Ultran artikkeli |
PÄÄKIRJOITUS
2/2004 Talven tarjontaa Kun kirjoitan tätä tekstiä tammikuun puolivälissä 2004, lumipeite ja pienet pakkaset vallitsevat tasapuolisesti joka puolella Suomea. Samaa ei voinut sanoa maamme säästä joulun tienoilla, jolloin pitkän maan etelä- ja pohjoisosissa sää oli lähes äärimmäisen erilainen. Kun eteläisessä Suomessa jouluna myrskysi ja satoi vettä, Lapissa paukkuivat ankarat pakkaset. Vuosien varrelta muistan monenlaisia jouluja, mutta nyt olimme ensimmäistä kertaa Lapissa koko perheen voimin. Jo matka maamme laajimpaan kuntaan Inariin oli pientä seikkailua, sillä Saamen portilla (Vuotsossa) pakkaslukema oli 38 astetta. Oli vuoden lyhyin päivä (22.12.), joten valon ja värien runsaus taivaalla yllätti. Inarin Angelissa oli tuona päivänä paikoin pakkasta yli 40 astetta – ja illalla komeat revontulet. Olimme kolmatta kertaa vuonna 2003 Inarinkuolpunassa. Joka kerta sää on ollut aivan erilainen. Kesällä poimimme lakkoja 30 asteen helteessä ja uimme päivittäin läheisessä lammessa, jonka vesi oli lämmintä kuin etelässä. Joululomalla kävimme samalla lakkasuolla hiihtämässä. Ero kesään oli äärimmäisen suuri. Pakkanen ( tuolloin 35 astetta) oli hiljentänyt suon, joka kesällä kuhisi elämää. Angelissa olimme ensimmäistä kertaa viime pääsiäisenä, jolloin aluksi oli hyviä hiihtokelejä, mutta kevät eteni kohisten. Kun Suomea katselee sen äärimmäisiltä laidoilta: Hangosta, Utsjoelta, Ahvenanmaalta, Ilomantsista, voi ymmärtää, kuinka suuria vaihteluja maamme luonto tarjoaa. Ja jo samallakin paikkakunnalla vuodenaikojen vaihtelu on todella monipuolista. Sen tähden kenenkään suomalaisen tuskin kannattaa menettää malttiaan, vaikka sää muutaman päivän tuntuu joskus yksitoikkoisen ankealta. Näinä aikoina – tammi-helmikuun vaihteessa – talvi on usein kylmimmillään. Koska olemme nykyisin ns. huoneihmisiä, liikkuminen ulkona jää varsinkin talven aikana monelta liian vähäiseksi. Hiihtäminen tarjoaisi talvisin monipuolista liikuntaa, mutta sen suosio on hiipunut menneistä vuosikymmenistä huomattavasti – erityisesti nuorison keskuudessa. Varmasti myös kaupunkimainen asutus on vähentänyt hiihtämisen tarvetta ja mahdollisuuksia. Etelässä myös useat talvet ovat olleet liian vähälumisia. Esteistä ja hankaluuksista huolimatta meidän suomalaisten kannattaisi edelleen harrastaa hiihtämistä – ainakin kaikkein niiden, jotka nauttivat siitä. Jos hiihtäminen ei huvita, useimmille löytyy kyllä lukuisia muita talviliikunnan muotoja. Rajatiedon toiminnassa vuodenvaihteen jälkeinen sydäntalven aika merkitsee lisääntyvää aktiivisuutta, sillä alan yhdistystoiminta pääsee taas täyteen vauhtiin. Myös vuoden ensimmäiset messut ovat vuorossa: Imatralta ja Dipolista alkaen. Helmikuu on perinteisesti kirja-alennusmyyntien aikaa, joten alan kirjojen kuluttajille tämä kuukausi tarjoaa monia mahdollisuuksia hankkia todella edullisesti mielenkiintoista luettavaa. Myös Ultra on omalta osaltaan kirja-alessa perinteiseen tapaan mukana, kuten lehden viimeisiltä sivuilta voi havaita. Tapani Kuningas
|
|