Pelko pois
Loppukevään isot uutiset – talouden
velkakriisi ja tuhkapilvi – ovat konkreettisesti
osoittaneet, miten keskenään riippuvainen ja verkottunut
maailmamme ja elämämme onkaan. Islannin tuhkapilvi ja
siitä seurannut lentokielto vaikutti suoraan 200 000
suomalaisen elämään joko ulkomaille jumiin jäämisen tai
tulossa olleen matkustamisen peruuntumisen tai
lykkääntymisen muodossa. Uskomaton määrä ihmisiä näinkin
pienessä kansakunnassa.
Euroopan ja maailman mittakaavalla
pieni kansakunta on myös Kreikka. Silti siellä avoimeksi
revähtänyt velkaantumiskriisi vaikutti koko Eurooppaan
kuin tyyneen veteen molskahtaneesta kivestä levinneet
renkaat. Kaukaista Suomea myöten huomasimme olevamme
samassa, keikkuvassa veneessä, jonka äyskäröintiin
meidänkin on osallistuttava – niin käsittämättömältä ja
väärältä kuin se tuntuukin.
Talouskriisi ja siitä seuranneet
puheet liittovaltion välttämättömyydestä ja kontrollin
lisäämisestä nostavat kulmakarvat koholle, vaikkei edes
olisi perehtynyt Naomi Kleinin kriisitalous-teoriaan tai
Sven-Olof Jakobssonin astetta hurjempiin ajatuksiin
maailman ohjaamisesta uuteen orjatalouteen. Tapa, jolla
liittovaltiosta ja kontrollista tehdään nyt uhkakuvilla
pelottelulla välttämättömyyksiä, tuntuu häiritsevältä
riippumatta siitä, mitä mieltä asioista sinänsä olisi.
Kyllä liittovaltiokehitykselle ja kaikille samoille
säännöille ja niiden valvonnalle löytyisi varmasti
asiallisiakin perusteita, siinä missä niiden
vastustamisellekin.
Erkki Lehtiranta kirjoittaa
artikkelissaan tässä lehdessä: ”todellisuutemme on
ajatustemme näköinen ja laatuinen - millaiseksi siis
teemme todellisuutemme jos alistumme pelkäävän alamaisen
rooliin.” Varautuminen on viisautta, pyrkiminen
ennaltaehkäisyyn ja estämiseen on viisautta. Mutta mitä
viisautta on lamaantumisessa pelon edessä. Jos kerran
olemme ytimeltämme kuolemattomia jumalallisia olentoja,
tämän maailman finanssikriisien ja tuhkapilvien takia ei
niitä etukäteen pelkäämällä kannata yöunia menettää. Tämä
mitenkään väheksymättä niitä hankaluuksia, joita esim.
tuhkapilven takia vaikeuksiin joutuneille on sattunut.
Eräänlaista pelolla ratsastamista –
ja rahastamista – on myös yhä uusille elämän aloille
tunkeutuva medikalisaatio. Lääkefirmojen kannalta
kiinnostavimpia asiakkaita eivät suinkaan ole sairaat,
vaan terveet.
Ihminen voi vaikuttaa omilla
teoillaan omaan terveyteensä ja elämäänsä muutoinkin kuin
maksamalla joka päivä kasvottomille suuryrityksille. Tästä
kertoo Sven-Olof Jakobsson kirjassaan Kunnon salat, jonka
Virpi Raipala-Cormier valitsi Vuoden rajatietokirjaksi.
Virpi perusteli valintaansa:
”Valitsin Kunnon salat –kirjan Vuoden rajatietokirjaksi,
koska se kertoo helppotajuisesti, selkokielisesti ja
ytimekkäästi ajankohtaisista asioista, joista jokaisen
meistä tulisi tietää oman terveyden ja ympäristön (Suomi,
maapallo) takia.”
Sven-Olof Jakobsson ei pelkää kirjoittaa näistä asioista –
ja Virpi Raipala-Cormier ei pelännyt valita hänen
kirjaansa.
Marko Kananen
Päätoimittaja
|
