Mieltä, Kehoa ja Henkeä
Nykyisessä runsauden
maailmassa voi olla vaikeaa samaistua 70-luvun
suomalaiseen rajatiedon maailmaan. Uteliaisuutta ja intoa
oli, mutta tarjontaa vain murto-osa nykyisestä. Kun Ultra
järjesti ensimmäisen matkan Lontooseen Mind-Body-Spirit
messuille, kaikki paikat varattiin yhdessä hujauksessa ja
monet eivät mahtuneet mukaan. Tapani Kuninkaalta ei
vaadittukaan kummoisia selvänäkijän taitoja, kun hän
matkan jälkeisessä pääkirjoituksessaan ennusti, että
”aikanaan messut saapunevat Suomeenkin – kun aineistoa ja
yhteistyötä löytyy tarpeeksi.”
Ja löytyihän niitä, tosin
ensimmäisiä Hengen ja Tiedon messuja saatiin odottaa syksyyn
1983 saakka. Ensin Rajatiedon Yhteistyöryhmä ja 90-luvun
alusta lähtien Rajatiedon Yhteistyö ry on tehnyt
vuosikymmenten ajan mittaamattoman määrän arvokasta työtä
tehdäkseen tapahtumasta nykyisenkaltaisen korvaamattoman
instituution.
Ultra on aina ollut
aktiivisesti mukana Hengen ja Tiedon messuilla, mutta monelle
nykyiselle messukävijälle voi tulla yllätyksenä, kuinka
kiinteää yhteistyö oli tapahtuman alkuaikoina. Kun ensimmäisiä
messuja valmisteltiin syksyllä 1983, messupaikkaa haluava sai
kaksi vaihtoehtoista osoitetta yhteydenotolleen: Rajatiedon
Yhteistyöryhmä ja siellä Matti Ollila – tai Ultra-lehti ja
päätoimittaja Tapani Kuningas.
Ultra oli järjestänyt
syksyisin oman tapahtumansa, mutta se jätettiin pitämättä,
koska messujen koettiin antavan Ultran lukijoille niin paljon
katseltavaa, kuunneltavaa ja koettavaa. Ja näitä messut ovat
myös antaneet, nyt jo kolmen vuosikymmenen ajan.
Tavallaan kaikki Suomessa
nykyään ja kuluneina vuosikymmeninä järjestetyt alan messut ja
rajatiedon tapahtumat ovat Hengen ja Tiedon messujen henkisiä
perillisiä. Kaikkia niitä tarvitaan ja kaikilla niillä on oma
paikkansa, mutta jokasyksyinen kokoontuminen Haagassa on
säilyttänyt ainutlaatuisen asemansa rajatietoa harrastavien
sydämessä.
Ennen kuin omalla
kohdallani messuista tuli jokavuotinen perinne työn merkeissä,
kävin jonkun kerran paikalla nauttimassa tunnelmasta ja
tutustumassa tarjontaan. Ja sitä tarjontaa todella riitti.
Erityisesti mieleeni on jäänyt keskustelut toisistaan niin
kovin erilaisia näkemyksiä omaavien ihmisten kanssa. Ensin
saatoit jutella teosofin kanssa, seuraavaksi olitkin
Skepsiksen tiskillä, sitten jo ihmettelemässä poltergeistin
syvintä olemusta parapsykologin kanssa – kunnes huomasit
tutkivasi Raamattua Karitsan veren osastolla. Tämä avoimuus ja
suvaitsevaisuus toisten aatteita ja näkemyksiä kohtaan on
Hengen ja Tiedon messujen suuri vahvuus ja niistä kiinni
pitäminen tae tulevien vuosikymmenten menestykselle.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|
