Ultran pääkirjoitus 12/2007

90-vuotiaalle Suomelle

 Kun vanhempani syntyivät viime vuosisadan alussa, olit vielä vähäinen osa suuren Venäjän luoteisella laidalla. Vanhemmillani oli lyhyempi matka Pietariin kuin Helsinkiin. Nuoruudessasi tästä sijainnista tuli Sinulle suuria ongelmia, kuten molemmat hyvin tiedämme.

Lapsuutesi oli vaikea. Heti syntymäsi jälkeen sait kansalaisiltasi, jotka olivat erimielisiä tulevaisuudestasi, väkivaltaisia haavoja, joiden arpeutuminen ja paraneminen on kestänyt näihin päiviin asti.

Kansallisen sovun rakentamisessa monet tekivät kuitenkin parhaansa jo Sinun lapsuudessasi. Muistatko erään vaatimattoman yrityksen vuodelta 1923? Taisit olla silloin vielä liian pieni ymmärtämään asioita. Joka tapauksessa pieni totuudenetsijöiden joukko julkaisi kirjasen nimeltä Ennustuksia Suomen tulevaisuudesta. Sen tekijät halusivat parastasi. Kirjasen kirjoittaja näyttääkin tienneen tulevaisuutesi varsin oikein aina tämän vuosisadan puolelle saakka. (Asiasta kirjoittaa tarkemmin Jukka K. Nieminen ensi vuoden alun Ultrassa.)

Itäinen naapurisi antoi sinulle nuoruudessasi ”piiskaa”, kuten W. Holmberg oli kirjasessaan ennustanut. Naapurin pahoinpitely kuihdutti Sinua, mutta nuoruuden voimilla rakensit suojaksesi Salpalinjan, jonka läheisyyteen minunkin vanhempani rakensivat uudet asuinsijansa.  Nuoruutesi ikävistä kokemuksista huolimatta tulit vanhemmiten toimeen myös itäisen naapurisi kanssa, joidenkin mielestä jopa liiankin hyvin.

Itse olen ihaillen seurannut kehitystäsi jo kuuden vuosikymmenen ajan. Olen katsellut Sinua kaikista suunnista: maalta, mereltä, ilmasta – jopa kurkistanut kallioperääsi. Olen aina ihmetellyt, kuinka erilainen olet eri vuodenaikoina: syksyllä välistä synkkä, talvella taatusti kylmä, keväällä usein aurinkoinen, kesällä onneksi leppoisan lämmin. Vaikka olen tutkinut Sinua varpaiden kynsistä (Utö) ylimpiin hiussuortuviisi (Nuorgam), en silti voi sanoa tuntevani Sinua kuin aivan vähän. Enhän ole vielä nähnyt edes nykyisen kotikyläni Kylämän kaikkia yli 50:tä järveä.

Yksi toivomus minulla vielä olisi. Joskus – viimeistään, kun täytät sata vuotta – haluaisin katsella Sinua oikein kunnolla. Kevättalvella lähtisin Nuorgamista jollakin talvisella kulkuvälineellä kohti etelää. Keväällä matka etenisi usein pyörien päällä. Kesällä vesi veisi mm. Päijännettä pitkin. Syksyn saapuessa olisinkin jo Suomenlahdella. Matkantekoon käyttäisin mahdollisesti noin sataa eri kulkuvälinettä, että näkisin koko komean vartalosi. Se olisi todellinen Ultra-matka.

Tapani Kuningas