Ultran artikkeli


PÄÄKIRJOITUS 4/2003

Muistin virkistämistä  

Tarpeellisen nimen tai numerosarjan katoaminen mielestä on tuttua meille jokaiselle. Kun ikää tulee lisää, myös jokapäiväisen elämän tavarat – avaimet, kynät, silmälasit – ovat yhä useammin hetken kadoksissa. Ihmiskunta tekee suunnattomasti turhaa työtä muistivirheiden takia.

Muisti on ihmisille, eläimille ja monille sähköisille laitteille tärkeä ominaisuus, jonka kanssa olemme jatkuvasti tekemisissä. Tuossa menneisyyden mittarissa ilmenee – kuten useimmissa muissakin asioissa – suuria yksilöllisiä eroavuuksia. Mikä lienee muistin vaatimattomin saavutus, mikä taas valtavin? Akaasiset aikakirjat (Elämän kirja eli ”Jumalan muistojen kirja” kuten Edgar Cayce asian ilmaisi) edustanee alan huippua – ainakin ihmismielissä. Yhtä hyvin koko maailmankaikkeuden voi käsittää jättiläismäiseksi muistiksi, joka sisältää menneisyyden, nykyisyyden ja myös tulevaisuuden. Kaikki tieto on siis koko ajan tarjolla sille, joka pystyy tulkitsemaan akaasisia aikakirjoja – tai yksinkertaisesti luonnon suurta kirjaa, jonka sivut ovat aina ympärillämme.

Lähiaikoina on puhuttu esimerkiksi poliittisesta muistista, jonka sanotaan olevan vaalikauden mittainen, usein ei niinkään pitkä. Olipa ihmisen muisti kuinka hyvä ja pitkä tahansa, siihen ei voi koskaan täydellisesti luottaa, sillä ihmismieli käsittelee ja muuntaa koko ajan muistiaineistoaan. Asioiden muistamattomuus johtuu usein biologisista ja kemiallisista syistä, mutta yhtä hyvin siihen vaikuttavat myös sosiaalisessa ja psykologisessa ympäristössä olevat tekijät.

Muistivirheet ovat tuttuja myös rajatiedon maailmassa. Kirjallisuudesta löytyy esimerkkejä joka suuntaan. Alan ilmiöt ovat joskus niin vastakkaisia kokijoittensa maailmankuvalle, että ne yksinkertaisesti häviävät kokonaan joidenkin ihmisten muistista, vaikka hän olisikin ammatiltaan tutkija tai arvostettu tieteentekijä. Toisaalta ihmisen muisti – tunteiden ja toiveiden siivittämänä - helposti myös muuttaa ja lisää outojen tapahtumien kulkua. Molemmat asiat ovat tuttuja paranormaalien ilmiöiden alueelta. Voimallisimpia esimerkkejä väärien mielikuvien säilymisestä vuosikymmenestä toiseen on ”Marsin varis” Kuvapostin kansikuvassa joulukuulta 1954. Asiasta kertoo kymmenen vuoden takainen pääkirjoitukseni (Ultra 5/93 s. 4).

Tässä yhteydessä on syytä korjata oma muistivirheeni, jota olen kahdesti tarjonnut Ultran lukijoille (Ultra 4/1995 s. 11 ja 1/2002 s. 5). Molemmissa tapauksissa väitin, että Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry. olisi vuonna 1993 julkaissut Pekka Ervastin kirjan nimeltä Ranskan vallankumouksen salaperäiset persoonallisuudet. Kyseisen teoksen nimi on kuitenkin todellisuudessa Salaperäisiä ihmisiä, hämmästyttäviä tapahtumia, joka kyllä sisältää  Pekka Ervastin vuonna 1926 pitämän esitelmän Ranskan vallankumouksen salaperäiset persoonallisuudet. Väärä mielikuva oli pesiytynyt mieleeni lähes kymmeneksi vuodeksi, kunnes huomasin tarkistaa asian.

Mikä pätee yksityisen ihmisen muistiin, soveltuu usein myös laajempien joukkojen muistiin. Kokonaiset kansakunnat alkavat muistaa menneisyyttään tai nykyisyyttään uudella tavalla, kun olosuhteet muuttuvat. Historia tarjoaa tästä paljon esimerkkejä – eikä meidän tarvitse mennä omaa aikaamme tai maatamme kauemmas. Kollektiivisten muistivirheiden äärimmäinen esimerkki on sota.

Mitä voisimme tehdä muistivirheiden välttämiseksi – tai ainakin vähentämiseksi? Jos emme tee asian suhteen mitään, parannusta on turha odottaa. Kaupallisia muistin virkistämisen keinoja on tarjolla runsaasti, mutta asiassa voidaan tehdä paljon ilman rahaakin, tai ainakin pienin kustannuksin. Parempi muistaminen vaatii ennen muuta ponnisteluja ja työtä asian hyväksi. Myös voimakas motiivi, hyvä ilmapiiri ja usko asiaan parantavat tuloksia – kuten kaikissa muissakin asioissa.  

Tapani Kuningas   

 


< TAKAISIN  ULTRAAN  4/2003