Ultran artikkeli
  


Ultra 10/99

 

Punaisia planeettoja, mustapukuisia miehiä

Teksti: Marko Kananen

Aino Ivanoffin 80-luvun alussa tapahtunut ufosieppaus on yksi harvoista kansainvälisesti tunnetuista suomalaisista tapauksista. Ainolle on elämän varrella sattunut monenlaisia parapsyykkisiä kokemuksia ja hänestä on tullut tunnettu meedio ja henkiparantaja.

Aino oli välillä varsin vaitonainen kokemuksistaan. Nyt hän on kirjoittanut useammankin kirjan, joissa hän kertoo dramaattisesta elämästään. Viime vuonna ilmestynyt omaelämäkerrallinen Perhosten tanssi kertoo Ainon tarinan järkyttävästä lapsuudesta hämmästyttävien ja hämmentävien kokemusten kautta arvostetuksi selvänäkijäksi, meedioksi ja henkiparantajaksi.

Aikaisemmin tänä vuonna Ainolta ilmestyi automaattikirjoituksella saatuja runoja sisältävä Laulavat sadepisarat. Uusimpana kirjana on juuri ilmestynyt Punainen planeetta, jossa Aino selvittää juurta jaksain kuuluisan ufosieppauksensa miltei kahden vuosikymmenen takaa. Vähemmän tunnettuja ovat hänen kohtaamisensa mustapukuisten miesten kanssa sekä monet muut oudot tapahtumat.


Selittämätön sora

Aino kaapattiin autoineen Pudasjärvellä vuonna 1980. Uudessa kirjassaan Aino kertoo, kuinka hän kävi toisessa planeettajärjestelmässä. Kokemukset oli pyyhitty hänen päivätajunnastaan, mutta mm. Ahti Karivieren hypnoosi-istunnon ansiosta ne saatiin palautettua mieleen.

Autosieppaus sai myöhemmin samana vuonna erikoisen jatkon, kun Ainon Opel Sedaniin yritettiin vaihtaa öljyjä. Tuolloin öljypohjasta löytyi selittämätöntä "öljysoraa", jota tutkivat mm. professori Tapani Moisio Oulun Yliopiston materiaaliopin laitokselta sekä Olavi Kiviniemi. Moisen kiinteän aineksen joutumiseen Aino Ivanoffin auton öljytilaan ei löydetty tuolloin eikä myöhemminkään mitään loogista selitystä. Sieppauksesta ja soran tutkimuksista on kerrottu Ultrassa mm. numeroissa 7-8, 11 ja 12/80.


Musta puku, valkoinen veri

Aino on kohdannut usein mustapukuisia miehiä, jotka tunnetaan kansainvälisissä ufoyhteyksissä nimellä Men In Black (MIB). Yhden tällaisen hän kohtasi jo keväällä 1979. Aino kertoo bussipysäkin pemkillä tapaamastaan miehestä.

- Istuin miehen viereen penkille. Hänellä oli musta puku, mustaksi lankatut kengät, valkoinen kaulus ja kravatti.

- Mies kysyi: oletko tytär siionin? Oletko pyhittänyt elämäsi Jeesukselle? Älä tykkää pahaa, mutta punatukkaiset eivät pääse taivaaseen, tämä totesi.

- Omituinen keskustelu jatkui. Mitä hormonia käytät, kun ihosi on kuin 17-vuotiaalla? Käytän nokkosteetä, vastasin. Mustapukuinen mies kertoi käyttävänsä ruusunmarjateetä.

- Mies reagoi kummallisesti vastaukseeni, kun keskustelu kääntyi lapsiini ja heidän ikäänsä.

- Sitten vilkaisin toiseen suuntaan katsoakseni, onko bussini tulossa. Kun käänsin katseeni takaisin miestä ei ollut olemassakaan!

- Sain kuin kehotuksen vilkaista taivaalle, siellä oikein paksu valkoinen rantu meni taivaalla. Silloin sain arvoituksellisen viestin: "Minä pudotan kädeltäni hiekanjyvän, ja katso, siitä kasvaa kokonainen maailma".

Vuonna 1993 Ainon kotiin tunkeutui uhkaavampi MIB. Jollakin konstilla keskellä yötä taloon päässyt mies sai kuitenkin kimppuunsa Ainon kissan, joka onnistui raapimaan tämän poskeen haavan.

- Miehen poskeen tulleesta haavasta vuotava neste oli valkoista, kuin hammastahnaa, Aino kertoo. Tarjosin itsepintaisesti hänelle talouspaperia nesteen pyyhkimiseen, sillä halusin ainetta todisteeksi tapahtuneesta. Mies taisi arvata taka-ajatukseni, kun kieltäytyi.


Ilman lupaa

Aino kertoi Pudasjärven ufokonferenssissa ainutlaatuisista kokemuksistaan. Usein kuulee puhuttavan, että ketään ei viedä ilman tämän omaa lupaa. Aino on eri mieltä, hän sanoo aina kieltäneensä kajoamasta itseensä. Sitten vielä estetään muistamasta tapahtunut.

- Minusta on hirveän väärin, kun muisti viedään.

Jostain syystä Ainoa on piinattu kaikenlaisella pikkukiusalla, ja väliin isommallakin.

- Kaksi kertaa taloani on ammuttu. Poliisi pitää tapauksia täysinä mysteereinä. Luotien lentoradat ovat olleet suoraan taivaalta, tyhjästä ammuttu. Luotejakaan ei ole löytynyt.

- Yleensä ne ovat ampuneet ikkunoita silloin, kun en ole ollut kotona. Kerran minuun olisi kuitenkin osunut saunan edessä, jos en juuri olisi kumartunut. Onneksi ampuminen on nyt loppunut.

Ainoa on häiritty myös puhelimitse, kuuntelevat poliisit ristivät soittajan Samettiääneksi.

- Samettiääni kyseli aina, mitä teille on tapahtunut, huolehti aina kovasti. Poliisitkin yrittivät jututtaa ja jallittaa kertomaan jotain itsestään. Minä ajattelin usein, ettei tässäkin vaan olisi takana joku MIB. Poliisit sanoivat suoraan: "Kuule Aino, ne ei ole ihmiset jotka sinua kiusaa, ne on jotkut muut".

- Kyllä tässä on niin monenmoista saanut kokea, että saa olla hyvillään kun on järki päässä pysynyt.

Ainolla ei enää viime aikoina ole juurikaan ollut piinaavampia kokemuksia, mutta yksi erikoinen juttu on jäänyt jäljelle:

-Aina, kun ostan puhdistettua vanua, se katoaa! Mitä kummaa joku tuolla puolen sillä tekee, Aino nauraa.

 


< TAKAISIN