Ultran Nettikolumni  12/2001

Tuula Pelttari:

Tietoa, naurua ja tunteita vuoden vaihteeksi 

Kustannusosakeyhtiö Ajatus on uusi, Gummeruksen ostama kustantamo itsenäisenä yksikkönään. Tutustuin kahteen kirjauutuuteen. Taivaan merkit eli mitä astrologia meistä kertoo, Eija Hirvonen, ei olekaan yhdentekevä kirja, vaan se raapaisee syvältä. Mitä uutta nyt enää voisi astrologia sanoa, oli päällimmäinen ajatukseni, mutta kirjailija yllätti – hän saa kaikkiin merkkeihin uudenlaisen otteen, eikä heikkouksia ole käsitelty ivaavasti, päinvastoin. Kirja saa todella ajattelemaan ja tutkimaan. Mikä on eräs elämän tarkoituksista. Ihanaa lukea nykyaikana hienotunteista tekstiä.

Unen näkeminen, Anuirmeli Sallamo-Lavi oli toinen herkkäotteinen kirja – opi kuuntelemaan itseäsi ja ymmärrä sisimpäsi viestit. Tämäkin on kannustava kirja ja antaa arkipäivän kulkijalle omat oivalluksensa ja vapautuksensa. Ohutta, mutta osuvaa tekstiä. Asioista voi todella kertoa vähäeleisen osuvasti, paksua romaania ei aina tarvita.

Gummerus on satsannut erilaisiin ja erikoisiin kirjoihin – ja onnistunut niissä. Tosin on mainittava, että nämä lukemani kolme kirjaa: Jalokivisilmäinen tonnikala, Manuel Vincent, suom. Sari Selander painottuen viitteellisesti antiikin Odysseuksen harharetkiin nykyaikaan sijoitettuna / Kiusattu, Siegfried Lenz, suom. Olli Suominen kertoo kasvattilapsen tarinan / Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, Laura Honkasalo kertoen taistolaislapsen elämästä – ovat kaikki vaateliaan lukijan kirjoja. Ne eivät nopealle avaudu mutta tarjoavat kärsivälliselle palkitsevia haasteita.

Wsoy, Talvipäivänseisaus, Rosamunde Pilcher, suom. Anja Meripirtti vie lukijan Lontoon porteilta Skotlannin nummille pieneen kaupunkiin. Kirjailija kertoo epäsovinnaisen 62-vuotiaan Elfridan ja Oscarin rakkaustarinan niin kauniisti, että lukija on mennyttä miestä.. Pilcher kirjoittaa kunnioittavasti ihmisistä, rakastaen kirjansa henkilöitä ja opettamalla lukijaa rakastamaan niin itseään kuin muita, olemaan armollinen, katsomaan virheitä sormien läpi. Kirja tulvii jumalallista rakkautta, kiintymystä, ymmärtäväistä syliä. Se saa pahatkin asiat talttumaan lukijan sydämessä. Kirjan elää kuin elokuvana – toivottavasti tästä tulisi sellainen – jokainen taivaan tähti, lumikide tien varrella ja meren aalto kutoutuu voimakkaaksi ylistykseksi elämälle. Niin – millaiseksi haluamme elämämme ja miten haluamme sen elää. Kirjailija jujuttaa lukijaansa: hän ei ehkä heti huomaa, miten taitavasti Pilcher onkin aivan vaivihkaa kuvannut myös elämän raadollisia puolia ja ikäviä tapahtumia. Kirja on rakkauden ylistys, Jumalan ylistys. Ostakaa se lähimmäisillenne ja yllättäkää.
Kirja sanoo kaiken minkä jokainen haluaisi osata sanoa. Tämä kirja on sielunhoitoa parhaimmillaan.

Wsoy:n Punaisen höyhenen keittiö Maeve Binchy, suom. Liisa Honkasaari sijoittuu Dubliniin, niin rikkaiden kuin työväenihmisten maailmaan, anoppien ja appien taistelukentille, eikä juonenkäänteistä puutu holtittomia veljiä tai siskojakaan. Jokaiselle on jotakin, kun liikutaan ravintolan pyörittäjien unelmien tuntumassa. Paljon henkilöitä, mutta juoni imaisee sisäänsä. Paikoin päähenkilö Cathy tuntuu liian unenomaiselta, mutta Binchyn lukijat saavat maljansa täytenä.

Wsoy:n TV-leipurin helpot kotileivonnaiset, Kaarina Roininen on sommitellut aiheet vuodenaikojen mukaan – joka makuun löytyy ihastuttavia reseptejä, jotka houkuttavat kokkaamaan vinkkien kera. Pitäisi onnistua kömpelöltäkin. Olen muutenkin pitänyt Roinisen selkeyttä MTV 3 aamun tohinoissa tuiki tärkeänä. Joku muu on unohtanut joskus oleellisenkin seikan, Roininen on toistaiseksi jaksanut yllättää nopsalla ja napakalla otteellaan. Kirja on siitä hyvä esimerkki. Ja isääkin on muistettu antamalla maukas resepti Isänpäiväksi!

Tammi, Arthur, näkyjen kivi, Kevin Crossley-Holland, suom. Kaisa Kattelus valloitti minut ensi lehdestä alkaen – mitä mainion Arthurin legandaa sivuava, juuri n.10-vuotiaisten pojista ainaaikuisiin asti lumoava kirja. Kirjan karttalehti ohjaa nuorta lukijaansa huimiin seikkailuihin. Tässäpä v.1199 tietoutta Walesin rajalta 13-vuotiaan Arthurin näkökulmasta kerrottuna. Mikään viedoelokuva tai –peli ei päihitä näitä tuntoja. Pelastakaa lapsenne lapsuus jouluksi edes! Huumoria riitti yllin kyllin.

Otavan Alivaltiosihteeri, virallisuus on ilomme sekä Maailman ympäri, Simo Frangén jaksoivat hieroa huumoripalleaani ja tietämysluuloani täydeltä terältä. Alivaltiosihteeri vaatii kylläkin lukijalta aikamoisen tietopaketin ja kulturellin sivistyksen voidakseen osua maaliin täydellä teholla. Luvut Älyvaatteet persvakomittareineen ym. summereineen sumensivat silmät, samaten arkeologian huimat nykynäkymät ja muut tautiset jutut ovat mitä parhaimpia stressinpoistajia. Kyl ne pitäis ottaa ihan koulun ohjelmiin mukaan nääs. Maailman ympäri testaa hohdokkaasti, miten paljon ymmärrä itseämme huumorimielessä. Onko kivaa kun ei tiedäkään ja on luullut tietävänsä.

Onko luulo tiedon väärtti ja tieto luulon väärtti?

Safari Club, Anja Snellman masensi minut. Joskin kirjassa on nähty vaivaa Korkeasaaren elämästä, eläimistä ja ihmisistä, niin päähenkilön tylyt ja tympeät elämänkokemukset eivät saa muuta kuin toteamaan, että jos maailma on tällainen, onko siinä mielekästä elää. Tätä kirjailija on tarkoittanutkin tuoda esiin, mutta muutama perhe-elämän valopilkku ei riitä nostamaan romaania rakastetuksi lukukokemukseksi. Luulen, että kaipaamme naurua ja hyväntahtoisuutta. Ikävää on liikaakin. Lähimmäisemme on usein pahin terroristi Suomessakin..

Hyvää joulunaikaa ja -taikaa teille kaikille!

Takaisin