Ultran Nettikolumni  4/2001

Maarit Laurento

ASTROLOGIA TIETEEN VANAVEDESSÄ

Astrologia pyritään liittämään tieteeseen milloin astrologien omasta toimesta, jolloin sille etsitään ehkä statusta, milloin tieteen puolelta painokkaasti todeten, ettei se sitä ole. Yhtä kaikki, tieteeseen viitataan usein, kun astrologiasta keskustellaan. Etsin esitelmässäni niitä rajapintoja, joilla keskustelua käydään ja voidaan käydä.

Astrologia ei ole tiedettä. Astrologialla ei ole ollut akateemista kaanonia muutamaan sataan vuoteen Kopernikuksen keksittyä Aristharkuksen heliosentrisyys-idean uudelleen vuonna 1543 (De Revolutionibus Orbium Coelestium). Tästä alkanut tieteellisen maailmankuvan muutos sysäsi astrologian ulos sekä tieteestä että kirkosta, jossa sillä oli ollut tieteen lisäksi varsin vankka asema huolimatta lukuisista bullista, joita se oli saanut kirkon alkuajoista lähtien (ks. esim. Brau, Weaver & Edmands 1977). Astrologia kuului tieteeseen yleisesti eri puolilla Eurooppaa vielä renessanssin aikaan, myös Pohjoismaissa. Niin Upsalan (Pursiainen 1997) kuin Turunkin yliopistoissa opetettiin ja harjoitettiin astrologiaa 1600-luvulla (astrologian asemasta suomalaisen yliopiston historiassa Kajanto 1989). Viimeisimmät oppituolit astrologiasta ovat olleet vuonna 1770 Salamancan yliopistossa (Espanja) ja joitakin yksittäisiä oppituoleja Saksassa vielä 1800-luvulla (Knappich 1988, Campion 1989; ks. myös Campion 1994, Tarnas 1991, Curry 1989, Nikula 1993, Kajanto 1989). Mutta vaikka astrologialla ja astronomialla on yhteinen historia, se ei tee siitä tiedettä tänä päivänä. Astrologiaa ei tee tieteeksi sekään, että siitä voi nykyisin suorittaa akateemisen loppututkinnon (MA ja BA in Astrology, Kepler College) tai että siitä on tehty opinnäytteitä (esim. Harris 1996) tai että siitä on valmisteilla väitöskirjoja (Zimmel 2001). Sitä ei tee tieteeksi myöskään se, että yhteistyötä akateemisen yhteisön ja astrologian välillä on useissa maissa (esim. Englanti: Sophia-project).

 Silti, astrologiaa voi ja sitä kannattaa tutkia - vaikka sen tutkiminen usein nostaakin emootioita pintaan ja herättää polemiikkia (esim. Lillqvistin pro gradu -työ Helsingin yliopistolla 1996).

 Kuitenkin sen sijaan, että miettisimme, onko astrologia tiedettä vai ei, olen pikemminkin kiinnostunut  pohtimaan sitä keskustelua, joka astrologian ja tieteen välille muodostuu. Etsinkin tässä esitelmässä niitä tieteen alueita, jotka tarjoavat hedelmällisen keskustelupohjan astrologian ja tieteen välisen rajapinnan analysointiin. Esitelmääni ohjaa kysymys, minkälainen on astrologian ja tieteen välinen suhde. Painotan vielä tässä yhteydessä, että esitelmäni tarkoitus ei ole osoittaa astrologiaa tieteeksi eikä myöskään väittää, että se voisi sitä olla.

 Tiedotusvälineet ovat tarjonneet muutaman viime vuoden aikana mahdollisuuden seurata astrologiasta esitettyjä kommentteja ja mielipiteitä. Tarkastelen aluksi aiheesta käytyä julkista keskustelua, mihin olen valinnut media-aineiston diskursiivisen lähestymistavan. Haluan keräämäni media-aineiston avulla tuoda esille, että julkinen keskustelu astrologiasta keskittyy lähinnä luonnontieteistä kumpuavien uskomusten alueelle. Se ei kuitenkaan tuo uutta lisävalaistusta astrologian ja tieteen väliseen keskusteluun, minkä vuoksi esitelmäni lopuksi etsin uusia keskustelukanavia, joita tarjoavat semiotiikka, psykologia ja tulevaisuudentutkimus.

 MEDIAKESKUSTELU ASTROLOGIASTA

 Astrologiaa koskeva media-aineisto on keräytetty vuosina 1998 ja 2000 eräällä mediatoimistolla, joka seuraa halutuilla asiasanoilla lehdistöä ja muita tiedotusvälineitä. Aineiston hankinta on keskitetty lehdistöön. Aineiston keräämisen taustalla on ollut oletus, että julkinen keskustelu alkaa, kun astrologiaa esiintyy laajemmin medioissa. Julkisella keskustelulla tarkoitetaan tässä mielipiteitä, kommentteja ja kannanottoja astrologiasta, ei horoskooppeja yms. Mielipiteet, kommentit ja kannanotot astrologiasta olivat myös seurannan asiasanoja, seurannan ulkopuolelle jätettiin viikko- yms. horoskoopit.

