Konferenssissa oli mahdollisuus tavata eri alojen huippututkijoita, kuvassa Deepak Chopra.	Instituutin juhlaillallinen tarjosi tilaisuuden rentoutumiselle tiukkaan aikataulutetun konferenssin keskellä. Kuvassa shiatsuterapeutti Yumi Ogawa hoitaa neurotieteilijä Diane Powellia.

 

 

 Parapsykologia tutkii tieteellisesti, voiko mieli vastaanottaa tietoa ympäristöstään tai vaikuttaa siihen ilman tunnettuja fysikaalisia mekanismeja. Modernia parapsykologiaa on harjoitettu 80 vuoden aikana yli 60 maan yliopistoissa, Suomessakin, jossa alan suunnannäyttäjänä toimii Jarl Fahlerin vuonna 1965 perustama Parapsykologian ja Informaatiofysiikan Instituutti. Vielä ei ole kuitenkaan Apple lanseerannut ensimmäistä ajatuksenlukijaansa eivätkä henkikirurgit ole paikkaamassa uhkaavaa lääkäripulaa. Missä siis nykyisin mennään parapsykologiassa?

Tämä termi ”parapsykologia” jaksaa puhuttaa. Milloin se on vanhanaikainen, milloin taas harhaanjohtava tai leimaava. Termi on kuitenkin vakiintunut yleiseen käyttöön, onhan sillä jo ikääkin 126 vuotta. Sen lanseerasi alkuaan saksalainen psykologi Max Dessoir lausuessaan Sphinx-lehdessä: "jos joku... luonnehtii termin alkuosalla "para" asioita, jotka ylittävät tavanomaisen tai ovat sen rinnalla, sitten ehkäpä ilmiöitä, jotka menevät normaalin sielunelämämme ulkopuolelle, voisi luonnehtia parapsykologisiksi, ja tiedettä joka käsittelee tällaisia ilmiöitä parapsykologiaksi. Termi ei ole miellyttävä, siltikin mielestäni siitä on hyötyä kuvatessa tähän saakka tuntemattomia raja-alueita tavanomaisten ja patologisten asioiden välissä".

Nykyinen parapsykologia tutkii tietoisuuteen liittyvien väitettyjen parailmiöiden lisäksi parapsykologisia kokemuksia sekä niitä koskevia hypoteeseja. Jos termi ei oikein istu omaan suuhun, rakkaalla lapsella on mitä moninaisimpia salanimiä kuten psykobiofysiikka, psykotroniikka, psioniikka, psykoenergetiikka, metapsykologia, paranormaalin tutkimus, eniologia tai energialääketiede. Virallisen tieteen piirissä parapsykologia kytkeytyy läheisesti anomalistiseen psykologiaan, tietoisuudentutkimukseen, transpersoonalliseen psykologiaan ja thanatologiaan, joten niidenkin sateenvarjon alla parapsykologiaa voi tutkia. Olipa termistö mikä tahansa, parapsykologiasta puhuttaessa pitää olla kuitenkin tarkkana ajatteleeko keskustelukumppani tiukan tieteellisesti, vai onko hänen mielessään laajemmin alan tutkimuksellinen harrastajatoiminta tai ehkä jopa määrittelytapa, joka sisältää kokemuksellisen lähestymistavan aiheeseen. Tähdennettävä on lisäksi, etteivät ufot, taikavarvut, kansanparannus tai salaliitot juurikaan liity parapsykologiaan.

Jos modernista parapsykologiasta pitäisi valita sellainen asia, jonka pitäisi kuulua kaikkien yleissivistykseen, se olisi biologi Berthold P. Wiesnerin 1941 ehdottama psi-tekijä. Sosiaalipsykologian professorin Daryl Bemin ja parapsykologi Charles Honortonin mukaan ”psi viittaa anomaaleihin informaation tai energian siirtymisen prosesseihin, kuten telepatia ja muut yliaistillisen havaitsemisen muodot, jotka ovat tällä hetkellä selittämättömiä tunnettujen fysikaalisten ja biologisten mekanismien kannalta. Termi on puhtaasti kuvaileva: Se ei viittaa, että tällaiset anomaaliset ilmiöt olisivat paranormaaleja eikä ota kantaa taustalla oleviin mekanismeihin.” Amerikkalainen parapsykologian opiskelijoiden ja tutkijoiden ammattijärjestö Parapsychology Association (PA) toisaalta kuitenkin katsoo, että tällaiset ilmiöt tai prosessit ovat väistämättä paranormaaleja. PA edustaa parapsykologiaa maailman suurimmassa tieteellisessä järjestössä, Yhdysvaltain tieteenedistämisseurassa.

Psi on kuitenkin hieman paranormaalia suppeampi käsite. Paranormaalilla voidaan tarkoittaa ilmiötä, jota ei suurella todennäköisyydellä voida täysin selittää tunnettujen luonnonlakien avulla, jonka enemmistö tiedeyhteisön jäsenistä katsoo olevan paranormaali tai ns. ydintiedon vastainen ja jonka selittäminen ei olisi mahdollista vallitsevan paradigman puitteissa, ilman radikaaleja muutoksia luonnontieteisiin. Keskeisimpiä tällaisista parapsykologian tutkimista ilmiöistä ovat telepatia, selväaistiminen, ennustaminen ja psykokinesia.

 

Fyysikko Matti Pitkänen ja professori Stefan Schmidt syventyvät parapsykologian saloihin.	Nuori suomalaistaustainen parapsykologian tutkija Kaleb Smith, joka vietti kokonaisen kuukauden Suomessa shamanismin jäljillä.

