Ultran pääkirjoitus 7-8/2007

Maailma vuonna 2007

  Keväällä Ultran kirjastoa järjestäessäni käteeni osui uteliaisuutta herättävä kirja nimeltä Maailma vuonna 2007. Tämä tiedemiesten tulevaisuudennäkymiä esittelevä kirja, kirjoittajina Mihail Vasiljev ja Sergei Gustsev, oli alkujaan ilmestynyt Neuvostoliitossa vuonna 1958. Reino Tuokon suomennos julkaistiin Tammen kustantamana 1960. Pystyivätkö suuren itäisen naapurimme julkisuuden etevimmät aivot ennustamaan tulevaisuutta viisi vuosikymmentä sitten?

Syksyllä 1957 Neuvostoliitto hämmästytti silloista maailmaa ensimmäisten maata kiertävien sputnikkien avulla, kuten itsekin hyvin muistan. Kirjan sivuilta huokuu tuon avaruusajan alun suuri luottamus ihmisen ja tieteen lähes rajattomiin etenemismahdollisuuksiin. Varmasti mukana oli aimo annos myös sikäläisen järjestelmän pakollista ylistystä. Kun kaiken lisäksi eräitä keskeisiä asioita oli kokonaan unohdettu, lopputulos – vuoden 2007 todellinen maailma – on aika kaukana kirjan odotetusta ihannemaailmasta. Toki joillakin osa-alueilla ennusteet ovat suhteellisen onnistuneita, esimerkiksi elektroniikassa ja tietotekniikassa.

Useimmilla muilla elämänalueilla maailma - ja varsinkin Moskova ja Venäjä - näyttää tänä vuonna erilaiselta kuin 50-luvun lopulla neuvostoliittolaiset tiedemiehet ennustivat. Tosin suunta on yleensä oikea, mutta ei aina sekään. Esimerkiksi kiire on lisääntynyt, vaikka kirja ennakoi neljän tunnin työaikaa. Muutamat kirjan väliotsikot kertovat jo paljon epäonnistuneista ennustuksista vuodelle 2007: Ei enää työtä maan alla, Syöpä – ei nuhaa vaarallisempi, Metrin pituisia porkkanoita, Tekoaurinko kaupungin yllä, Liitäviä autoja, Muutamme luontoa; Kuun kaupungissa.

Eräs kirjan ennustus sattuu juuri tätä kirjoittaessani olemaan ajankohtainen ainakin Suomessa ja Virossa, ei kuitenkaan Venäjällä. Vasili Vasiljevits Svonkov ennakoi: ”21. vuosisadan ihmiset ovatkin luullakseni jo luopuneet epämiellyttävästä ja vahingollisesta tavasta hengittää keuhkoihinsa kuivattujen ruohojen savua paperiputkien läpi.”

Maailma vuonna 2007 –kirja on jälleen kerran esimerkki siitä, kuinka vaikeata tulevaisuuden ennustaminen on. Silti tulevaisuus ja sen ennustukset  kiinnostavat hyvin erilaisia ihmisiä: ateisteja, epäilijöitä, etsijöitä, myötäilijöitä, uskovia, jopa välinpitämättömiä. Vuosituhannen vaihe oli edellisen kerran ennustusten kulta-aikaa, mutta seuraava määräaika on jo aika lähellä, kun arvoituksellinen vuosi 2012 tekee tuloaan.

Tulevaisuuden asioita käsitellään ja sivutaan myös kesän 2007 Ultrapäivillä, jossa taas kerran tapaamme sekä vanhoja tuttuja että aivan uusia kasvoja rajatiedon laajoilta kentiltä.

Tapani Kuningas