 Vuonna 1998 televisiossa pyöri kotimainen kahdentoista ohjelmakerran sarja astrologiasta, myös uusintana. Tämän lisäksi Helsingin Sanomat julkaisi kerran kuussa ilmestyvää juttusarjaa ”Tähdet kertovat, neiti Nykänen”, jossa astrologi ja toimituspäällikkö tekivät toimittajalle skenaariot kuluvaksi vuodeksi. Nämä eivät kuitenkaan riittäneet aloittamaan julkista keskustelua astrologiasta. Vuonna 2000 julkinen keskustelu astrologiasta syntyi eräiden antamieni haastattelujeni myötä (Kotiliesi, Sunnuntaisuomalainen, Tekniikka&Talous, Opettaja).

 Vuoden 1998 aineisto on viideltä kuukaudelta, vuoden 2000 kolmelta kuukaudelta. Lisäksi aineistoa kertyi myös internetistä Skepsiksen keskustelusivuilta, joilla myös keskustelu astrologiasta kävi vilkkaana alkuvuodesta 2000. Tässä esitelmässä kuitenkin keskityn  lehdistöaineistoon. Olen kiinnostunut erityisesti aineiston niistä kirjoituksista, joissa viitattiin tieteeseen.

 Vuoden 1998 aineistoa kertyi runsaan sadan (112 kpl) kirjoituksen verran. Tieteeseen viittaavia tai tiedettä jollain tavoin sivuavia kirjoituksia oli vähän yli 10 % (12%).

Vuoden 2000 aineistoa kertyi puolet vähemmän (47 kpl), mutta noin joka toisessa (43%) kirjoituksessa viitattiin tieteeseen. Muu aineisto oli lähinnä astrologian esittelyjä.

 Odotin tätä varsinaista astrologiakeskustelua - joksi nimittäisin vuoden 2000 tarjontaa  - jo vuonna 1998, mutta siellä tieteeseen viittaavat kommentit olivat joko ilmoituksia uuden Paholaisen asianajaja -teoksen ilmestymisestä tai lähinnä seuraavanlaisia hauskoja lipsahduksia:

 ”Astrologibok fick Fack-Finlandia” (Hbl 16.1.1998), mihin Nils Mustelin hauskasti kommentoi seuraavana päivänä, että mikäli ei olla riittävän huolellisia, voimme seuraavana vuonna lukea otsikoista alkemian voittaneen Nobelin, kun vain kaksi kirjainta erottaa astronomian astrologiasta!

 Varsinainen keskustelu ja mielipiteiden ilmaisu sai vielä vuonna 1998 odottaa. Vuonna 2000 keskustelu alkoi odottamallani tavalla, joskin se toki yllätti itseni, koska keskustelu käynnistyi nimenomaan omien haastattelujeni vuoksi. Taustalla keskustelun synnyssä oli kirjoituksista päätellen ennen kaikkea siviilikoulutukseni, akateeminen loppututkinto. Keskityn tässä vuoden 2000 väittämiin.

VUODEN 2000 MEDIA-AINEISTO

 Vuoden 2000 tieteeseen viittaavaa tai tiedettä sivuavaa media-aineistoa on tarkasteltu lähemmin. Jokaisesta kirjoituksesta on eroteltu erikseen väittämät (yhdessä kirjoituksessa saattoi olla useita väittämiä mm. siksi, että oli haastateltu useita ihmisiä). Taulukossa 1 on esitetty ne väittämät, joissa astrologiaa kommentoitiin tieteeseen viittaamalla. Väittämät voidaan ryhmitellä seuraavasti:

Taulukko 1. Media-aineiston tieteeseen viittaavat tai sitä sivuavat väittämät astrologiasta.

Keskustelua käytiin seuraavissa lehdissä (tieteeseen viittaavat väittämät):

Taulukko 2. Lehdet, joissa tieteeseen viittaavia tai sitä sivuavia väittämiä esiintyi.

 Vuoden 2000 tieteeseen viittaava media-aineisto kertoo mm. siitä, että keskustelu astrologiasta ja tieteestä on painottunut luonnontieteiden alueelle. Minkälaisia merkityksiä nämä väitteet kantavat muassaan ja mitä ne kertovat astrologian ja tieteen välisestä suhteesta? Pohdin seuraavaksi muutamia väittämiä lähemmin.

MEDIAVÄITTÄMÄT ASTROLOGIASTA

 Media-aineisto tarjoaa hyvin kiinnostavan näkökulman astrologiasta käytyyn julkiseen keskusteluun.

