Demokratia voitti
Tätä kirjoittaessani on
juuri käyty jännittävät eduskuntavaalit – tuloslähetys
sietäisi saada Telvispalkinnon parhaasta Tosi-TV
ohjelmasta. Riippumatta siitä, miten oma ehdokas tai aate
eduskuntavaaleissa pärjäsi, demokratia oli voittaja – ja
siten jokainen suomalainen.
Äänestysvilkkaus kiipesi
vaivoin yli seitsemänkymmenen prosentin. Tätä on
harmiteltu pieneksi, mutta ei se nyt ihan onnetonkaan ole.
Omista tuttavistani uurnille oli lähdössä melkeinpä
jokainen, kenen kanssa asia tuli puheeksi. Äänestämättä
jättäminen on Suomessa koettu perusoikeudeksi, joten
sitäkin ratkaisua on syytä kunnioittaa.
Erityisesti ilahdutti
havaintoni nuorten innokkuudesta lähteä vetämään numeroa
äänestyslippuun. Ensimmäistä tai toista kertaa äänestämään
päässeet nuoret kävivät porukalla äänestämässä, hienoa! Omassa
nuoruudessani kyyninen passiivisuus tuntui lamaannuttavan
kovin monen. Nyt myös moni nuori ehdokas meni komealla
äänimäärällä läpi.
Vaikka kansanvallan
toteutumisesta jäikin hyvä mieli, kampanjointi ja
vaalikeskustelut jättivät ristiriitaisempia tunteita.
Säästölistoja ja miljardisulkeisia nähtiin, mutta
konkreettisista asioista ei niinkään ollut puhetta. Tämän
Ultran haastattelussa Sven-Olof Jakobsson kertoo, kuinka hän
on käyttänyt koko elämänsä yhteiskunnan epäkohtien
paljastamiseen. Salainen asiakirja -sarjasta sitä konkretiaa
siis löytyisi.
Sven kertoo viimeisessä
kirjassaan Mielen vaarat lääketeollisuuden kaikkein
vaarallisimmasta uhkapelistä, eli mielenterveyden hoidon
medikalisoitumisesta. Eivätkö juuri tällaiset kysymykset ole
kansanedustajien käsissä? Lainsäätämis- ja budjettivalta,
ministerivalinnat, kansainvälisten sopimusten ratifiointi...
Pitäisikö Mielen vaarat lähettää kaikille valituille
kansanedustajille, tai ainakin ministereille?
Vaikka Mielen vaarat voi tuntua
rehellisyydessään jopa ahdistavalta, kirja on itse asiassa
toiveikas. Vaihtoehto kemialliselle uhkapelille on nimittäin
jo olemassa, ja se on keksitty Suomessa. Torniolainen
Keroputaan malli herättää huomiota ympäri maailmaa. Jos tämä
radikaalisti vähemmän lääkkeitä käyttävä mutta dramaattisesti
parempia hoitotuloksia saavuttanut hoitokäytäntö leviäisi koko
Suomeen, siitä saataisiin kaivattuja säästöjä – puhumattakaan
inhimillisen kärsimyksen vähenemisestä. Tämä siis vinkkinä
SOTE-uudistuksen kanssa painiskelevalle tulevalle
eduskunnalle. Ja tässä voisi olla myös uusi, innovatiivinen
vientituote.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|
