esseisti.
Henkilökohtaiset kontaktini
Linkolaan olivat vähäiset, mutta omalla tavallaan
paljonpuhuvat. Yhden kerran näin hänet puhumassa
luomumessuilla, siitä on jo parikymmentä vuotta. 12 vuotta
sitten onnistuimme sopimaan hänet puhujaksi erääseen keväiseen
ilmaistapahtumaan. Esiintymistä edeltävänä iltana soitimme
hänelle varmistaaksemme, että kaikki on esiintymisen suhteen
kunnossa. Ei ollut: ”Menin aikanaan kevytmielisesti
lupautumaan puhujaksi, mutta nyt lintujen muutto on alkanut,
ja menen laskemaan lintuja.”
Linkolalle luonto ja
eläimet olivat todellakin tärkeämpiä kuin ihmiset – tai
ihmisille annetut lupaukset. Pakko myöntää, että tuolla
hetkellä harmitti ja lujasti. Anteeksipyyntöä häneltä ei
saatu, ja meidän anteeksiantomme ei häntä kiinnostanut.
Hänelle asioiden tärkeysjärjestys oli itsestään selvä.
Edellistä pääkirjoitusta
kuukausi sitten tehdessäni koronarajoitukset olivat juuri
tulleet voimaan ja aiheuttivat monenlaista hämmennystä. Nyt,
muutamaa viikkoa myöhemmin, niistä on tullut rutiinia ja
jonkinlainen uusi normaali. Tällä hetkellä hämmennystä ja
turhautumista tuntuu aiheuttavan eniten se, että kellään ei
tunnu olevan selvää näkemystä, miten tämä tilanne saadaan
päättymään ja milloin päästään ns. normaalielämään.
Erityisen turhauttava
tilanne on kesän tapahtumien järjestäjille, tämä koskee
luonnollisesti myös Ultrapäiviä. Voiko koko päiviä järjestää,
siitäkään ei tätä kirjoittaessani ole varmuutta. Ehkä – ja
toivottavasti – siihen on saatu selvä vastaus siihen mennessä,
kun tämä lehti on kädessäsi.
Joka tapauksessa jo nyt on
selvää, että jokaisen ulkomailta lentävän esiintyjän suhteen
tilanne on epävarma. Pääseekö heistä yksikään Ultrapäiville?
Tätäkään ei voi nyt tietää. Järjestäjiltä, esiintyjiltä,
yleisöltä… kaikilta vaaditaan tässä tilanteessa joustavuutta,
jollaista ei onneksi aikaisemmin ole tarvittu.
Kaikesta epävarmuudesta
huolimatta kevät tulee ja valon määrä maailmassa lisääntyy!
Pidetään toisistamme ja
itsestämme huolta!
Marko Kananen
Päätoimittaja
|