 Aineistossa esiintyi usein se, että astrologiaa esitetään erilaisissa viitekehyksissä kritiikittömästi. Esimerkiksi haastattelut tehneitä toimittajia moitittiin siitä, että he eivät tuoneet minkäänlaista kriittistä näkökulmaa esiin artikkeleissaan: ”Kysymyksessä oli täysin kritiikitön juttu kasvatustieteiden tohtori Maarit Laurennosta, hänen käsityksistään astrologiasta ja hänen yrityksestään” (Opettaja 5/00). Tätä pyrittiin korjaamaan kommenteissa ja kannanotoissa. Näissä kommenteissa ja kannanotoissa esitetty kriittisyys astrologiaa kohtaan ei kuitenkaan välttämättä tavoita varsinaista astrologista käsitejärjestelmää, mutta kannanotot ovat kuitenkin monella tavoin mielenkiintoisia ja antavan erinomaisen kuvan astrologiasta käydystä julkisesta keskustelusta.  (Ks. väitteet 1-6.)

 Olen valinnut tarkemmin tarkasteltavakseni seuraavat tieteeseen viittaavat väittämät vuoden 2000 media-aineistosta:

Väite 1:  Asiantuntemattomuus eläinradan suhteen

Väitteissä tuotiin esiin, että prekessiosta johtuen kevätpäiväntasauspiste on siirtynyt suhteessa tähdistöihin noin merkin verran (noin 25 astetta) ja täten koko systeemi on ikään kuin väärin asetettu. Samoin tuotiin esiin, että eläinradassa on 13 tähdistöä ja viitattiin siihen, että astrologia johtaa harhaan puhumalla 12:sta tähtimerkistä. Mukana pitäisi olla myös Käärmeenkantaja eli Ophiuchus. Astrologit eivät ota huomioon tätä siirtymää eivätkä myöskään Käärmeenkantajaa.

Kommentti: Kyseessä on kaksi eri ajatusta, jotka ovat väitteissä sekoittuneet keskenään. Astronomiassa käytetään tähdistöihin sidottua eläinrataa ja puhutaan sideerisestä eläinradasta, kun taas astrologiassa käytetään vuodenaikoihin sidottua eläinrataa ja puhutaan trooppisesta eläinradasta. Astrologia laskee eläinradan alkamispisteeksi sen hetken, kun päivä ja yö ovat yhtä pitkiä eli kevätpäiväntasauksen, joka on joka vuosi noin 23.3. Tästä alkaa Oinaan merkki, joka on eri kuin Oinaan tähdistö. Tähdistöt ovat kukin eri suuruisia ja varsin hankalasti määriteltäviä alueita avaruudessa, kun taas merkit ovat kukin 30:n asteen kokoisia viipaleita ympyrässä. Sekaannusta aiheuttaa se, että merkkejä nimitetään samoiksi kuin tähdistöjä.

Astrologia perustuu auringon ja maan väliseen suhteeseen, eikä tähdistöillä ole siinä sijaa kuin niminä. Tärkeitä etappeja ovat kevätpäiväntasaus, kesäpäivän seisaus, syyspäivän tasaus ja talvipäivän seisaus, jotka jakavat taivaankannen/vuoden aluksi neljään yhtä suureen, 90:n asteen osaan. Nämä sektorit jaetaan vielä kukin kolmeen 30:n asteen viipaleeseen, joita kutsutaan merkeiksi: Oinas, Härkä, Kaksonen jne. Tähän ei myöskään mahdu mukaan Skorpionin ja Jousimiehen välissä oleva Käärmeenkantaja, joka on otettu vuonna 1928 kansainvälisellä sopimuksella osaksi tähdistöjä.

Väite 2:  Tutkimustulokset eivät tue astrologiaa

Aineistossa esitettiin, että ”kaikki tieteelliset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että astrologia on roskaa” (Suomen Kuvalehti 8/00).

 Kommentti: Väite on aika uhkarohkea. Nyt siis yksikin astrologiaa tukeva tutkimus riittää kumoamaan sen. Mainittakoon esimerkiksi määrällisten tutkimusten puolelta Gunter Sachsin The Astrology File (1997), jossa on tehty tilastollista tutkimusta sadoilla tuhansilla kartoilla ja tutkittu mm. miten eri aurinkomerkit jakautuvat ammatteihin tai mitkä merkit avioituvat ja eroavat todennäköisimmin. Tulokset tukivat astrologisia lähtökohtia.

 Lisäksi, tutkimusmenetelmillä tarkoitetaan media-aineistossa yksinomaan määrällisiä ja lähinnä luonnontieteellisiä menetelmiä ottamatta huomioon sitä, että yliopistossa on jo useita vuosia tehty muunlaista tutkimusta toisenlaisella paradigmalla.

