Ultran Nettikolumni  1/2002

Veli-Matti Mathlin

Raha ja energia

Usein törmää "huuhaa" ihmisten keskuudessa käsitykseen, että raha on jotenkin äärettömän paha asia, varsinkin jos sillä arvottaa omaa työtään, esimerkiksi vaihtoehtohoidot. Kuitenkin tämä käsitys on ristiriidassa sen perustotuuden kanssa, että kaikki elämänkatsomukset ja mielipiteet ovat yhtä oikeassa keskenään. Lähtiessä purkamaan tätä ongelmaa sen ajatuksen kautta, että kaikki olevainen ja materia tässä maailmassa on energiaa, päästään lähemmäksi vastausta.

Ihmisten välinen vuorovaikutus on enemmän ja vähemmän energianvaihtoa. Me suuntaamme huomiomme toiseen, kun jokin toisessa saa kiinnostuksemme heräämään. Samoin voimme monella tapaa kalastella toisen huomiota osaksemme esim. auktoriteetit. Ja varsinkin parisuhteessa syntyy eräänlaisia energian valtataisteluita, joissa molemmat osapuolet yrittävät hallita toisen energian kulkua. Huomion suuntaaminen toiseen on samaa kuin suuntaisi energiasuihkun toiseen.

Useimmin me kuitenkin haluamme että toinen suuntaa meihin oman huomioenergiasuihkunsa ja näin nostattaisi meidän energiaamme, joka taas tuntuisi selvästi energisyyden kasvamisena.

Helposti herää ajatus että molemmille osapuolille tulisi pysyvästi hyvä ja energinen olo, jos kumpikaan ei puuttuisi toisen tahtoon valita milloin ja mihin energiansa suuntaa, vaan kaikki virtaisi vapaasti kaverilta toiselle. Tämä huomion suuntaamisen taika toimii kaikessa, mihin tahansa suuntaamme huomiotamme, sen asian, esineen, ihmisen tai teon energia kasvaa ja se tulee eläväisemmäksi.

Esimerkiksi jos minä enemmän ja enemmän annan huomiota tämän suuntaisille ajatuksille, sitä todemmaksi ne elämässäni tulevat. Toisin sanoen harjoitus tekee mestarin. 

Mutta miten tämä kaikki liittyy rahaan? Ihmiset ovat luoneet tämän energiavaihdon pohjalta erilaisia maneereja ja käyttäytymissääntöjä, johon lahjat ja rahanvaihtokin perustuu. Ihan arkisessa elämässäkin huomaamme tämän energian pompottelun esimerkiksi kun lausumme kiitoksen toiselle sanomme: "Kii´tos" eli "tos sulle kiitä" (Tuossa sinulle elämänvoimaa, ki´tä), silloin tehostamme sanoin energian antamista, joka tapahtuu samanaikaisesti.

Useinhan tulee hyvä olo kiitetylle, joka on merkki lisääntyneestä energiasta, joka kiittäjältä tulee. Mutta hyvin usein jaamme osan energiasta takaisin sanomalla: "ole hyvä". Toisessa esimerkissä on tehty jotain vasten toisen tahtoa esimerkiksi viety energiaa toiselta pakosta, myöhemmin kun tekijä tulee katumapäälle hän sanoo: "anteeksi", eli antaa takaisin. Anteeksi -sanan pohjasananahan on ´antaa´ -sana.

Kun ihminen haluaa osoittaa arvostustaan toista kohtaan, hän voi kiittää, lausua kauniin sanan tai antaa jonkin lahjan joka ilmaisee arvostuksen luonnetta. Ennen vanhaan annettiin enemmän lahjoja osoittaakseen arvostus, koska lahjalla voi kertoa hyvinkin hienovivahteikkaasti mitä toisessa arvostaa ja millä tavalla. Vielä parasta jos tuon lahjan on itse tehnyt, niin sen on ikään kuin ladannut, joka työvaiheen aikana, juuri oikeanlaisella arvostuksen energialla.

Lahjan antamishetkellä tuo energia oikein tulvii toiseen ja saa liikutuksen kyyneleet kihoamaan silmiin. Myöhemmin kuitenkin keksittiin yksinkertaistaa asioita, keksittiin raha. Rahalla on helppo määritellä kaikille arvo, mutta tuo arvo ei enää kerro paljoakaan arvostuksen laadusta, eihän rahan määrä, voi kertoa laadusta, nehän ovat toistensa vastakohtia.

Kuitenkin nykypäivänä kaikki on arvotettu rahalla, tosin vieläkin annamme lahjoja, joissa kuitenkin merkitsee enemmän ja vähemmän se kuinka paljon tuo lahja maksoi rahaa. Mutta elääksemme yhteiskunnan kankeiden sääntöjen mukaan, täytyy meidän arvottaa kaikki rahalla.

Raha on siis yksinkertaistettua energiaa. On kuitenkin vaikeaa arvottaa omaa työtään, koska jokainen teko on sävyltään hieman erilainen. Esimerkiksi palvelutyössä on vaikeaa antaa tietty arvo omalle hoidolleen ja jopa moraalisesti arveluttavaa kertoa toiselle millä tavalla hänen pitäisi minua arvostaa tai arvottaa.

Ihanne tilanne olisikin kun asiakas itse saisi omantuntonsa mukaan maksaa sellaisen rahamäärän, jonka hän itse katsoo parhaiten ilmaisevat sitä arvostuksen määrää mitä hän kokee palvelua kohtaan. Mutta nykyihmiselle se on vaikeaa, koska hän on elänyt niin kauan valmiiden arvojen maailmassa.

Raha on siis energiaa, jonka tulee kiertää. Se on välikappale, jonka tehtävä on latautua arvostuksen energialla siirtyä toiselle, luovuttaa energiansa ja odottaa uutta latautumista ja uutta kohdetta jne. Aina kun energian kierto pysähtyy syntyy ongelmia, tämän energiahoitajatkin tietää. On siis opittava luottamaan elämään ja siihen että raha kiertää ja energia kiertää. Luottamushan on energian luo´ottamista, jos epäilemme syntyy tukoksia. Raha ei ole siis paha, täytyy vain ymmärtää sen merkitys arvostuksen mittarina.

Harjoitus tekee mestarin -ajatus liittyy osaltaan juuri tuohon energian kohdistamisen tuomaan menestykseen ja myös siihen että mitä enemmän teemme jotain, sitä enemmän uskomme omiin taitoihimme kasvaa ja epäilymme vähenee. Mutta jos voisimme heti uskoa täysin taitoihimme ilman epäilyksen häivääkään olisimme heti mestareita.

Elämän oppitunnit ovatkin kasvattamassa meidän uskoamme ja poistamassa epäilyjämme. Henkiparantaminenkin perustuu näihin kahteen asiaan, täydelliseen uskoon, jolloin epäilyt eivät estä energian vapaata virtausta, ja huomion kohdistamiseen kohteeseen.

Takaisin