 

Muutoksen aikoja

Puhutaan, että parapsykologian asema tieteenä olisi taantunut tai että parapsykologia olisi jopa katoamassa. Jokainen alaa seurannut on nähnytkin, että etenkin tämä vuosituhat on tuonut mukanaan paljon muutoksia. Yhdysvallat on menettänyt asemiaan alan johtavana valtiona ja samalla myös alan rahoitus kansainväliselläkin tasolla laskenut parhaista vuosista. Kuin kohtalon ironiaa on, että Yhdysvalloissa vuonna 1884 syntynyt Yhdysvaltain parapsykologinen seura (ASPR), jonka alkuvuosia värittivät taloudelliset ongelmat, on seuran tilat kiinnitetty toiminnanjohtajan kuluihin samalla kun toiminta on sulkeutunut ulkopuolisilta. Alkuvuosina se ajautui Society for Psychical Research (SPR) -järjestön alaosastoksi kunnes vuonna 1906 se sai noin 200.000 euron testamenttilahjoituksen Suomen silloisessa suurruhtinaskunnassakin vaikuttaneelta parapsykologian pioneerilta, valtioneuvos Aleksander Aksakoffilta.

Kuten tunnettua, vuonna 1882 perustettu SPR on maailman toiseksi vanhin edelleen toimiva parapsykologinen seura, ja yksi alansa arvostetuimmista tutkimusjärjestöistä. Sitä iäkkäämpi on vain Cambridgen yliopistossa 1850-luvulla alkunsa saanut perustettu kummitusklubi, the Ghost Club. Tämän salamyhkäisen keskustelukerhon taustalla oli epäilemättä aimo annos huumoria, sillä jotkut sen toimijoista vannoivat valalla vapauttavansa toisensa tarvittaessa mielisairaalasta kun toiset taas resitoivat seuran kuolleiden jäsenten nimiä pyhäinpäivän yönä. Kummitusklubin ohella varhaista liikehdintää alalla edustivat Oxfordissa 1875 perustettu Fantasmologinen seura ja Lontoossa 1867 perustetun Dialektisen seuran spiritualismin tutkimuskomitea.

SPR edustikin kiistatta ensimmäistä vakavaa yritystä tehdä systemaattista tieteellistä tutkimusta parapsykologiasta ja siinä se on myös menestynyt. Seurassa on sen historian aikana vaikuttanut lukuisia merkkihenkilöitä, menneistä puheenjohtajista löytyy niin Iso-Britannian pääministeri Arthur Balfour kuin maineikkaita tiedemiehiä, kuten Sir Oliver Lodge, sir Alister Hardy, Camille Flammarion ja Gardner Murphy, sekä nobelistit Charles Richet, Lordi Rayleigh ja Henri Bergson. Seuraa onkin tiettävästi tukenut vaikuttava määrä nobelisteja, joista osa on itsekin harjoittanut parapsykologian tutkimusta – mm. Alexis Carrel, Brian Josephson, J. J. Thompson, Santiago Ramón y Cajal, John William Strutt, Wolfgang Pauli sekä Marie ja Pierre Curie.

 

Käsissä menestyksen eväät

Soittaessani SPR:lle Lontooseen toimistosihteeri Peter Johnson vastaa rutiinilla tiedusteluihini – huomaa, että vastaavia yhteydenottoja tulee usein. Saan heiltä vahvistusta käsitykselleni, että yliopistotason parapsykologia on onnistunut vakiinnuttamaan ja jopa vahvistamaan asemiaan Euroopassa. SPR on noin 5000 jäsenellä alansa suurin maailmassa, eikä jäsenmäärässä ole kuulemma tapahtunut merkittäviä muutoksia 60 vuoteen. Myös Parapsychological Associationin jäsenmäärä on pysynyt jokseenkin vakiona viimeiset 15 vuotta. SPR ja PA ovat kuitenkin tiivistäneet vuosien varrella yhteistyötään, esimerkiksi digitoidessaan parapsykologian julkaisuja internetiin. Viimeisin esimerkki yhteistyöstä oli heinäkuussa Lontoossa järjestetty yhteinen parapsykologia-konferenssi, jossa oli toista sataa tutkijaa ympäri maailman.

Ajatukset menevät väistämättä siihen, että SPR:n syntysijoilla Iso-Britanniassa on nähty suoranainen väitöskirjabuumi. Maassa on valmistunut jo yli 40 parapsykologiaan erikoistunutta tohtoria, arviolta suunnilleen yhtä paljon kuin kaikissa muissa maissa yhteensä. Valtaosa näistä tohtoreista juontaa juurensa elokuussa 30 vuotta täyttäneeseen Edinburghin yliopiston parapsykologian yksikköön, josta valmistuu nykyisin liki joka vuosi uusia parapsykologian tohtoreita. Jo ennen kuin tämä tutkimuskeskus perustettiin kirjailija Arthur Koestlerin miljoonalahjoituksella, Edinburghin yliopistosta oli valmistunut useita parapsykologian tohtoreita professori John Beloffin tuella, kuten ruotsalainen parapsykologiaan erikoistunut emeritusprofessori Adrian Parker. Ja väitöstutkimusten lisäksi Edinburghin yliopisto on tuottanut toista sataa parapsykologiaan liittyvää gradututkielmaa. Tätä kaikkea ajatellessani koen jälleen suurta houkutusta mennä ulkomaille opiskelemaan parapsykologiaa, jos vain olisi riittävästi rahaa.

Olen nähnyt kuinka alan opiskelumahdollisuudet ovat kehittyneet huimasti omana elinaikanani. Ennen Koestlerin tutkimuskeskuksen perustamista akateemisia kouluttautumismahdollisuuksia parapsykologiassa oli nykyistä rajallisemmin. Vuonna 1937 valmistuivat maailmalla ensimmäiset moderniin parapsykologiaan erikoistuneet tohtorit, parapsykologian professoreiksi päätyneet Hans Bender ja Wilhelm H. C. Tenhaeff sekä modernin parapsykologian oppi-isän J.B Rhinen oppilas John F. Thomas. Tätä ennen puhuttiin psyykillisestä tutkimuksesta, siitäkin oli vuonna jo 1893 väitellyt tohtoriksi ranskalainen lääkäri Albert Coste.