 Väite 3:  Astrologia kertoo  ympäripyöreitä yleistyksiä

Astrologinen analyysi on laadittu väitteen mukaan niin yleiseksi, että kuka tahansa löytää siitä itsensä. Tätä kutsutaan Barnum-efektiksi. Barnum-efekti tarkoittaa myös sitä, että kun asiakas tulee astrologiseen analyysiin, hän on valmiina auliisti kuuntelemaan positiivisia asioita itsestään ja on taipuvainen pitämään tällaisia kommentteja totena. (SkepDic.com)

 Kommentti: Mutta entä jos analyysin kohde on jo kuollut? Miten Barnum-efekti toimii silloin, kun analyysia verrataan esimerkiksi elämäkertaan tai aikalaisten kertomuksiin?

Väite 4:  Pluto esimerkkinä keksityn tulkinnan rakentamisesta

Väitteessä esitettiin, että astrologit keksivät esimerkiksi Plutolle oman symboliikan tuulesta temmattuna.

 Kommentti: Astrologit eivät kuitenkaan toimineet näin, vaan esimerkiksi juuri Pluton tapauksessa astrologit havainnoivat ympäristön kollektiivista psykologista tunnelmaa sekä katsoivat, miten analyysit jo tehdyistä ihmisistä saivat lisävalaistusta ja tarkennusta uuden planeetan myötä. Vasta näistä tehtiin päätelmiä Pluton teemasta.

 Samoin esimerkiksi Uranuksen löytyminen (1781) resonoi sen hetken kollektiivisen psykologisen ilmaston kanssa: sekä USA:ssa (1776) että Ranskassa (1789) tehtiin vallankumous, Mary Wollstonecraft (Vindication of the Rights of Women 1792)  toi ensimmäisenä esiin naisten tasa-arvon idean tai Neptunuksen löytyminen (1846) mm. spiritismin nousun ja teosofian synnyn kanssa, samoin tuohon aikaan otettiin narkoosi käyttöön leikkauksissa. Kyse on siis erilaisten merkitysten yhdistämisestä, ei niinkään merkitysten keksimisestä.

Väite 5:  Astrologiassa kyse on fyysisistä vaikutuksista, joita ei ole

Tämä väite tulee esiin usein myös muissa keskusteluissa. Väitteessä tuodaan esiin, että astrologien ajattelumallissa aurinko, kuu ja planeetat vaikuttavat jollain aineellisella tavalla ihmiseen, joka sitten resonoi kartan näyttämällä tavalla.

 Kommentti: Aurinko kyllä ruskettaa ja sitä tarvitaan fotosynteesissä sekä kuu vaikuttaa vuorovesiin ja kuukautiskiertoon, mutta tällainen tuskin on astrologiaa. Vaikutukseen perustuvat olettamukset eivät ainakaan tässä vaiheessa vielä ole mielestäni paras mahdollinen tapa ymmärtää astrologiaa (astrologiassa on myös muunlaisia näkemyksiä aiheesta, ks. esim. Seymour 1988).

Väite 6:  Astrologia on yhtä keinotekoinen oppi kuin sporalogia

Sporalogia on skeptikko Nils Mustelinin kehittämä termi ja keinotekoinen oppi kuvaamaan astrologiaa ja sen toimimattomuutta. Sporalogiassa ajatellaan, että raitiovaunujen (spårvagn, "spora") - etenkin kolmosen ratikan - reitit vaikuttavat ihmisten luonteisiin. (Mustelin 1991.)

 Kommentti: Taustalla on mm. oletus, että astrologit ajattelevat planeettojen sekä auringon ja kuun vaikuttavan ihmisten luonteisiin. Sporalogia on oivallinen keksintö ja hauska demonstraatio, sillä mikäli hyväksytään fyysinen vaikuttaminen peruslähtökohdaksi, korrelaatiota luonteiden ja raitiovaunujen välille voi syntyäkin, mikäli nämä raitiovaunut kulkevat samoja reittejä seuraavat muutama tuhat vuotta. Mutta kun kolmosen ratikat tällä hetkellä ovat kiertäneet Helsingin katuja vasta noin viidenkymmenen vuoden ajan (hevosraitiovaunuliikenne aloitettiin Helsingissä vuonna 1890, sähköraitiovaunuliikenne vuonna 1900 ja kolmosen ratikka aloitti liikennöinnin vuonna 1950), niiden ja luonteiden välillä tuskin onkaan mitään yhteyttä. Sporalogista seurantaa kannattaa silti jatkaa. Uusintakatsaus voidaan suorittaa esimerkiksi vuonna 4998.

