Pääkirjoitus 3/2015

 

 


Rauni-Leena Luukanen-Kilde
1939-2015
(Kuva Foto-Jatta)

 

Rauni-Leena oli ensimmäisen kerran Ultran kannessa joulukuussa 1982.

 

Rauni-Leena Ultrassa


  Yhden aikakauden loppu


Silloin tällöin aikakauslehden teossa tulee tilanteita, joissa menee niin sanotusti otsikko uusiksi. Aamulla 9.2. tullut tieto Rauni-Leena Luukanen-Kilden kuolemasta edellisenä päivänä oli juuri tällainen. Tässä pääkirjoituksessa oli tarkoitus käsitellä yksittäisen ihmisen sisukkuutta rajatiedon mysteerien selvittämisessä (katso tästä lehdestä artikkeli Jorma Myöhäsestä ja hänen teoriastaan) sekä Ultrapäivien komeasta historiasta nyt juhlavuonna. Tavallaan aihepiirit pysyvät samana, lähestymiskulma vain muuttui.
    Rauni-Leena syntyi marraskuussa 1939 Pohjois-Karjalan Värtsilässä Valveen perheeseen. Lapsuus ja nuoruus menivät mm. Helsingissä ja vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Jo 6-vuotiaasta lähtien Rauni-Leena oli tiennyt, että hänestä tulee lääkäri ja tämä toteutui vuonna 1967. Ensimmäinen työ löytyi Kittilästä, ja Lappiin hän palasi uransa aikana useamman kerran päätyen Lapin lääninlääkäriksi vuosille 1975-1987. Sen ohella hän keräsi kansainvälistä kokemusta mm. Pakistanissa, Malesiassa ja Indonesiassa.

Rajatiedon ystävien – ja koko kansan – tietoisuuteen Rauni-Leena tuli syksyllä 1982 julkaistun Kuolemaa ei ole –kirjan myötä, joka on edelleen kaikkien aikojen myydyin suomalainen rajatietokirja yli 70 000 suomenkielisellä ja yli 100 000 muunkielisellä kappaleella. Rajatieto oli kiinnostanut häntä 50-luvulta lähtien, mutta bestsellerin kirjoittamiseen johtanut automaattikirjoitus alkoi 1979.
    1980-luvun loppu toi Rauni-Leenan elämään suuria muutoksia. Melkein hengen vienyt auto-onnettomuus 1985 lopetti työuran, hän meni naimisiin norjalaisen diplomaatin Sverre Kilden kanssa 1987 ja samoihin aikoihin alkoi hänen uransa Suomen tunnetuimpana – ja ehkä myös kiistellyimpänä – ufologina.
    Ufot eivät olleet juurikaan kiinnostaneet Rauni-Leenaa, mutta omakohtaisten kokemusten myötä hän alkoi kiertämään kansainvälisissä ufokonferensseissa, eikä aikaakaan, kun hän jo itse piti luentoja aiheesta. Varsinkin hänen ensimmäinen ufokirjansa – Tähtien lähettiläs vuodelta 1991 – aiheutti mediamylläkän ja teki hänestä koko kansan tunteman ”ufolääkärin”. Ufoaiheiset kirjat eivät kuitenkaan yltäneet samanlaisiin jättipainoksiin kuin Kuolemaa ei ole.
    Merkittävä saavutus oli Rauni-Leenan itse kustantama Hanasaaren ufokonferenssi 10. marraskuuta 1996. Tuolloin Suomessa nähtiin kerralla enemmän kansainvälisesti merkittäviä tutkijoita – mm. Harvardin psykiatrian professori John Mack – kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.

2000-luvulle tultaessa perinteinen ufologia jäi taka-alalle ja Rauni-Leena ryhtyi puhumaan kansainvälisistä salaliitoista ja mielenhallinnasta sekä tiedustelupalvelujen ja lääkefirmojen pyrkimyksistä ihmisten kontrolloimiseen mm. elektronisen sodankäynnin ja mikrosirujen avulla.
    Rauni-Leena koki näiden ilmiöiden esiintuomisen olevan taistelua ihmisoikeuksien puolesta ja hän paneutui asiaan samalla tarmolla, jolla hän oli koko elämänsä taistellut epäkohtia vastaan ja kanssaihmisiä auttaakseen. Kansainvälisesti hänen panostaan tällä saralla arvostettiin ja hän sai huomionosoituksia nimenomaan ihmisoikeustyöstään.
    Harva on kuitenkaan profeetta omalla maallaan, ja Rauni-Leenan ajatukset herättivät hämmennystä ja jopa vastustusta myös rajatietopiireissä. Osa hänen väitteistään on kieltämättä vaikeita hyväksyä todeksi, tai ainakaan emme halua uskoa niihin – sen verran synkän kuvan maailmamme todellisuudesta hän maalasi. Mutta esimerkiksi Wikileaksin ja Edward Snowdenin NSA-paljastukset sekä lääkefirmojen härskien menettelytapojen julkitulo osoittavat, että hän oli monessa asiassa oikeilla jäljillä.

Ultraan sekä Arja ja Tapani Kuninkaaseen Rauni-Leena tutustui 70-luvulla. Olikin luonnollista, että kun hän alkoi julkisesti kertomaan henkisistä asioista, nimenomaan Ultra toimi lukuisia kertoja foorumina. Ensimmäiset artikkelit ilmestyivät 1981. Ultran nettisivuilla www.ultra-lehti.com/hakemistot on luettelo hänen kirjoituksistaan, se on pitkä. Kiinteästä yhteistyöstä kertoo sekin, että Rauni-Leena oli Ultran kannessa viisi kertaa, useammin kuin kukaan toinen.
    Ultrapäivillä Rauni-Leena ehti esiintyä 10 kertaa, ensimmäistä kertaa vuonna 1985 ja viimeisen kerran 2014. Kestosuosio ei missään vaiheessa ”noussut hattuun”, vaan hän halusi olla mukana päivillä alusta loppuun, nauttia ohjelmasta kuten muutkin ja tavata ihmisiä. Kuortane-järven rantatöyräs oli hänen lempipaikkojaan, häneen törmäsi siellä usein nauttimasta maisemasta, luonnosta ja auringosta.
    Vuonna 1980 spritualistinen pappi Robin Stevens ennusti koko Rauni-Leenan tulevan elämän kirjailijanurineen ja auto-onnettomuuksineen oikein. Vain viimeinen ennustus ei toteutunut: Rauni-Leenan maallinen vaellus ei päättynyt lämpimään maahan, jossa on valkoiset, tasakattoiset talot. Sitä vastoin se päättyi pitkälliseen sairauteen Vaasassa 8.2. vain kaksi päivää sen jälkeen, kun hän oli virallisesti muuttanut takaisin Suomeen Norjasta, jossa oli vuosikymmenet asunut.

Nyt suomalaisen rajatiedon Grand Old Lady pääsee itse kokemaan menestyksekkäimmän teoksensa otsikon. Kuolemaa ei ole.


Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE