Pääkirjoitus 1/2018

Alkuvuoden eittämättä tärkein sisäpoliittinen tapahtuma on presidentinvaalit. Ensimmäinen kierros on sunnuntaina 28. tammikuuta ja jos toista kierrosta tarvitaan, se on vuorossa 11. helmikuuta.

Ei tule ihan äkkiä mieleen, milloin ”vaalikuume” olisi viimeksi noussut näin hitaasti ja tahmeasti. Ensimmäisissä gallupeissa istuvan presidentin ylivoima oli musertava, ja kun Niinistö aloitti kampanjoinnin tosissaan vasta itsenäisyyspäivän jälkeen, muiden ehdokkaiden turhautuminen oli syksyllä käsinkosketeltavaa.

Mutta kyllä viimeisille viikoille ollaan ihan kiinnostava kisa saamassa. Omalta osaltaan siitä pitää huolen konkaripoliitikko Paavo Väyrynen, jonka mukaantulo ”ylimääräisenä” valitsijayhdistyksen ehdokkaana sähköisti heti keskustelua.

Vaikka kansainväliset suhdanteet ovat tällä vuosituhannella kiristyneetkin, viime vuosisadan presidentit joutuivat kohtaamaan ihan erilaisia haasteita. Tänä vuonna tulee täyteen 100 vuotta vuoden 1918 tragediasta, tätä varmasti tullaan muistelemaan kevään mittaan. Kansakuntaa jakanut haava saatiin kuitenkin aika hyvin umpeutumaan, ja siinä oli oma osansa maltillisilla presidenteillä.

Yhtenäistä kansakuntaa tarvittiin sitten pari vuosikymmentä myöhemmin, kun maailmansodan laineet iskivät useampaankin kertaan maahamme. Tuolloin presidentitkin joutuivat kaikkein kovimpien haasteiden eteen. Talvisodan presidentti Kyösti Kallio kuoli – varmasti osaltaan sodan rasitusten uuvuttamana - syksyllä 1940 dramaattisesti adjutanttiensa käsivarsille Helsingin rautatieasemalla. Kallio on muuten ainutlaatuinen poikkeus presidenttien joukossa: ainoana hänellä ei ole akateemista tai vastaavaa oppiarvoa, vain tuolloisen keskikoulun päästötodistus. Tämä ei tehnyt hänestä vähääkään huonompaa presidenttiä.

Jatkosodan presidentti Risto Ryti oli vastahakoinen ryhtymään edes presidenttiehdokkaaksi, toimeen hän kuitenkin päätyi ja joutui kantamaan poikkeuksellista henkikohtaista vastuuta. Omissa nimissään tehdyn Ribbentrop-sopimuksen hintana hän joutui eroamaan, jotta Suomi saatiin irti sodasta. Ja pari vuotta myöhemmin hän meni sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä vankilaan eräänlaiseksi kansakunnan sijaiskärsijäksi.

Rajatiedon piirissä muistetaan varsinkin Riston vaimo Gerda Ryti, joka oli näkyvä hahmo spiritualistisessa liikkeessä. Mannerheim oli monen muun lisäksi mystikko ja Kekkosta kutsuttiin myrrysmieheksi, jopa velhoksi. Nykyisten presidenttiehdokkaiden rajatieteellisistä kiinnostuksista ei juuri tiedetä, ja esimerkiksi vaalikoneet eivät niihin paljoa valoa tuo.