Ultran Nettikolumni 9/2003 |
|
Ultran Nettikolumni 9/2003 |
|
|
Nykypäivän mystiikkaa Avalonin usvien kirjoittajaltaTeksti Tiina Mänttäri
Parapsykologiaan ja okkultismiin liittyvästä kaunokirjallisuudesta kiinnostuneet saattavat pitää Bradleyn Valo-sarjasta. Toisin kuin Bradleyn kuuluisin kirja Avalonin usvat, Aavevalo ja Noitavalo sijoittuvat nykyaikaan. Ne ovat okkulttista jännitystä, ja ripaus romantiikkaakin on mukana. Tapahtumat kiertyvät Taghkanicin yliopiston parapsykologian tutkijan Truth Jourdemaynen ympärille. Truthin isä on ollut kuuluisa okkultisti, mutta Truth itse ei halua sekaantua aiheeseen. Hän haluaa faktoja. Syy skeptisyyteen löytyy lapsuudesta. Tytön äiti kuoli rituaalissa, jonka harjoittajat pyrkivät avaamaan portin tämän ja tuonpuoleisen maailman välillä, jotta maailman jättäneet jumalat palaisivat keskuuteemme. Samana yönä Truthin isä katosi, joten Truthin äidin sisar kasvatti tytön aikuiseksi. Vasta 27-vuotiaana, tädin kuoleman lähestyessä ja saatuaan perinnökseen isänsä rituaaliesineitä Truth alkaa ottaa selvää, mitä hänen äitinsä kuolinyönä oli todella tapahtunut. Kertomus pääsee vauhtiin Truthin palattua äitinsä kuoleman ja isänsä katoamisen näyttämölle kartanoon nimeltä Shadowkill. Talon omistaa nyt rikas eksentrikko, joka haluaa uusia Truthin isän johtaman rituaalin. Kartanoon on kokoontunut pieni määrä sekä uskovia että vastustajia. Lähes jokainen kuitenkin toivottaa uteliaana suuren okkultistin tyttären tervetulleeksi etsimään isänsä henkistä perintöä. Pian Truthin saapumisen jälkeen talossa alkaa tapahtua outoja. Onko kummituksia olemassa vai löytyykö omituisille tapahtumille järkevä selitys? Noitavalo seuraa 36-vuotiaan menestyneen pörssimeklari Winter Musgraven yrityksiä löytää menneisyytensä. Kirjan alussa hän ei edes muista, onko asunut viikkoja vai kuukausia asunnossaan. Nainen tietää pakenevansa jotakin pahaa ja pelkää olevansa hullu. Sen hän nimittäin muistaa, että on ollut aiemmin yksityisessä parantolassa hoidettavana. Erinäisten sattumusten jälkeen Winter löytää itsensä parapsykologian tutkimuksen laitokselta. Aikansa tutkittuaan Truth ja hänen kollegansa Dylan vakuuttuvat siitä, että Winteriä seuraa sekä poltergeist että jokin muu energia. Mutta miksi ihmeessä Winter ei muista opiskelleensa samaisessa yliopistossa, saatika kuuluneensa noitapiiriin? Ja miksi myös muita entisiä noitapiiriläisiä näyttää kohtaavan epäonni toisensa jälkeen? Menneisyyden jäljittäminen näyttää käyvän sitä vaarallisemmaksi, mitä lähemmäs totuutta Winter pääsee. Kirjoissa selitetään mukavasti okkultismin ja parapsykologian peruskäsitteitä ja eroja. Bradleyn mukaan parapsykologia tutkii tieteellisesti ja avoimesti sellaisia psyykkisiä ilmiöiä, jotka jäävät tunnettujen tieteellisten selitysperusteiden ulkopuolelle (esim. telepatia, telekinesia ja psykometria). Tieteellisyys on oleellisesti toistamista, joten parapsykologian usein ainutlaatuiset tutkimuskohteet ovat ongelmallisia. Kirjoissa on mm. kerrottu mitä kaikkea välineistöä parapsykologian tutkijalla on käytössään. Noitavalossa esitellään myös noituuteen liittyviä peruskäsitteitä, tapoja ja rituaaleja. Kirjoissa henkisen ja tieteellisen yhdistäminen auttaa tutkijoita ymmärtämään asioita laajemmin kuin mikä pelkän tieteellisen tutkimuksen perusteella onnistuisi. Bradley muistuttaa, että samaa asiaa voi katsoa monelta kantilta, ja tieteellinen tutkimus on vain yksi näistä kanteista. Hän ei kuitenkaan halveksu tieteellistä tutkimusta, vaan luottaa siihen, että tarpeeksi tutkimalla voidaan huijarit erottaa aidoista meedioista ja muista erikoisempia kykyjä omaavista. Psykiatrit sekä mielisairaalat sen sijaan saavat Bradleyltä jonkinmoista pöllytystä paljollisen lääkehoitonsa vuoksi. Mutta kuinka sitten erottaa aidot meediot niistä, joilla on harha-aistimuksia sairauksien vuoksi, sitä Bradley ei kerro. Bradleyn tyyli on sujuva ja mukaansatempaava. Aiheista kiinnostuneille nämä kirjat ovat viihdyttävää lukemista.
Aavevalo Noitavalo
|
