Toisinajattelua
Vaikka Ultra toi
käsitteen rajatieto suomenkieleen jo vuosikymmeniä sitten,
termiä joutuu edelleen säännönmukaisesti selittämään
siihen ensimmäistä kertaa törmääville. Termi on sen verran
moniselitteinen, että ihan muutama lause ei riitä kaiken
sen sisältämän luettelemiseen. Mutta kyllä asiaa voi
halutessaan yksinkertaistaakin.
Rajatieto on
toisinajattelua. Kykyä ja halua ajatella toisin, ottaa
huomioon muutkin mahdollisuudet, kuin ne vakiintuneet,
yleiset, viralliset totuudet. Toisinajattelu on kaiken
edistyksen edellytys. Ilman toisinajattelua emme vieläkään
tietäisi, että taivaalta voi tippua kiviä (meteoriitit) tai
että näkymättömät pieneliöt voivat olla sairauksien
aiheuttajia (bakteerit ja virukset).
Tässä Ultrassa
parapsykologisen tutkimuksen konkari Olavi Kiviniemi
käsittelee kolumnissaan brittiläisen professorin, psykologin
ja taikurin Richard Wisemanin kirjan Yliluonnollinen ilmiö
nostattamaa keskustelua. Kuten niin usein muulloinkin,
rajatiedon ilmiöitä kriittisesti käsittelevät näkemykset ovat
saaneet komeasti palstatilaa ja huomiota valtamedioissa.
Ensimmäinen reaktio näihin
leveisiin otsikoihin oli turhautunut huokaus – jaaha, taas
tätä samaa. Tarkemmin asiaan paneuduttua päällimmäiseksi
tunteeksi jää kuitenkin suru. Wiseman on selvästi älykäs ja
asioihin huolella paneutunut tutkija. Hänen kirjansa on
perusteellinen ja käsittelee monia todella mielenkiintoisia
asioita. Johtopäätöksissään hän sortuu kuitenkin hybrismiin –
ylimielisyyteen ja rajattomaan oikeassa olemiseen –
väittäessään, että mitään ei voi olla sen maailman
ulkopuolella, jonka hän on mielestään onnistunut selittämään.
Missä kohtaa edistyksen ja
valistuksen ajan uteliaisuus ja nöyryys tuntemattoman ja
uusien mahdollisuuksien edessä muuttui dogmin – vallitsevan
opin ja totuuden – puolusteluksi? Nykypäivän asenneskepsismi
on ajautunut kauas alkuperäisestä skepsismistä, vakiintuneiden
teorioiden ja ilmiöiden selitysten kyseenalaistamisesta.
Kun varmuus omasta
oikeassaolosta ja kaikkivoipaisuudesta leviää
tutkijankammioista ja filosofisista keskusteluista muualle
yhteiskuntaan, lopputulos voi olla surkea. Fukushiman
katastrofin vuosipäivää vietettiin pari viikkoa sitten.
Tsunamin synnyllä ei toki ollut mitään tekemistä ihmisten
toiminnan ja asenteiden kanssa. Ihmisen ylimielisyys oli
kuitenkin mahdollistanut vaarallisen laitoksen rakentamisen
väärään paikkaan riittämättömin turvavarustein. Ja
auktoriteettiusko esti tehokkaan reagoinnin tapahtuneeseen.
Jo tämä yksi esimerkki
kertoo, miksi tarvitaan kyseenalaistamista, miksi tarvitaan
toisinajattelua. Ja miksi tarvitaan rajatietoa.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|
