Rauni-Leena Luukanen-Kilde
1939-2015
(Kuva Foto-Jatta)
Rauni-Leena oli ensimmäisen kerran Ultran kannessa
joulukuussa 1982.
Rauni-Leena
Ultrassa
|
Yhden aikakauden loppu
Silloin tällöin
aikakauslehden teossa tulee tilanteita, joissa menee niin
sanotusti otsikko uusiksi. Aamulla 9.2. tullut tieto
Rauni-Leena Luukanen-Kilden kuolemasta edellisenä päivänä
oli juuri tällainen. Tässä pääkirjoituksessa oli tarkoitus
käsitellä yksittäisen ihmisen sisukkuutta rajatiedon
mysteerien selvittämisessä (katso tästä lehdestä artikkeli
Jorma Myöhäsestä ja hänen teoriastaan) sekä Ultrapäivien
komeasta historiasta nyt juhlavuonna. Tavallaan aihepiirit
pysyvät samana, lähestymiskulma vain muuttui.
Rauni-Leena syntyi marraskuussa 1939 Pohjois-Karjalan
Värtsilässä Valveen perheeseen. Lapsuus ja nuoruus menivät
mm. Helsingissä ja vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Jo
6-vuotiaasta lähtien Rauni-Leena oli tiennyt, että hänestä
tulee lääkäri ja tämä toteutui vuonna 1967. Ensimmäinen
työ löytyi Kittilästä, ja Lappiin hän palasi uransa aikana
useamman kerran päätyen Lapin lääninlääkäriksi vuosille
1975-1987. Sen ohella hän keräsi kansainvälistä kokemusta
mm. Pakistanissa, Malesiassa ja Indonesiassa.
Rajatiedon ystävien – ja
koko kansan – tietoisuuteen Rauni-Leena tuli syksyllä 1982
julkaistun Kuolemaa ei ole –kirjan myötä, joka on edelleen
kaikkien aikojen myydyin suomalainen rajatietokirja yli 70
000 suomenkielisellä ja yli 100 000 muunkielisellä
kappaleella. Rajatieto oli kiinnostanut häntä 50-luvulta
lähtien, mutta bestsellerin kirjoittamiseen johtanut
automaattikirjoitus alkoi 1979.
1980-luvun loppu toi Rauni-Leenan elämään suuria muutoksia.
Melkein hengen vienyt auto-onnettomuus 1985 lopetti
työuran, hän meni naimisiin norjalaisen diplomaatin Sverre
Kilden kanssa 1987 ja samoihin aikoihin alkoi hänen uransa
Suomen tunnetuimpana – ja ehkä myös kiistellyimpänä –
ufologina.
Ufot eivät olleet juurikaan kiinnostaneet Rauni-Leenaa, mutta
omakohtaisten kokemusten myötä hän alkoi kiertämään
kansainvälisissä ufokonferensseissa, eikä aikaakaan, kun
hän jo itse piti luentoja aiheesta. Varsinkin hänen
ensimmäinen ufokirjansa – Tähtien lähettiläs vuodelta 1991
– aiheutti mediamylläkän ja teki hänestä koko kansan
tunteman ”ufolääkärin”. Ufoaiheiset kirjat eivät
kuitenkaan yltäneet samanlaisiin jättipainoksiin kuin
Kuolemaa ei ole.
Merkittävä saavutus oli Rauni-Leenan itse kustantama
Hanasaaren ufokonferenssi 10. marraskuuta 1996. Tuolloin
Suomessa nähtiin kerralla enemmän kansainvälisesti
merkittäviä tutkijoita – mm. Harvardin psykiatrian
professori John Mack – kuin koskaan sitä ennen tai sen
jälkeen.
2000-luvulle tultaessa
perinteinen ufologia jäi taka-alalle ja Rauni-Leena ryhtyi
puhumaan kansainvälisistä salaliitoista ja mielenhallinnasta
sekä tiedustelupalvelujen ja lääkefirmojen pyrkimyksistä
ihmisten kontrolloimiseen mm. elektronisen sodankäynnin ja
mikrosirujen avulla.
Rauni-Leena koki näiden ilmiöiden esiintuomisen olevan
taistelua ihmisoikeuksien puolesta ja hän paneutui asiaan
samalla tarmolla, jolla hän oli koko elämänsä taistellut
epäkohtia vastaan ja kanssaihmisiä auttaakseen.
Kansainvälisesti hänen panostaan tällä saralla arvostettiin ja
hän sai huomionosoituksia nimenomaan ihmisoikeustyöstään.
Harva on kuitenkaan profeetta omalla maallaan, ja
Rauni-Leenan ajatukset herättivät hämmennystä ja jopa
vastustusta myös rajatietopiireissä. Osa hänen väitteistään on
kieltämättä vaikeita hyväksyä todeksi, tai ainakaan emme halua
uskoa niihin – sen verran synkän kuvan maailmamme
todellisuudesta hän maalasi. Mutta esimerkiksi Wikileaksin ja
Edward Snowdenin NSA-paljastukset sekä lääkefirmojen härskien
menettelytapojen julkitulo osoittavat, että hän oli monessa
asiassa oikeilla jäljillä.
Ultraan sekä Arja ja Tapani
Kuninkaaseen Rauni-Leena tutustui 70-luvulla. Olikin
luonnollista, että kun hän alkoi julkisesti kertomaan
henkisistä asioista, nimenomaan Ultra toimi lukuisia kertoja
foorumina. Ensimmäiset artikkelit ilmestyivät 1981. Ultran
nettisivuilla
www.ultra-lehti.com/hakemistot on luettelo hänen
kirjoituksistaan, se on pitkä. Kiinteästä yhteistyöstä kertoo
sekin, että Rauni-Leena oli Ultran kannessa viisi kertaa,
useammin kuin kukaan toinen.
Ultrapäivillä Rauni-Leena ehti esiintyä 10 kertaa,
ensimmäistä kertaa vuonna 1985 ja viimeisen kerran 2014.
Kestosuosio ei missään vaiheessa ”noussut hattuun”, vaan hän
halusi olla mukana päivillä alusta loppuun, nauttia ohjelmasta
kuten muutkin ja tavata ihmisiä. Kuortane-järven rantatöyräs
oli hänen lempipaikkojaan, häneen törmäsi siellä usein
nauttimasta maisemasta, luonnosta ja auringosta.
Vuonna 1980 spritualistinen pappi Robin Stevens ennusti koko
Rauni-Leenan tulevan elämän kirjailijanurineen ja
auto-onnettomuuksineen oikein. Vain viimeinen ennustus ei
toteutunut: Rauni-Leenan maallinen vaellus ei päättynyt
lämpimään maahan, jossa on valkoiset, tasakattoiset talot.
Sitä vastoin se päättyi pitkälliseen sairauteen Vaasassa 8.2.
vain kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli virallisesti
muuttanut takaisin Suomeen Norjasta, jossa oli vuosikymmenet
asunut.
Nyt suomalaisen rajatiedon
Grand Old Lady pääsee itse kokemaan menestyksekkäimmän
teoksensa otsikon. Kuolemaa ei ole.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|