Koko Suomen juhla
Olipa onnistunut uudistus itsenäisyyspäivän juhlinnalle.
Jos etukäteen ehdittiinkin harmitella Presidentinlinnan
remonttia ja ”normaalien” itsenäisyysjuhlien
vaarantumista, jälkikäteen voidaan pitää pakon edessä
tapahtunutta uudistumista jopa onnenpotkuna. Jos 6.12.2014
palataan sellaisenaan vanhaan juhlintaan ja
tv-lähetykseen, se tuntuu aikamoiselta askeleelta
taaksepäin. Kun aikaisemmin 2 miljoonaa kansalaista on
katsonut televisiosta edustajiensa juhlintaa, upeasti
toteutettu ja taidokkaasti koteihin välitetty konsertti
teki meistä kaikista eri tavalla osallisia. Uskoisin, että
silmäkulmaa sai pyyhkiä aika monessa kodissa, sen verran
koskettava kokonaisuus oli.
Juhlan siirto pois
Helsingistä oli niin monessa mielessä onnistunut, että
jonkinlaista kaupunkien ja alueiden vuorottelua sietäisi
harkita myös tulevaisuudessa. Toki se tuottaa
organisoijalle vaivaa, kun aina uudessa paikassa
järjestelyt joutuu aloittamaan alusta. Mutta jatkuva
Helsingissä pysyminen ei edistä ajatusta kaikkien
suomalaisten ja koko Suomen juhlasta.
Oma mielenkiintonsa – jota
presidentinlinnassa ei voi tapahtua – oli tuttujen paikkojen
bongailu tv-lähetyksestä. Tampere-talo on tietysti lukuisille
ihmisille tuttu monenlaisista tapahtumista. Mutta tuttu se on
myös rajatietoyleisölle viime kevään Tampereen Hengen ja
Tiedon messuilta. Ensi keväänä huhtikuun lopulla bongailua voi
tehdä sitten toisinpäin ja muistella messupaikkoja
kiertäessään, mitä itsenäisyysjuhlissa juuri siinä kohtaa
tapahtui. Käykääpä katsomassa, missä Sauli ja Jenni kättelivät
vieraansa, saatatte kokea pienen yllätyksen.
Itse kävin Tampere-talolla
itsenäisyyspäivän iltapäivällä. Tai ainakin aikomukseni oli
osallistua yhteiseen juhlaan seuraamalla hetken tapahtumia ja
tunnelmia. Talo oli kuitenkin niin kaukaa aidoilla ja
lukuisien poliisien toimesta eristetty, että käynti jäi
aikomukseksi. Tuntui oudolta kansanvallan toteutukselta, kun
kansaa ei päästetty lähellekään juhlapaikkaa. No, muutaman
tunnin päästä alkoi virrata uutisia, jotka kertoivat, mihin
aitoja, poliiseja ja eristystä tarvittiin.
Osalla ”kiakkovieraista” oli
varmasti perusteltuja mielipiteitä. Mutta ne eivät päässeet
esiin, tai ainakaan kukaan ei niitä muista, kun väkivalta niin
ihmisiä, eläimiä kuin omaisuutta kohtaan vei kaiken huomion.
Älyttömyys kiteytyi Vanhan Kirkon ikkunoiden rikkomista
seuranneeseen huutoon ”Jokainen saa tehdä mitä haluaa!”. Ja
niinhän Suomessa saa: omalla nimellä, omilla kasvoilla ja
omista teoista vastuun kantaen. 6.12. illalla mikään näistä ei
toteutunut.
- - - -
Mitä mielenkiintoisinta vuotta
2014 rajatiedon ja Ultran parissa!
Marko Kananen
Päätoimittaja
|