MEDIAVÄITTÄMÄT PELKISTYVÄT USKOMUKSIKSI

 Edellä käytyjen mediaväittämien lähtökohtaoletukset ovat varsin huteria ja joissain tapauksissa jopa vääriä (esim. eläinratakysymys) tai ne menettävät merkityksensä lähemmässä tarkastelussa (esim. Barnum-efekti), joten niiden päälle rakennetut johtopäätöksetkään eivät tarjoa hedelmällistä ymmärryspohjaa astrologialle. Näin ollen edellä esitetyt väitteet pelkistyvätkin uskomuksiksi. Ne toteuttavat uskomuksille tyypillistä linjaa myös siinä, että ne elävät sinnikkäästi tiedotusvälineissä ja keskusteluissa, vaikka niillä ei olisikaan todellisuusperustaa.

 Tämän tyyppinen tarkastelu ei ole kaikkein mielekkäin lähtökohta astrologialle tai astrologian ja tieteen väliselle vuorovaikutukselle, koska se ei näytä johtavan uuteen ymmärrykseen aiheesta. Keskustelu vaikuttaa pikemminkin toistavan asioita, joista on useasti jo aiemminkin keskusteltu ja tuotu esiin väittämien vinoumat (esim. Heureka-keskustelu vuonna 1994). Lisäksi, keskustelu on painottunut ennen kaikkea luonnontieteistä ammennettuihin perusteluihin, mikä ei mielestäni tarjoa parasta mahdollista pohjaa astrologian ymmärtämiselle. 

ASTROLOGIA ON MONITIEDOLLINEN ALA

 Astrologian ja tieteen välisen keskustelun painopistettä tulisikin mielestäni siirtää luonnontieteistä muille alueille. Tähän päästiin jo varsin onnistuneesti Suomen Kuvalehden artikkelissa, jossa haastateltiin luonnontieteilijöiden lisäksi filosofeja, psykologeja ja opettajia (Suomen Kuvalehti 8/00). Astrologia on monitiedollinen ala, joka hyödyntää useita eri foorumeja yhtä aikaa, mikä voi ohjata myös keskustelua. Keskityn seuraavassa kolmeen eri alueeseen, joista voidaan hakea keskustelulle uutta pohjaa: semiotiikkaan, psykologiaan ja tulevaisuudentutkimukseen.

 Astrologian ja tieteen dialogi: semiotiikka

 Astrologinen kartta on merkityskudelma. Astrologia on kuin kieli, jolla on oma kielioppinsa, symbolinsa ja lukutapansa. Astrologia on opeteltavissa oleva ’vieras kieli’ samalla tavoin kuin vaikkapa ranska Brysseliin lähtijöille. Astrologisesta näkökulmasta tarkasteltuna astrologia ei siis lähde vaikutuslähtökohdasta eli ajatuksesta, että esimerkiksi Pluto vaikuttaa aineellisesti maanpäällisiin asioihin. Astrologiaa voidaan tutkia ’etymologisesti’ ja jäljittää sen symbolien alkulähteitä, mutta fyysistä perustaa sillä ei ole kuten ei esimerkiksi ole suomen kielelläkään.

 Astrologisen kartan tulkintaa voisi verrata esimerkiksi salapoliisityöhön. Murha on tapahtunut, Hercule Poirot näkee aluksi aivan saman kuin kaikki muutkin paikalla olevat, mutta loppujen lopuksi hän osaa yhdistää vähäpätöisiltäkin näyttävät merkitykset toisiinsa, ja palapeli on valmis, rikos on ratkaistu. Astrologi toimii vähän samalla tavalla kuin Poirot. Hän saa eteensä kartan, joka on täynnä erilaisia symboleihin sidottuja merkityksiä. Merkitykset eivät ole staattisia vaan eläviä, dynaamisia ja muuttuvia ajan, paikan ja vuorovaikutuksen suhteen. Yhdistelemällä näitä merkityksiä - puhumalla astrologiaa - hän kokoaa tarinan.

 Astrologia voi täten tulla ymmärrettäväksi, mikäli se hahmotetaan semioottisena järjestelmänä. Semiotiikka toimii tässä eräänlaisena kielenkääntäjänä - ei kuitenkaan synonyyminä astrologialle. Se ikään kuin helpottaa astrologian ajattelutapaan ja kielen sisälle pääsyä.

 Astrologiassa tarkastellaan merkkiä ja merkitystä pikemminkin kuin joitain miljardien kilometrien päässä olevien planeettojen fyysisiä vaikutuksia. Suhde merkityn ja merkitsijän välillä on arbitraarinen ja lisäksi merkin merkitys on erilaisissa konteksteissa erilainen. Otetaan esimerkiksi Saturnuksen ja Neptunuksen yhdistelmä. Avaruudessa ne ovat kaksi isoa planeettaa, mutta astrologisesti tällainen yhdistelmä voi tarkoittaa tilanteesta riippuen esimerkiksi

-           avantouintia
-           hometaloa
-           pelkojen häivyttymistä
-           turvallisuustarpeiden muuttumista
-           kaaosta
-           rajojen hämärtymistä
-           lempeyttä
-           lamaa
-           unelmien toteuttamista
-           unelmien romahdusta
-           jne.