Saamani tilaston mukaan vuonna 1983 maailmalta löytyi 66 yliopistoa, joissa oli kyllä mahdollisuus opiskella parapsykologiaa, mutta valtaosa niistä tarjosi vain yksittäisiä kursseja, joiden laatu ei aina heijastellut alan parasta asiantuntemusta. Vuonna 2011 parapsykologiaa opettavien yliopistojen määrä oli parapsykologi Nancy Zingronen mukaan 43, mutta aiempaa suurempi osuus niistä tarjosi huippulaatuista koulutusta ja mahdollisuuden erikoistua parapsykologiaan osana akateemista loppututkintoa. Tänä vuonna löytyi jo puolisen sataa korkeakoulua, joissa voi opiskella parapsykologiaa. Lähin mahdollisuus väitellä tohtoriksi parapsykologiasta on Lundin yliopistossa, parapsykologian professorin Etzel Cardeñan vetämien kurssien ja ohjauksen ansiosta.

Ja onhan maailmalla toki tarjolla runsaasti epävirallisiakin alan kursseja, muun muassa alan järjestöjen toimesta. Olen seurannut alaa pitkään ja pistänyt merkille, että myös kehitysmaissa on alkanut lisääntyvää kiinnostusta aiheeseen. Parapsykologian kansainvälistymisestä parhaita esimerkkejä oli alkuvuodesta järjestetty online-kurssi parapsykologiasta ja anomalistisesta psykologiasta, jossa kuuden viikon aikana luennoi kymmeniä alan huippuasiantuntijoita. Yhdysvaltalaisen Parapsykologian Säätiön sponsoroimalle ilmaiselle kurssille osallistui noin tuhat henkilöä eri puolilta maailmaa – kolmanneksi aktiivisimpana maana oli Suomi, josta tuli Parapsykologian ja informaatiofysiikan instituutin kutsumana lähes 50 opiskelijaa! Suuren kysynnän takia tämä kurssi uusitaan hieman eri luennoitsijakokoonpanolla 11. tammikuuta 2016 alkaen.

Huomaa nopeasti, että koulutusmahdollisuuksien kasvu selittyy ennen kaikkea valmistuneiden parapsykologian tohtoreiden mahdollisuudella vakiinnuttaa asemansa tiedeyhteisössä alan edustajina ja edesauttaa asemastaan käsin uusien parapsykologian tohtoreiden valmistumista. Esimerkiksi vielä vuonna 1983 maailmalla toimi kolme parapsykologiaan erikoistunutta professoria kun nykyisin heitä on kuusi. Eri maissa on vuosikymmenten varrella työskennellyt ainakin 26 professoria, joiden erikoisala on parapsykologia tai anomalistinen psykologia. Vahvoja parapsykologian keskuksia sijaitsee Iso-Britannian ja Ruotsin ohella Saksassa ja Italiassa. Euroopan ulkopuolella Brasiliassa on nykyisin ennätysmäärä alan koulutusta, tästä on pitänyt huolen etenkin spiritualistien ylläpitämä korkeakoulu Curitibassa ja anomalistisen psykologian laboratoriota ylläpitävä São Paulon yliopisto, jossa on professori Wellington Zangarin johdolla valmistunut tai valmistumassa useita alaan erikoistuneita tutkijoita, jotka suunnittelevat vakiinnuttavansa puolestaan parapsykologian asemaa muissa alueen yliopistoissa.

 

50 vuotta täyttänyt Parapsykologian ja informaatiofysiikan instituutti järjesti juhlaillallisen 10.6. Puotilan kartanossa.

 

Kohti tajunnan vallankumousta

Ei voi välttyä ajatukselta, että parapsykologia on saavuttanut pysyvän aseman tiedeyhteisössä, jota skeptikotkaan eivät näköjään yritä entiseen malliin horjuttaa. Samalla voi kuitenkin ymmärtää niitä pelkoja, että institutionalisoituessaan parapsykologia alkaisi muistuttamaan yhä vähemmän perinteistä psi-tutkimusta ja yhä enemmän anomalistista psykologiaa. Anomalistinen psykologia käsittää parapsykologian tutkimuksen skeptisistä lähtökohdista, jolloin paranormaaleille kokemuksille pyritään etsimään normaaleja selityksiä ja psykologisia taustasyitä niitä koskeville paranormaaleille tulkinnoille.

Tämä pelko tuli hyvin esille vetämäni instituutin järjestämässä kesäseminaarissa, jossa esiintyivät lisäkseni intuitiotutkija Samu Mielonen, fyysikko Matti Pitkänen, parapsykologi Jan Fjellander Ruotsista ja parafenomenologian tutkija Ulisses Schlosser Brasiliasta. Parapsykologien mahdollisuus määrittää oma identiteettinsä on hyvin tärkeä monille, niin myös minulle. Koska seminaarin aihe oli alan tulevaisuus, osoitin parapsykologialle kolmannen mahdollisen etenemistavan. Tässä lähestymistavassa kysymys ei olisi enää vain siitä, onko paranormaaleja ilmiöitä olemassa vaan kuinka me voisimme tehdä maailmastamme hieman paranormaalimman. Tarkoitin tällä paitsi muodissa olevaa parakokemusten simuloimista ja neurohakkerointia, myös valmiutta lähestyä informaatiofysiikkaa mahdollisena keinona tehostaa parapsykologian tutkimusta, kiinnittää sitä astetta henkisempään maailmankuvaan ja jopa tuottaa paranormaaleja ilmiöitä.

Vaikka paranormaalin tutkimukselle onkin muodostumassa lupaavia mahdollisuuksia vakiintua osaksi tiedeyhteisöä, parapsykologian opintojen päätyttyä ei silti välttämättä löydä itseään ensimmäiseksi paikallisen yliopiston kellariin unohtuneesta psi-laboratoriosta tai Mulderin arkistoista. Ei, sillä parapsykologian työllisyysnäkymissä ei ole juurikaan kehumista, koska rahoituksen puute. Tai no, kehutaan nyt kuitenkin vuosikymmeniä alan merkittävänä rahoittajana toimineen Parapsykologian säätiön sijoitustaitoja – vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen säätiöltä katosivat kaikki työntekijät toiminnanjohtajaa lukuun ottamatta.

