Iltalehdessä kirjoitettiin 15.2.2016 opettajien huomiosta lasten levottomuudesta. Opettajien mukaan tässä on yhteys lasten kokemukseen vanhempien läsnäolon puutteesta. Esimerkkinä eräs opettaja kertoi, että omassa luokassa on useampi lapsi, jotka tankkaavat päivittäin hellyyttä halaamalla opea. Huomionhakuisuus näkyy levottomuutena tunneilla sekä huomionhakuisena käytöksenä.

Ihminen on perusolemukseltaan rakkausolento. Jokainen pyrkii onnellisuuteen ja näin oman värähtelytasonsa nostamiseen. Toinen ihminen on keskeinen voidakseen kokea rakkautta ja onnellisuutta. Rakkautta ei voi ottaa, mutta kun antaa rakkautta tai auttaa toista, niin toisen kautta voi kokea rakkaudellisuuden vastakaikuna. Ihmis- ja parisuhteessa on keskeistä huomioida, että myönteisyys synnyttää positiivisuutta ja kielteisyys päinvastaista.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että kaiken toiminnan takaa löytyy aina rakkaus tai pelko. Rakkaudellisuus ilmenee toisen huomioimisena, rohkaisuna, hyväntahtoisuutena, ystävällisyytenä, myötätuntoisuutena, myönteisinä eleinä, hymynä, toisen kuuntelemisena, toiselle hetken ajan antamisena.

Elämän pieniltä vaikuttavat asiat voivat olla toiselle tärkeitä. Hetken inhimillinen huomio eli myötätuntoinen, ystävällinen kiinnostuksen osoitus, kannustava rohkaisu voi antaa toiselle vuosikymmeniä kestävän kantavan voiman.

Ihminen on saanut Jumalan lahjana vapaan tahdon, oman mielen hallinnan. Kielteisyys, kielteiset ajatukset, sanat ja teot heijastuvat ihmiseen Rudolf Steinerin mukaan astraalisena tilikirjana. Carl G. Jung käytti tästä nimitystä varjo, Steiner Doppelgängeria, uskonnossa puhutaan "paholaisesta". Mitä suuremman "paholaisen" on luonut, niin sitä enemmän se häiritsee elämää ja hyvinvointia.

Steiner käytti myös kuvaannollista nimitystä "kynnyksenvartija". Ihmisen täytyy päästä tasapainoon kielteisyytensä kanssa. Jotta pääsisi henkisessä kehityskulussa eteenpäin, niin vastavoimia, viettimäisiä voimia pitää alkaa käyttää rakentavasti. Raamatussa Jumala on ilmoittanut profeetta Jesajan välityksellä (Jes:1) olevansa kyllästynyt teurasuhreihin, elämällä hyvyydessä ja totuudessa veriruskeat synnit tulevat lumivalkeiksi.

Jeesus kehotti aarteiden keräämiseen Taivasten Valtakuntaan. Tässä rukous on keskeistä. Jo ikiaikaisessa Intian rishien uskonnollisuudessa on tiedetty, että hetkenkin Luojaan kohdistuva uskonnollinen harjoitus, kuten rukous ei mene koskaan hukkaan. Ihminen saa pysyvän siunauksellisen voiman. Mielikuva on täsmällinen kutsu ja toteutukseen pyrkivä voima. Meditaatiossa ja rukouksessa on olennaista keskittyä tapahtumaan.

Mitä enemmän henkinen ymmärrys lisääntyy, niin sitä paremmin jokainen alkaa ilmentää myös hyväntahtoista inhimillistä ihmisyyttä. Tällöin ihminen alkaa nähdä elämän Luojan ilmennyksenä ja puutarhana. Uskonnollisesti kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia. Tällöin Jeesuksen sanat saavat syvällisen merkityksen, mitä teette pienimmille teette Hänelle.

Kymmenet miljoonat ihmiset ovat kokeneet tietoisen kehosta irtautumisen ja ovat samalla tiedostaneet, että keho on pelkästään minätajunnan aineellinen kuori ilman tajuntaa tai ajattelua. Elämä, tajunta, rakkaus, myötätunto liittyvät Luojan läsnäoloon.

Henkisessä merkityksessä elämä on Luojan läsnäoloa ja elämän pienetkin tapahtumat muuttuvat tilaisuuksiksi oman henkisen herkkyyden kehittämiseksi ja näin ymmärryksen sekä tiedostamisen parantamiseksi. Ihmisen pitäisi vapautua persoonallisen minän otteesta ja ahdasmielisistä maallisista sekä uskonnollisista näkemyksistä. Jeesus korosti, että Luojaa pitäisi lähestyä lapsen kaltaisesti eli rakkaudellisesti, avoimesti, ilman odotuksia ja ennakkoehtoja.

