Pääkirjoitus 12/2010

Ihminen voi muuttua
 

Ihminen voi muuttua. Jos emme tähän uskoisi, kaikki ponnistelumme, koko elämämme valuisi hiekkaan.

Mielestäni hieno esimerkki muutoksen mahdollisuudesta on Paulo Coelho, jonka järkälemäinen elämäkerta on tänä vuonna ilmestynyt suomeksi (arvostelu löytyy tämän lehden kirjakatsauksesta). Nyt Coelho on yksi maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijoista – jopa ihmisistä; monelle esikuva siitä, miten henkinen ja moraalinen elämä on yhdistettävissä kuuluisuuteen ja menestykseen.

Näin ei ollut aina. Lapsuus ei ollut kovin onnellista aikaa, koulumenestys välillä surkeaa. Suhde kristillisyyteen oli kompleksinen. Toisaalta siitä sai lohtua, toisaalta se herätti vihaa ja kapinaa. Nuoruudessa alkoivat mielenterveyden ongelmat, tai sellaisiksi hänen levoton käytöksensä, jopa itsemurhayrityksensä tulkittiin. Ensimmäistä kuukauden visiittiään suljetulle osastolle Coelho kuvaa käynniksi helvetissä. Psykiatrin diagnoosi ei antanut nuorelle Paulolle paljoa toivoa: ”Jakautunut persoonallisuus… Kykenemätön ilmaisemaan tunteitaan ja tuntemaan nautintoa.”

Täysi-ikäisyys toi mukanaan juomisen ja yöelämän, mutta myös teatterin, taiteet ja poliittisen – tosin pinnallisen – heräämisen. Sekavat vuodet jatkuivat, tauoten vain pakkohoitojaksoihin ja sähköshokkeihin mielisairaalassa. Paulo sai jonkun verran nimeä teatteripiireissä, toisaalta hänen alamäkensä paheni: huumekokeilut alkoivat ja Brasilian sotilasdiktatuuri alkoi huolestuttavasti kiinnostua hänestä.

Coelhon henkinen – ja hengellinen – alamäki saavutti eräänlaisen pohjakosketuksensa uppoamisessa satanismiin, jopa suoranaiseen paholaisen palvontaan. Mutta pohjalta alkoi lopulta tie ylös. Tuon ylämäen loppuosa onkin jo hyvin tunnettua historiaa. Nyt Coelhon kirjoja on myyty reilusti yli 100 miljoonaa, ja Nobelin kirjallisuuspalkinto saattaa osua hänen kohdalleen minä tahansa vuonna.

Miten Paulo Coelho on pystynyt kirjoissaan niin ainutlaatuisen herkällä tavalla yhdistämään ihmisen henkisen ja hengellisen etsinnän ja ihmisen kaipuun toisen ihmisen luo, kun hän kulki oman elämänsä alkupuolen niin eksyksissä. Miten hänen sanansa pystyvät nykyään eheyttämään niin monia ihmisiä, kun hän itse on ollut niin rikki. Todennäköisesti juuri siksi.

Onneksi meidän kaikkien ei tarvitse kulkea samaa tietä saavuttaaksemme omassa elämässämme onnen ja rauhan.
 

Marko Kananen
Päätoimittaja

 


ALOITUSSIVULLE