Astrologia on tällaisten merkitysten jäljittämistä ja rakentamista olemassa olevista vihjeistä siten, että tulkintaketjusta muodostuu merkityksellinen kokonaisuus, synteesi. Tätä tulkintakokonaisuutta voidaan käyttää hyväksi erilaisissa konteksteissa: asiakastyössä, ajan hengen analysoimisessa, pörssin heilahtelujen tulkinnassa, poliittisissa arvioinneissa, yritysmaailmassa, jne. Avantouinti ja turvallisuustarpeiden muuttuminen ovat tulkintoja samasta astrologisesta symboliketjusta, mutta ne toimivat merkityksinä erilaisissa konteksteissa. 

Perusehtona tälle semiotiikka-analogialle  on kuitenkin se, että hyväksytään annettuna se kieli, jota tutkitaan - eli astrologinen järjestelmä. Samalla tavoin kuin merkityksiä voidaan tulkita vaikkapa Katri Valan runoista, astrologinen kartta symboleineen – kertomuksena tilanteesta - tarjoaa merkityksenannon lähtökohdan.

Astrologian ja tieteen dialogi: psykologia

Toinen alue, joka on lähellä astrologiaa on psykologia. Niin psykologiassa kuin astrologiassakin tarkastelun kohteina ovat mm. minä, persoonallisuus, vuorovaikutus ja itsetuntemus (ks. esim. Vilkko-Riihelä 1999). Erityisen mielenkiintoiseksi psykologian tekee astrologian kannalta tällä hetkellä se, että psykologiassa on muutaman viime vuoden aikana sikäli palattu aikaisempiin käsitteisiin, että siellä on lanseerattu uudestaan uudessa valossa käsite synnynnäinen temperamentti, joka vastaa moniin psykologiassa aiemmin avoimiksi jääneisiin kysymyksiin. Synnynnäinen temperamentti kertoo ihmisen yksilöllisestä tavasta reagoida asioihin. Se on persoonallisuuden biologinen osa. (Keltikangas-Järvinen 2000, Keltikangas-Järvinen, Räikkönen ja Puttonen 2001, ks. myös Vilkko-Riihelä 1999.)

Astrologinen kartta antaa samantyyppisiä viitteitä ihmisestä kuin synnynnäinen temperamentti. Kartan avulla voidaan jäljittää esimerkiksi, onko kyseessä aktiivinen, sosiaalinen vai innovatiivinen ihminen.

Synnynnäistä temperamenttia selvitetään mm. kyselylomakkeen avulla. Kyse on siis itsearvioinnista tai toisten arvioinnista. Esimerkiksi koululaisten aggressiivisuutta on selvitetty seuraavanlaisilla kysymyksillä:

”Reaktiivinen aggressio

1. Kuka suuttuu helposti ja rupeaa heti ilkeäksi?
2. Kuka on äkkipikainen ja "räjähtää" helposti?
3. Kuka on nyrkit pystyssä pienimmästäkin asiasta?

Luokittelematon

1.      Kuka sanoo helposti äkkipikaistuksissaan jotain inhottavaa?

Proaktiivinen aggressio

1. Kuka on tahallaan inhottava toisille?
2. Kuka uhkailee toisia?
3. Kuka määräilee toisia ja pakottaa toiset tekemään niin kuin itse haluaa?
4. Kuka haluaa nolata toisia vaikkei siihen olisi mitään syytä?”  (Nieminen 2000).

Astrologiassa aineistonkeruumenetelmänä ei kuitenkaan käytetä kyselylomaketta vaan astrologista karttaa, jota tulkitaan semiotiikan yhteydessä mainitun merkityskudelmaidean avulla. Esimerkiksi aggressioita tutkittaessa karttaa analysoidaan mm. Marsin (mm. toiminta, energia) ja Uranuksen (mm. äkillisyydet, räjähdykset) välisen suhteen (aspekti) avulla. Mutta tutkimusta ei voida sitoa pelkästään Marsiin ja Uranukseen, mikä jättää mm. tilastolliset tutkimukset marginaaliin. Kartta on aina kokonaisuus, eikä siitä voida irrottaa yhtä tai kahta tekijää, mutta kokonaiskuvan myötä voidaan luoda näkemys, jonka tuloksena on monimuotoinen tulkinta persoonasta, mikä ei kuitenkaan ole staattinen tai deterministinen. Synnynnäistä temperamenttiakaan ei ajatella staattiseksi vaikkakin pysyväksi: ”esimerkiksi kolmevuotiaan ärtyneisyys ilmenee eri tavalla kuin kolmekymmentävuotiaan, mutta taipumus ärtyneisyyteen sinänsä on pysyvä piirre” (Keltikangas-Järvinen, Räikkönen & Puttonen 2001).  Ajatus on saman tyyppinen kuin astrologiassa. Esimerkiksi kolmevuotiaalla aurinko/Mars –yhdistelmä voi ilmetä vaikkapa rämäpäisyytenä, kolmekymppisellä sama yhdistelmä voi näkyä muun muassa sporttisuutena tai oma-aloitteisuutena. Kartta tarjoaa tiettyjä vinkkejä ihmisen minuuteen.

