Aamu, kevät ja
nuoruus ovat tulevaisuuden ja toivon aikaa. Onneksi elämä
tarjoaa näitä kaikkia runsain mitoin. Niille, jotka eivät enää
ole nuoria, on vielä tarjolla päivittäin aamu ja vuosittain
kevät. Jos on mahdollisuus matkailuun, kevät on aina tarjolla
jossakin päin maailmaa.
Maapallo on
toisaalta myös monen murheen tyyssija. Viime aikoina erityisesti
talouselämän huolet ovat synkistäneet maailmanlaajuisesti
ihmisten mieliä. Silti kansainvälisillä näyttämöillä vallitsee
toivon tunnelma, joka suurelta osaltaan johtuu siitä, että
Yhdysvaltojen johtajaksi on valittu henkilö, jolta voi odottaa
laajempaa ja syvempää elämänymmärrystä kuin edeltäjiltään – ja
jolla kuitenkin on myös nuoruus lähellään.
Pääsiäisviikolla tutustuin Barack Obaman kirjaan Unelmia
isältäni. Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä, BJT Kustannus
2009. Tämä laaja (543 s.) maailmankansalaisen kehityskertomus on
todiste siitä, että USA:n nykyinen presidentti on – paitsi
erinomainen puhuja – myös mestarillinen kirjailija. Samaa
lupailee jo takakannen mainosteksti, joka on lainattu The Time
Magazineltä:”Tämä saattaa olla paras muistelmateos, jonka
yksikään amerikkalainen poliitikko on koskaan kirjoittanut.”
Obaman
teoksesta löytyy joitakin viittauksia rajatietoon. Hänen
isoisänsä Hussein Onyago Obama, merkittävä maanviljelijä ja
heimonvanhin, oli poppamies, jolla oli parantajan kykyjä. Barack
Obaman esi-isät tuovat mieleen Urho Kekkosen, joka myös oli
noidan sukua.
Pitkäperjantaina Helsingin Sanomissa julkaistiin HS-raadin, joka
koostuu yli sadasta taiteen, tieteen ja median vaikuttajasta,
kanta ihmeisiin.” Ihmeet ovat mahdollisia”, vastasi 59 % raadin
jäsenistä, 25 % ei uskonut ihmeisiin, 16% vastaajista ei ottanut
asiaan kantaa. Kysymyksen johdannossa ihmeiksi määriteltiin
asiat, joille ei ole selvää tieteellistä tai rationaalista
selitystä.
Ihmeen
kokeminen on kovin henkilökohtaista. Joillekin Barck Obaman
vaalivoitto oli ihme. Toisille taas kevään saapuminen on ihme.
Monella myös elämä ja rakkaus ovat suuria ihmeitä.
Toivon
aikaa
