Pääkirjoitus 10/2020

Ennen kuin tähtitieteen instrumentit kehittyivät tarpeeksi – ja ihminen oppi jopa lähettämään luotaimensa toisille planeetoille – varhaisessa scifi-kirjallisuudessa oli tapana kuvata Venus jonkinlaiseksi elämää kuhisevaksi viidakoksi, ikään kuin viattomaksi nuoreksi Edeniksi. Samaan genreen kuului kuvata Mars kuivaksi ja kuolevaksi, vanhojen ja viisaiden asukkien planeetaksi.

Nykyään tiedetään molempien planeettojen olot karuiksi meidän kaltaiselle elämälle. Mars on kuiva ja kylmä, Venus taas kiehuva pätsi, jonka 460 C lämmössä lyijykin virtaa sulana. Ja rehellisesti sanottuna Venuksesta ei itse asiassa – ainakaan vielä – löydetty alkeellistakaan elämää, vaan fosfiinia, jota maapallolla synnyttävät hapettomissa olosuhteissa elävät mikro-organismit.

Vaikka huippututkijat eivät perusteellisten tutkimusten jälkeenkään ole löytäneet fosfiinille mitään muuta syntymekanismia kuin mikro-organismit, sellainen voi vielä jonakin päivänä löytyä. Jos fosfiini taas on elämän tuottamaa, se olisi ilmeisesti syntynyt kymmenien kilometrien korkeudessa Venuksen pilvissä. Jos siellä on syntynyt elämää, olisiko sama voinut tapahtua esim. kaasujättiläisten Jupiterin ja Saturnuksen kaasukehissä?

Ehkä vielä kiehtovampi on ajatus, että Venus olisi joskus "aikojen alussa", ennen kasvihuoneilmiön ryöstäytymistä, voinut todellakin olla sellainen elämän täyttämä paratiisi miksi sitä vielä 100 vuotta sitten romaaneissa kuvattiin. Mutta sitten jokin meni kaamealla tavalla pieleen, ja pilvissä leijuvat mikro-organismit ovat ainut mikä on selviytynyt hengissä tähän päivään saakka.

Aurinkokunnasta on aiemminkin löydetty mahdollisia merkkejä elämästä, tai ainakin elämälle sopivia ympäristöjä. Marsin metaanilöydöt ja nanobakteerien fossiilit Marsin meteoriiteissa saattavat olla elämän tuottamia. Jupiterin Europa-kuu ja Saturnuksen Titan ja Enceladus ovat nekin lupaavia tutkimuskohteita.

Uutinen mahdollisesta elämän löytymisestä naapuriplaneetaltamme on sinänsä jo riemastuttavaa – ja varsinkin rajatietolehden lukijoille ja tekijöille. Tämä vuosi on ollut kaikille henkisesti raskas, tuntuu kuin huonot uutiset olisivat vain seuranneet toisiaan kuukausi toisensa jälkeen. Entäpä jos tämä onkin kaikista tämän vuoden uutisista se ainoa, joka kymmenien vuosien – tai sadan vuoden – päästä muistetaan? Lohdullinen ajatus…