Sinänsä tilanteessa ei pitäisi olla valittamista, kun maailmalta löytyy nykyisin ainakin 32 parapsykologian tutkimusta tukevaa rahastoa ja säätiötä, jonka lisäksi noin 80 erilaista fasiliteettia tarjoaa mahdollisuuden tehdä tutkimusta ilmaiseksi, kunhan määrätyt ehdot täyttyvät. Tutkijat elävät kuitenkin yhtä paljon niukkuudella kuin 30 vuotta sitten, koska aiemmin joukossa oli sellaisia pikkutekijöitä kuin Yhdysvaltain ja entisen Neuvostoliiton hallitukset, Xeroxin perustaja Chester Carlson, hotelli- ja avaruusalan yrittäjä Robert Bigelow, miljonääri Laurance S. Rockefeller sekä lentokoneita ja avaruusraketteja valmistavan McDonnell Douglas yhtiön perustaja James S. McDonnell. Tällä merkittävin alan rahoittaja on portugalilainen BIAL-säätiö, jonka perustaja yritysjohtaja Luís Portela halusi itsekin nuorena professorina erikoistua parapsykologiaan, mutta päätyikin isänsä kuoleman jälkeen kansainvälisen perheyrityksensä johtoon. Niinpä hän perusti säätiön, joka on jakanut jo yli 250 apurahaa parapsykologian tutkimukseen yliopistoille, yksityisille instituuteille ja jopa paraseuroille, suuruudeltaan 5000 ja 50.000 euron välillä. Mainitseminen arvoinen on myös Sir John Templetonin säätiö, jonka rahoittaa mittavilla summilla ns. perimmäisiä kysymyksiä koskevaa tutkimusta, mukaan lukien parapsykologia – esimerkiksi professori John Martin Fischerin johtama projekti Kalifornian yliopistossa sai kolme vuotta sitten viisi miljoonaa dollaria kuolemanjälkeisen elämän ja kuolemattomuuden tutkimiseen.

Nykyisin vajaalla 60 henkilöllä on mahdollisuus työskennellä täysipäiväisesti parapsykologian tutkimuksen parissa ja arviolta yli 70 tutkijaa työskentelee alan parissa osa-aikaisesti. Lisäksi maailmalla arvioidaan olevan noin 140 henkilöä, joiden työ sivuaa tai tukee parapsykologiaa. Tilanne ei ole muuttunut oleellisesti viimeisten vuosikymmenien aikana, suurimmillaan vaatimaton yhteisömme on luultavasti ollut 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuoliskolla. Melkoinen osa parapsykologian tutkimuksesta tapahtuukin satunnaisilla lahjoituksilla ja apurahoilla, vapaa-ajalla tai eläkkeellä, onhan tämä monelle intohimo. Tällä hetkellä alan tutkimusyksiköitä tai tutkimusryhmiä toimii noin 25 yliopistossa, joiden lisäksi ala on edustettuna kymmenissä muissa tutkimusyksiköissä. On myös viitteitä siitä, että joidenkin maiden hallinnot tukevat parapsykologiaa.

Parhaiten alan trendejä voidaan kuvata vuosittain julkaistujen tutkimusten määrällä, joka on ainakin nelinkertaistunut viimeisen 30 vuoden aikana. Samaan aikaan parapsykologiaa käsittelevien tieteellisten julkaisujenkin määräkin on lisääntynyt selvästi, nykyisin niitä on ainakin 45. Viimeisen 200 vuoden aikana parapsykologiaa koskevia sarjajulkaisuja on ilmestynyt ainakin 140, joista 15 on perustettu viimeisen 10 vuoden aikana. Lisäksi yhä suurempi osuus alan tutkimuksesta läpäisee valtavirtaa edustavien tiedelehtien julkaisukynnyksen.

Nykyisin parapsykologian tiimoilta julkaistaan vuosittain arviolta jopa toista tuhatta tieteellistä tutkimusta, mikä heijastelee viime vuosien aikana nähtyä poikkeuksellisen aktiivista aikaa. Vastaava aktiivinen kausi nähtiin 1970-1983, jolloin julkaistujen tiedeartikkelien määrä lisääntyi merkittävästi. Tuo kausi kuitenkin päättyi yli vuosikymmenen kestäneeseen lamaannuksen kauteen, jossa ala jäi selvästi jälkeen yleisestä kehityksestä. Käännekohta tapahtui skeptikko James Randin julkistettua projekti Alfan, jossa joukko taikureita onnistui huiputtamaan lusikantaivutusta tutkinutta fyysikko Peter Phillipsiä ja joitakin muita parapsykologian tutkijoita. Nyt koko kuvio vaikuttaa kääntyneen osittain päälaelleen Randin ilmoitettua eläköitymisestä ja skeptikkoliikkeen kärsiessä skandaaleista parapsykologian suosion vain lisääntyessä.

 

Kotimaista parapsykologiaa

Meidän suomalaisten kannalta merkittävin murros on tapahtunut paikallisten paraseurojen hiipuessa viimeisen 15 vuoden aikana. Syynä on tietysti internet ja sosiaalinen media, johon paikallisten seurojen on vaikea vastata muutoin kuin laajentamalla toimintaansa. Tämä kehitys alkoi jo 1980-luvulla, paikallisseurojen kultakausi oli 60- ja 70-luvulla. Parhaimmillaan Suomessakin on ollut 20 paraseuraa, nyt vain neljä. Osa on lopettanut, osa vaihtanut nimeä ja konseptia.