 Synnynnäisellä temperamentilla on biologinen pohja, ja se on perinnöllinen. Täten sen avulla voidaan ennustaa mm. stressikäyttäytymistä, kun tiedetään, minkälainen aggressiotaso ihmisellä on syntyessään. Synnynnäinen temperamentti on myös pysyvä: ”joko homotyyppisesti, jolloin se ilmenee aina samassa muodossa (esim. puheen nopeus, kärsimättömyys), tai heterotyyppisesti pysyvä, eli piirre sinänsä pysyy, mutta tapa, millä sitä ilmennetään, muuttuu iän mukana” (Keltikangas-Järvinen 2001). Myös astrologiassa on etsitty yhteyksiä perinnöllisyyden ja karttojen välille ja joitain yhteyksiä on esitettykin (Gauquelin 1988), mitä voidaan pitää empiirisenä yrityksenä etsiä luonnontieteellisiä todisteita astrologiasta. Tämä ei kuitenkaan ole tämän esityksen punainen lanka. Itse jopa vierastan ajatusta biologisuudesta ja olemuksellisuudesta astrologian yhteydessä, lähden mieluummin merkityskudelmanäkökulmasta kuin geneettisen ja biologisen perimän ajatuksesta.

 Synnynnäisen temperamentin avulla voidaan myös kasvatusta kohdentaa yksilöllisesti. Lapsi ei ole tabula rasa, tyhjä taulu, johon kasvatus jättää jälkensä, vaan lapsen ja vanhemman vuorovaikutus on ratkaiseva. Lapsi reagoi vanhempaan ja vanhempi puolestaan lapseen. Lapsen temperamentti määrää sen, kuinka hyväksi vanhemmaksi äiti tai isä itsensä tuntee eli kuinka hyvin temperamenttityypit sopivat toisilleen. Temperamenteiltaan erilaisia lapsia pitää kasvattaa eri tavoin. Yksi lapsi tarvitsee normeja, toinen vapautta kasvaakseen täyteen mittaansa. (Keltikangas-Järvinen, Räikkönen & Puttonen 2001, ks. myös Rich Harris 1998.)

 Astrologiassa tämä on keskeisiä kysymyksiä. Astrologinen näkökulma tarjoaa mahdollisuuden oivaltaa, millä tavoin ihmiset ovat erilaisia. Perheeseen syntyy erilaisia lapsia, kukin erilaiseen perhetilanteeseen (vanhemmat ja muut perheenjäsenet elävät eritunnelmaista ajanjaksoa eri aikoina, mitä astrologisesti tarkastellaan mm. nk. planeettaohituksien, ja edistyksien avulla). Vanhemman ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta riippuu, minkälainen yksilö lapsesta kasvaa. Ymmärtämällä yksilön astrologista karttaa vanhempi voi ikään kuin hiljaisen tiedon avulla ohjata lastaan. Samoin vanhempi itse näkee kartoista, mitkä teemat ovat heidän yhteisiä haasteitaan, joissa molemmat voivat kasvaa.

 Synnynnäinen temperamentti pyrkii ennustamaan mm. stressikäyttäytymistä. Astrologisesti ajanjakson tunnelmia rakennetaan mm. planeettaohitusten (transiittien) ja edistetyn kartan (progressioiden) avulla. Näiden avulla voidaan hahmottaa erilaisia ajanjaksoja ja tunnelmia elämänkaaressa. Esimerkiksi stressitilanteiden suhteen voidaan arvioida, miten ihminen kulloinkin todennäköisimmin suhtautuu ja asennoituu tilanteisiin. Jos esimerkiksi ihmisellä on nk. Uranus-periodi käynnissä, on todennäköistä, ettei hän jaksa jäädä junnaamaan samaan tilanteeseen kovin kauaksi aikaa tai että hän reagoi yllätyksellisesti ja äkillisesti. Jos ihmisellä puolestaan on nk. Saturnus-periodi käynnissä, on todennäköistä, että hän etsii tilanteita, joissa on mahdollista mm. keskittää, keskittyä ja kaventaa. Saturnus-vaiheessa ihminen voi myös todennäköisimmin asennoitua stressiin turhautumalla, kun taas Uranus-vaiheessa mukana on pikemminkin irti arjesta –mentaliteettia ja kärsimättömyyttä.

