|
|
| Heli Sarre:
Monituhatvuotisen historiansa aikana ihmiskunta on kunnioittanut opettajinaan ja uskontojen perustajina sekä jumalolentoja että ihmisiä. Maailmankaikkeuden ikuisessa kiertokulussa niin valtakunnat kuin uskonnot syntyvät, kukoistavat, taantuvat ja häipyvät taas historian hämäriin, kunnes aikojen kuluttua kokevat mahdollisesti uuden nousun. Myös monet omana aikanaan laajalti kunnioitetut opettajat ovat kokeneet saman kohtalon, Nimien unohduttua heidän opetuksensa kuitenkin ovat jääneet elämään uusien opettajien uudelleen tulkitsemina, uudessa muodossa ja uusilla nimillä. Viimeisten vuosikymmenien kuluessa kiinnostus muinaiseen viisauteen on herännyt voimakkaana. Egyptin Hermes Trismegistoksen kosmiset periaatteet, intialaisen Buddhan tie valaistukseen, kiinalaisen Laotsen maailmankuva maailmankaikkeudesta energioiden aaltoiluna ja persialaisen Zoroasterin käytännölliset neuvot oikeaan elämään ovat tunnettuja yhä laajemmalti. Länsimaisen maailmankatsomuksen kahdesta kulmakivestä toinen perustuu Kreikan filosofiaan, toinen juutalaiseen uskontoon, jonka kaksi suurinta opettajaa ovat Mooses ja Jeesus. Amerikan mantereella vaeltaneesta Quetzalcoatlista tiedetään hyvin vähän, mutta hänen myytillään on ollut vaikutuksensa mantereen intiaanien elämään. Entä sitten suomalaisten oma opettaja, Kalevalan Väinämöinen, tietäjä iänikuinen? Olisiko niin, että etsiessämme opettajia kauempaa emme ole tiedostaneet oman perinteemme arvoa?
Lue koko kirjoitussarja Ultra-lehdistä
|
|
|
|