Peter Johnson SPR:n pääkallonpaikalta vahvistaa, että ilmiön taustalla on mukautuminen toimintaympäristön muutoksiin. Paraseurojen tilalle on tullut tuhansittain internetiä hyödyntäviä ryhmiä, joissa kymmenet tuhannet ihmiset harrastavat mm. kummittelun kaltaisten ilmiöiden tutkintaa – Suomessakin niitä on toista kymmentä. Samalla viimeisten 20 vuoden aikana maailmalla on perustettu lukuisia uusia parapsykologiaa sivuavia järjestöjä, jotka vetäneet tuhansia uusia ihmisiä mukaan kansainväliseen alan toimintaan. Yhä useammat suomalaisetkin seuraavat internetin välityksellä kansainvälistä toimintaa.

Olen kuitenkin joutunut havaitsemaan, että yhteydet Suomesta maailmalle ovat olleet tähän mennessä yllättävän vähäisiä ja hajanaisia – ehkä kielimuurista ja tarjonnan monipuolisuudesta johtuen. Vähäisiä yhteyksiä eurooppalaiseen parapsykologiaan kuvaa se, että SPR:ssä on tällä hetkellä vain 4 suomalaista jäsentä. Kansainvälisyyden puute saattaa olla yhtenä syynä myös sille, että parapsykologian perinne on Suomessa heikompi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Parapsykologian ja Informaatiofysiikan Instituutti pyrkiikin näyttämään tässä uutta suuntaa kansainvälistymällä ja samalla hieman erikoistumalla.

Vetämäni instituutti on kuluneen vuoden aikana muun muassa vetänyt suosittuja kummitustalokierroksia Helsingissä sadoille ihmisille ja järjestänyt Institute of Noetic Sciencen tutkimuspäällikön Dean Radinin etäluennon Yhdysvalloista. Tammikuun lopussa toimitimme Opetus- ja kulttuuriministeriölle parapsykologiaa koskeneen avustushakemuksen, jossa oli mukana noin 5000 ihmisen allekirjoittama vetoomus alan tutkimuksen edistämiseksi. Tämä adressi ei ollut laatuaan ensimmäinen, jo 80-luvulla kerättiin kuulemma nimiä Rauni-Leena Luukasen parapsykologian professuurin puolesta. Tämä uudempi vetoomus kuitenkin johti osittain tulokseen, sillä adressin tavoite – ennen kuin se sai lopullisen muotonsa 2012 jälkeen – oli alun perin saada Turun yliopistoon tajunnantutkimuksen ja anomalistisen psykologian professuuri sekä paranormaalia käsittelevä tutkimusohjelma. Vuonna 2012 Antti Revonsuo nimitettiin tajunnantutkimuksen professoriksi Turun yliopistoon, ja vaikka anomalistista psykologiaa ei professuuriin liitettykään, suomalaisen tajunnantutkimuksen perinteen vahvistuminen on edesauttanut myös parapsykologiaa. Lisäksi samana vuonna Suomen Akatemia myönsi Turun yliopiston Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitokselle 900.000 euroa apurahaa tuonpuoleista tutkivaan Mieli ja toinen hankkeeseen, joka muistuttaa poikkitieteellisyydessään hieman Templetonin säätiön rahoittamaa kuolemattomuusprojektia Kalifornian yliopistossa. Vetoomuksen kolmas tavoite oli saada valtiolta pienimuotoista rahoitusta Parapsykologian ja informaatiofysiikan instituutille, mihin on 5000 allekirjoittajan tuella avautunutkin lupaava mahdollisuus, vaikka itse hakemukseen tulikin kielteinen vastaus.

Instituutti täytti kesäkuussa 50 vuotta ja piti sen tiimoilta juhlaillallisen Puotilan kartanossa, johon osallistui kymmeniä vieraita ulkomailta ja kotimaasta (ks. Olavi Kiviniemen artikkeli lokakuun Ultrasta), joiden lisäksi terveisensä juhlavuotta viettävälle instituutille lähettivät mm. entinen kansanedustaja Ilkka Taipale ja kokouksessa esillä olleen ruotsinkielisen paraseuran entinen puheenjohtaja Stefan Tallqvist, jotka olivat estyneet saapumasta paikalle. Instituutti on edustettuna syksyn Hengen ja tiedon messuilla parapsykologialle omistetussa luokkahuoneessa yhteiskoulun kolmannessa kerroksessa.

 

Tietoisuuden tiede kiteytyi Suomessa

Eräs tällä hetkellä merkittävä suuntaus parapsykologiassa on läheinen yhteys tietoisuustutkimukseen. Helsingissä kesäkuun alussa pidetty kuusipäiväinen konferenssi, Toward a Science of Consciousness (kohti tietoisuuden tiedettä), osoitti tämän hyvin konkreettisella tavalla kootessaan Helsingin yliopistolle yli 500 suomalaista ja ulkomaalaista tutkijaa, joista liki 40 edusti parapsykologiaa, yhtä konferenssin virallisista osa-alueista. Vuosittaisen konferenssin ovat laittaneet alulle 1994 Sir Roger Penrose, joka tunnetaan mustia aukkoja koskevasta työstään yhdessä Stephen Hawkingin kanssa, sekä hänen kanssaan kvanttitietoisuutta tutkinut lääkäri Stuart Hameroff.

Kumpikin konferenssin pääluennoista sivusi parapsykologiaa. Ensiksi kehosta irtautumisesta luennoinut parapsykologian tohtori Susan Blackmore ilmoitti palaavansa jälleen parapsykologian tutkimusten pariin jättäydyttyään pois alalta vuonna 2001, ja rinnasti tietoisuuden tutkimuksen parapsykologiaan toteamalla, että tutkimusala elää nyt samanlaisia ratkaisun hetkiä kuin parapsykologia vuosikymmeniä sitten. Nykyisenä skeptikkona hän ehdotti, että alan pitäisi joko integroitua täysin tiedeyhteisöön tai se jää parapsykologian tavoin kiistanalaisen rajatieteen asemaan. Susan oli osallistumassa instituutin juhlaillallisellekin, mutta jäi lopulta pois vieraita kuljettaneesta minibussista väsymykseen vedoten. Toinen konferenssin pääesiintyjä Deepak Chopra esitteli perustamansa keskuksen tekemiä uraauurtavia tutkimuksia meditaatiosta ja tietoisuustaidoista, joita hän sivusi myös esiintyessään Kulttuuritalolla suurelle yleisölle (ks. Ultra 9/2015).