Ihmisen pitäisi elää elämä läsnä olevana eli valmiina havainnoimaan ja kokemaan. Jos on uppoutunut ajatuksiinsa, niin samalla sulkee elämän ja sen antamat mahdollisuudet itseltään. Ihmisellä on vain tämä nykyhetki. Mennyttä ei enää ole ja tulevaisuudenkin pohtiminen estää elämästä nykyhetkessä. Koko ihmisyyskysymys onkin mitä suuremmassa määrin totuuden tiedostamistapahtuma.

Rakkaus on ihmisen ja Luojan yhdistävä tekijä. Rakkaus on jumalallista värähtelyä, mikä nostaa samalla ihmisen korkeaan tietoisuuteen. Mitä enemmän rakkaudellisuus voi ilmentyä ihmisen elämässä, niin sitä lähempänä on tietoista Luojayhteyttä.

Carl G. Jung lähestyi ihmisyyttä tiedemiehenä tullen 80000 unen aineiston pohjalta johtopäätökseen, että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mieltä. (kirja "Symbolit piilotajunnan kieli") Tämä suurempi on Luoja toimien tietoisena, rakkaudellisena ohjauskeskuksena. Jungin mukaan ihmisen tulisi elää samanaikaisesti kahdessa todellisuudessa ollen tarkkaavainen, mitä huomioita, virikkeitä, johdatusta saa Luojaltaan.

Neale Walsch on kanavoinut useita kirjoja, joissa kuvataan ihmisen ja Luojan välistä kommunikointia. Näistä on suomennettu seitsemän. Ensimmäisessä kirjassaan "Keskusteluja Jumalan kanssa" Walsch kanavoi, että Luoja kommunikoi kaikkien kanssa. Luojasta on lähtöisin korkeimmat ajatukset, selkeimmät sanasi ja suurimmat tunteesi.

Tunne on sielun kieli ja näin korkein totuutesi on kätkeytynyt tunteisiin. Kommunikoinnissa on keskeistä tunteiden lisäksi ajatukset, mielikuvat ja kokemukset. Sanoja tässä pidetään tehottomina, koska sanat edustavat ääniä, mitkä puolestaan kuvaavat tunteita, ajatuksia ja kokemuksia. Neale Walsch kiinnittää kanavoinneissaan huomiota, että vilpittömään kysymykseen saa vastauksen. Vastaus voi tulla kuitenkin viiveellä ja odottamattomalla tavalla.

Raamatussa on kirjoitettu, että Hänessä(Kristuksessa) me elämme, olemme ja liikumme. Henkissielullisesti ihmisen elämä, tajunta ja näin ajattelumahdollisuuskin tulevat Luojan huomiosta, Tämän energiavirtauksesta. Näin jokaisen hyvinvointi liittyy läheisesti Luojayhteyteen. Jeesuskin korosti, että taivasten valtakunta on sisäisesti teissä. Näinkin ihmisen ja Luojan erillisyys on mustan mielen tarkoitushakuista järkeilyä.

Neale Walsch suosittelee kanavoimissaan kirjoissa suhtautumaan Luojaan kuin hyvään ystävään. Toisaalta Luojaa ei voi käyttää itsekkäisiin tarkoituksiin.

Jokaisen elämä etenee omien ajatuksien mukaisena, mutta elämän kokemuksien taustalla on kuitenkin Luojan myötätuntoiset kasvot. Syntymällä ihmiseksi jokainen on tapahtumaketjussa, missä oma Luojayhteys pitäisi tiedostaa. Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole omassa todellisuudessa. Ihmisen tulisi virittäytyä älyllisen järkeilyn, mielen taakse Luojan tietoiseen läsnäoloon, taivastietoisuuteen. Oma järkeily, ennakkoehtojen keksiminen voi tehdä henkisen tiedostamistapahtuman hyvin vaikeaksi.

Näin elämän tarkoitukseksi tuleekin oman sisäisen jumaluutemme toteuttaminen eli ajatuksien, sanojen sekä toiminnan pitäisi olla sopusoinnussa Luojansa kanssa. Luojaläheisyyteen liittyy läheisesti onnellisuus, rauha, elämäntarkoitus, henkisten voimavarojen lisääntyminen jne. Rudolf Steiner kuvasi tapahtumaa, että ihmisyyteen liittyy korkeampi henkinen ihminen, mikä jää vain piileväksi mahdollisuudeksi mikäli ihminen ei kiinnitä asiaan huomiota.

Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Jos on kielteisten ajatuksien täyttämä, niin on vaikeata olla rakkaudellinen, myötätuntoinen ja hyvätahtoinen. Onnellinen ihminen säteilee tasapainoisuutta, hyväntahtoisuutta, inhimillistä ihmisyyttä, toisten rakentavaa huomioimista. Onnellisuus ja läheinen Luojayhteys kulkevat käsi kädessä.
 

Markku Jyväkorpi

www.rajatieto.com