Astrologian ja tieteen dialogi: tulevaisuudentutkimus

 Kolmas alue, joka kommunikoi astrologian kanssa, on tulevaisuudentutkimus. Yhdistävä tekijä on mahdollisten maailmojen rakentaminen. Tulevaisuudentutkimus on

”monitieteellistä tutkimustoimintaa, joka kuvaa, selittää ja ymmärtää laaja-alaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja niihin liittyviä eri elämänalueiden muutos- ja kehitysprosesseja. Soveltavana toimintana tulevaisuudentutkimus keskittyy käytännön ongelmien ratkaisuun. Tulevaisuudentutkimus tarkastelee yhteiskuntaan vaikuttavia kehitystrendejä erityisestä tulevaisuuden tietämisen intressistä käsin. Sen tehtävänä on yhdistää eri tieteenaloilla saatuja tutkimustuloksia kokonaisuuksiksi, jotka auttavat päätöksentekijöitä tekemään parempia valintoja yhteisen tulevaisuuden hyväksi. Tulevaisuudentutkimus etsii vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka voivat olla mahdollisia, todennäköisiä tai toivottavia” (Tulevaisuuden tutkimuskeskus).

Astrologia hahmottaa tällaisia trendejä nk. hitaiden planeettasyklien avulla, joita ovat Jupiter (12 v), Saturnus (29 v), Uranus (84 v), Neptunus (165 v) ja Pluto (248 v). Näitä syklejä jäljittämällä ja yhdistämällä tehdään arvioita menneistä ajoista sekä luodaan skenaarioita tulevista. Esimerkiksi kerran 20:ssa vuodessa oleva Jupiterin ja Saturnuksen yhtymä liitetään muun muassa uuteen taloussykliin (kevät 2000), Pluton merkkiylitys kertoo mm. niistä asioista, joita ko. merkin teemoissa on käytävä juurta jaksain läpi, paljastettava tabuja ja uudistettava alue perinpohjin (esim. vuosia 1984-95 pidetään mm. seksuaalisuuskysymysten uudelleenarviointiaikana, parhaillaan olevana ajanjaksona puolestaan mm. koulutus-, opetus-  ja kasvatuskysymyksissä käydään eräänlaista nahanluontiprosessia) ja Uranuksen merkkiylitys innovoi tai ’vallankumoustaa’ aluetta, jolla se kulloinkin on (parhaillaan olevana ajanjaksona mm. verkot, sähköinen teknologia, globaali yhteistyö).

 Astrologialla on parhaimmillaan mahdollista päästä varsin lähelle ’totuutta tulevasta’, mutta se ei ole ennustamista. Astrologia on pikemminkin ajanjakson tunnelmien analysointi- ja ennakointiväline kuin ”ennustuskone”. Kuten aiemmin toin esille, astrologinen analyysi tehdään dynaamisesta ja ajassa muuttuvasta merkitysten kudelmasta, ja kyse on tulkinta- ja päättelyketjusta. Päättelyketju ei synny itsestään, vaan siihen tarvitaan lukija/tulkitsija/astrologi, jonka omat henkilökohtaiset mieltymykset ja subjektiiviset näkemykset ovat osana tulkinnan synnyssä. Siten astrologi ei ole selvänäkijä vaan pikemminkin skenaarioiden rakentaja, joka päättelee annettujen referenssien (syklit yms analyysin apuvälineet) avulla kulloisenkin ajanjakson mahdollisuuksia.

ASTROLOGIA JA TIEDE – IKUISUUSKYSYMYS?

Astrologia puhuttaa, nostaa esiin tunteita laidasta laitaan sekä haastaa ajatusmalleja. Astrologian ja tieteen välinen kuilu on lähes aina perustunut siihen, ettei tieteen mukaan astrologiselle käsitejärjestelmälle ole onnistuttu määrällisten tutkimusten avulla löytämään selitysmallia, joka selittäisi etenkin lähinnä fyysisen vaikuttamisen perusteet. Astrologisia määrällisiä tutkimuksia (Michel Gauquelinin tilastolliset tutkimukset) on jopa vääristelty (Ertel & Irwing 1996), jotta rajapinta astrologian ja tieteen välillä on voitu säilyttää. Samoin uskomukset astrologiasta elävät sinnikkäästi keskusteluissa ja mediassa siitä huolimatta, vaikka väitteiden lähtökohtaoletukset olisivatkin virheellisiä tai niiden lähempi tarkastelu osoittaisi ne riittämättömiksi.

Uuden tyyppisiä keskustelukanavia astrologian ja tieteen välimaastoon voi avautua semiotiikan, psykologian ja tulevaisuudentutkimuksen alueilla. Samoin painopisteen siirtyminen määrällisistä tutkimuksista laadullisiin tutkimuksiin - jotka keskittyvät erityiseen ja joissa kontekstilla on olennainen merkitys - tarjoaa myös mielenkiintoisia uusia kommunikointikanavia tieteen suuntaan.

Astrologisesti tarkasteltuna aika on mitä oivallisin uudentyyppiseen keskusteluun.

Takaisin