Konferenssin merkittävimmäksi kohokohdaksi osoittautui Harvardin yliopiston neurotieteilijän Diane Powellin luento salintäydelle yleisölle autististen lapsien telepaattisista kyvyistä. Suomessa hänet tunnetaan vuonna 2011 ilmestyneestä teoksestaan Kuudes aisti. Hän on ollut jo pitkään kiinnostunut savantismista, kehitysvammaisilla tai autistisilla neroilla olevaan ilmiömäiseen erityislahjakkuuteen, joka usein liittyy muistiin. Tällaiset kyvyt ovat itsessään uskomattomia, mutta vielä uskomattomampaa on, että näiden henkilöiden mukaan tämä tieto ikään kuin vain tulee heidän tietoisuuteensa – kyse ei ole siis pelkästään hämmästyttävän hyvästä laskupäästä tai lahjakkaasta muistivihjeiden hyödyntämisestä. Diane päätteli, että tällaiset lapset saattavat olla parapsyykkisesti herkkiä.

Hänen tietoonsa kantautui mykkä 9-vuotias Hayley-tyttö, joka kykeni ratkaisemaan monimutkaisia laskutoimituksia. Toinen Hayleyn kanssa työskennellyt terapeutti oli tytön näkemättä tarkistanut esittämiään laskutehtäviä laskimella, kun vahingossa naputtelikin erään laskutoimituksen laskimeen virheellisesti, jolloin tyttö kirjoittikin terapeutin saaman virheellisen vastauksen ikään kuin olisi lukenut sen terapeutin ajatuksista. Toisella terapeutilla oli samankaltaisia kokemuksia ja hän lopulta sanoi Hayleylle asiasta, kysyen samalla ajatuksissaan mikä on ”rakastan sinua saksaksi” – jolloin tyttö oli kirjoittanut välittömästi ”ich liebe dich”.

Diane lähti kolmeksi päiväksi paikalle tekemään testejä Hayleyn ja hänen terapeuttiensa kanssa. Kokeiden tarkoituksena oli, että tytölle lähetettäisiin telepaattisesti laskutoimituksia ratkaistavaksi ja toistettavia numerosarjoja tai kuvia ylös kirjoitettavaksi, numero tai kirjain kerrallaan. Tytön osumatarkkuus näissä telepatiakokeissa oli noin 90%. Kokeet videoitiin viiden kameran avulla ja niistä on julkaistu otteita internetissä. Dianen tietoon on tullut kaksi muutakin väitetysti telepaattista savant-lasta ja uusia tutkimuksia aiheesta onkin luvassa.

Konferenssissa oli läsnä myös useita saksalaisia parapsykologian tutkijoita, jotka edustivat mm. Freiburgin parapsykologian tutkimusyksikköä. Kyseinen tutkimusyksikkö oli aiemmin osa yliopistoa ja siirtyi vuonna 1998 yliopiston läheisyyteen. Konferenssin kutsuttujen luennoitsijoiden joukkoon kuulunut fyysikko Harald Atmanspacher Freiburgista piti yliopiston pääsalissa luennon kvanttitietoisuudesta, jossa sivuttiin myös parapsyykkisiä kykyjä. Hän on kehittänyt viimeisen 10 vuoden aikana kvanttilomittumiseen perustuvaa teoriaa yhdessä psykologi Harald Walachin kanssa.

Konferenssissa niin ikään esiintynyt Walach on toiminut 2005-2009 parapsykologian professorina Northamptonin yliopistossa ja siirtyi sen jälkeen Viadrinan Eurooppa-yliopiston transkulttuuriseen terveystieteiden tutkimusyksikköön täydentävien hoitomuotojen professoriksi. Hän on ohjannut useita parapsykologiaan liittyviä lopputöitä, kuten gradun venäläisestä Nikolai Kozyrevin peilistä, jonka sanotaan vahvistavan yliaistillisia kykyjä, sekä professori Stefan Schmidtin väitöskirjan yliaistillista havainnointia koskevista koejärjestelyistä, joka oli myös konferenssissa Walachin yhteistyökumppanina. Lukuisia palkintoja tutkimuksistaan voittanut Schmidt on toiminut aiemmin parapsykologian professorina Utrechtin yliopistossa Hollannissa ja vetää nykyisin Freiburgin yliopistollisen keskussairaalan yhteydessä toimivaa täydentävien hoitomuotojen tutkimusyksikköä (Sektion komplementärmedizinische Evaluationsforschung). Lisäksi saksalaista parapsykologiaa konferenssissa edustivat Wolfgang Fach, Wolfgang Tschacher, Michael Bach ja Marc Wittmann. He osallistuivat Mind-Matter Societyn illalliselle samaan aikaan instituutin juhlaillallisen kanssa ja poistuivat maasta ennen konferenssin päättymistä, joten en saanut kunnon tilaisuutta tutustua heihin.

Dianen ja saksalasten ohella konferenssissa oli tilaisuus luoda lukuisia muitakin ulkomaisia kontakteja. Pääsin osallistumaan 11.6. Helsingin kaupungintalolla järjestettyyn vastaanottoon, jossa meidät toivotti tervetulleeksi apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki. Vaihdettuani kuulumisia useiden läsnä olleiden huippututkijoiden ja parapsykologien kanssa, minun ja instituuttia niin ikään edustaneen seuralaiseni Yumi Ogawan pöytään tuli muuan nuori herra Seattlesta. Kaleb Smithiksi esittäytynyt ikäiseni tutkija osoittautui suomalaistaustaiseksi, jonka kummatkin vanhemmat ovat kotoisin Suomesta. Väitöskirjaa transpersoonallisesta psykologiasta valmisteleva Kaleb on jo ehtinyt tehdä yhteistyötä maineikkaiden parapsykologian suurmiesten, prof. Stanley Krippnerin ja prof. Charles Tartin kanssa. Yli 500 tieteellistä artikkelia kirjoittanut Krippner tunnetaan etenkin unitelepatiatutkimuksistaan, joita hän suoritti johtamassaan parapsykologia-laboratoriossa Maimonidesin sairaalassa yhdessä sairaalan psykiatrian osaston johtajan Montague Ullmanin kanssa. Kehostairtautumista tutkinut Tart on puolestaan maailman maineikkaimpiin kuuluva transpersoonallinen psykologi. Kaleb on tässä vaiheessa keskittynyt joidenkin klassisten parapsykologian kokeiden toistamiseen.

Tapaaminen Kalebin kanssa alkoi tuntumaan enemmän kuin vain yhteensattumalta kun hän kertoi, kuinka tutkiessaan Perun viidakoissa psykedeelisiä kasveja hän joutui itsekin kerran koehenkilöksi ja vaikutusten hellittäessä kuuli yllättäen puhuttavan suomea – osoittautui, että keskellä viidakkoa pienessä kylässä todellakin oli suomalainen pariskunta etsimässä alueella ollutta poikaansa. Synkronisiteettia? Kaleb oli saapunut konferenssiin esittämään tutkimustaan koskevaa posteria ja tapahtuman päätyttyä hän matkasi ympäri Suomea perheensä shamanististen juurien perässä. Kiersin itsekin Yumin kanssa Suomea koko kesäkuun, mutta meillä oli mahdollisuus tavata vielä heinäkuun alussa ennen hänen paluutaan kotikaupunkiinsa Seattleen.

Seuraavana konferenssipäivänä tutustuin pääluentojen jälkeen Norjan parapsykologisen seuran entiseen puheenjohtajaan ja Parapsychological Associationia edustaneeseen tutkijaan, insinööri Jon Mannsåkeriin. Minulla oli ennen konferenssia käytössäni konferenssiraportissa julkaistu osallistujaluettelo, josta olin yksitellen käynyt läpi kaikki paikalle tulevat parapsykologit kutsuakseni heidät instituutin juhlaillalliselle. Hänen tervehdyksensä tuli kuitenkin minulle täytenä yllätyksenä, kävellessään puheilleni Susan Blackmoren ja Deepak Chopran esitysten yhteydessä pitämäni kommenttipuheenvuoron jälkeen – vielä suurempi yllätys oli, että hän tervehti minua suomeksi!

Osoittautui että hänellä on suomalainen vaimo, joten saatoimme vaihtaa kuulumisia osittain suomeksi keskustellessamme pääesitysten jälkeen konferenssi-illallisella Vanhalla ylioppilastalolla sekä seuraavana päivänä järjestetyssä päätösjuhlassa Maxine-klubilla, jotka tarjosivat kiireisen konferenssi-ohjelman ohessa ainoita tilaisuuksia sosialisoitua – Instituutin juhlaillallisen osallistujien ohella mahtavia kontakteja olivat tietoisuustutkija Eva Deli (johon yhtenä lukuisista oudoista yhteensattumista tutustuin lentokentällä noutaessani Yumia), spiritualismin historiaa tutkiva apulaisprofessori Cristina Zaccarini, aikamatkustusta tutkiva fyysikko Allan Emren, ohjaaja Nick Day, konferenssin sponsoroija Christer Perfjell sekä Yhdysvaltain entinen presidenttiehdokas John Hagelin. Konferenssin päätyttyä tuli tieto, että vastoin Susan Blackmoren näkemystä Helsingin henki kypsytti tietoisuustutkimuksesta uuden tieteenalan – ainakin mitä tulee alan johtavaan konferenssiin, sillä se järjestetään ensi vuonna Tucsonin Arizonassa nimellä Tietoisuuden tiede.

 

Uutisia maailmalta

Konferenssin mielenkiintoisin tarjonta olivat maailmalta kantautuneet uutiset, joista osa oli minullekin täysin uusia. Tutustuin tapahtuman yhteydessä maineikkaaseen Ruotsissa asuvaan meedioon Terry Evansiin ja hän kertoi Kiinassa viime vuosina toteutetuista parapsykologisista tutkimuksista, joihin hän on osallistunut. Kiinassa puhutaan usein parapsykologiasta erilaisin kiertoilmaisuin, mutta siellä on viime vuosina noussut merkittävää aiheeseen liittyvää tutkimusta, johon Kiinan hallituksen kerrotaan investoineen miljoonia, jotka kohdistuisivat etenkin parapsyykkisesti herkillä lapsilla tehtäviin kokeisiin. Kiinan hallinnon piiristä on kuulemma arvioitu, että maassa olisi jopa 100.000 lasta joilla on tällaisia parapsyykkisiä kykyjä. Vastaanottaessani tällaisia itsellenikin uusia väitteitä, saatoin vain todeta niiden vaativan hieman tarkempaa tarkastelua.

Sen verran tiedän kuitenkin jo ennestään, että Kiinan lisäksi koko Kaakkois-Aasian alueella on nousussa mantereelle ominaislaatuinen parapsykologian perinne, etenkin Japanissa ja Intiassa. Intian johtava parapsykologi on kansleri K. Ramakrishna Rao, jonka jo 1967 perustama parapsykologian laitos toimii edelleenkin Andhran yliopistossa, maansa johtavaksi tilastoidussa valtionyliopistossa, joka on yksi viidestä parapsykologiaa edistäneestä Intian yliopistosta. Laitoksessa on opiskelijoita ympäri maailmaa, pääasiassa Aasiasta ja Afrikasta. Japanissa parapsykologian tutkimusta edustaa Bioemissiolaboratorio valtion säteilytutkimuksen instituutissa ja Paranormaalin antropologian tutkimuskeskus Meijin yliopistossa. Kaksi vuotta sitten vierailin Indonesiassa ja osoittautui että myös siellä on virinnyt kiinnostusta parapsykologiaan - alan tutkimustoiminta on keskittynyt lähinnä Balille, jossa sitä ovat harjoittaneet 1947 rauhannobelin vastaanottaja Douglas Dean, filosofi Hoyt Edge, edesmennyt Edinburghin yliopiston parapsykologian professori Robert Morris, Stanley Krippner, historioitsija Christopher Laursen, Yhdysvaltain parapsykologisen seuran toiminnanjohtaja Patrice Keane sekä indonesialaiset professorit Luh Ketut Suryani ja Aristide Esser. Balilta tunnetaan lisäksi Yellow Bamboo –niminen ryhmä, joka tuli tunnetuksi läpäisemällä James Randin säätiön paikallisen edustajan järjestämän miljoonan dollarin haasteen esitestin, mutta eivät päässeet kuitenkaan yksimielisyyteen jatkosta. Myös Thaimaassa hallitus on tukenut parapsykologiaan liittyvää tutkimusta, joka on tehty yhteistyössä venäläisten kanssa.

Venäläisestä parapsykologiasta sain myös kuulla uutisia tavatessani tietoisuuskonferenssissa alan asiantuntijoita entisen Itäblokin alueelta. Kolme vuotta sitten Daily Mail julkaisi presidentti Vladimir Putinin lausunnon, jossa kerrottiin Venäjän kehittävän psykotroniikkaan pohjautuvia aseita, joiden merkitystä maailmanpolitiikassa hän vertasi ydinaseisiin. Psykotroniikka on Frenchman F. Clergin, prof. František Kahudan ja prof. Zdeněk Rejdákin 1970-luvulla kehittämä käsite, joka viittaa parapsykologian ohella mielenhallintatutkimukseen. Käsite tuli suuren yleisön tietoisuuteen kun Yhdysvalloissa asuva entinen KGB:n vastavakoilun johtaja Oleg Kalugin viittasi 1992 ABC:n tv-haastattelussa Neuvostoliitossa suoritettuihin laajamittaisiin psykotroniikan tutkimuksiin kertoen, ettei itse uskonut näihin ilmiöihin ennen kuin oli saanut varoituksen Kiovasta vuoden 1991 vallankaappausyrityksen aikana, että sen taustavoimat olivat palkanneet ukrainalaisia psykotroniikan tutkijoita vaikuttaakseen Boris Jeltsiniin. Samansuuntaisia väitteitä esitti kuulemma myös maineikas venäläinen kenraali ja poliitikko Aleksander Lebed, joka kuitenkin osoitti syyttävän sormen länteen.

Myöhemmin läheltä Jeltsinin toimistoa löydettiin väitetysti laite, jonka epäiltiin vaikuttavan hänen terveyteensä ja hysteria levisi muihinkin poliitikkoihin, kuten parlamentin puhemieheen Ruslan Khasbulatoviin, joka muutti asunnostaan tultuaan siellä huonovointiseksi. Sattumaa tai ei, tämän jälkeen Kreml palkkasi presidentin varaturvallisuuspäälliköksi kenraalimajuri Georgy Ragozinin, psykotroniikkaan perehtyneen akateemikon. Viimeisten vuosien aikana julkaistujen arvioiden ja tiedusteluasiakirjojen mukaan Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä on käyttänyt olemassaolonsa aikana miljoonan poikineen psykotroniikkaan, suurimpien arvioiden mukaan jopa miljardi dollaria.

Esimerkiksi vuonna 2006 Venäjän uutistoimisto kertoi entisen FSB:n kenraalimajurin Boris Ratnikovin paljastuksesta, jonka mukaan viime vuosina elvytettyä tutkimusta harjoitettiin ennen Neuvostoliiton hajoamista peräti 50 tutkimuslaitoksessa, osana Venäjän ja lännen kilpajuoksua psykotroniikan alueella. Hän oli tuolloin mukana asevoimien tiedustelupäähallinnon GRU:n hallinnoimassa parapsykologian tutkimusyksikössä, jonka perusti kenraali Aleksei Savin siirryttyään Suomen illegaalilinjan johdosta takaisin Neuvostoliittoon. Tutkimuksia johti professori Natalia Bekhtereva, maineikkaan neurotieteilijän ja modernin parapsykologian pioneerin Vladimir Bekhterevin pojantytär. Tämän tutkimuksen on ilmoitettu päättyneen vuonna 1993, nykyisin Ratnikov ja kumppanit kertovat jatkavansa tutkimuksia eversti Dmitri Fonarevin perustamassa psykoenergetiikan laboratoriossa. Näistä tutkimuksista on Venäjällä julkaistu dokumentit Call of the abyss (2009) ja Storm of consciousness (2013).

Pidättäydyn nyt itäisten keskustelukumppaneideni esittelemisestä, koska Venäjällä on hankalaa mainetta toisinajattelijoiden suhteen. Esimerkiksi 13.2.1975 parapsykologi Anita Gregory raportoi New Scientist –lehdessä, kuinka moskovalaiset parapsykologit Edward K. Naumov ja Larissa Vilenskaya joutuivat tekaistun syytteen varjolla vankilaan ja sieltä mielisairaalaan oltuaan avoimesti yhteydessä läntisten parapsykologien kanssa. Tämän yhteydenpidon tuloksena lännessä julkaistiin teos Parapsykologiaa Neuvostoliitossa, ja mikä raskauttavinta, Larissa oli koonnut yhteyshenkilöilleen raportin Neuvostoliiton parapsykologiasta yhteystietoineen ja tilastotietoineen, jonka Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedustelupalvelu käänsi englanniksi heidän suunnitellessaan amerikkalaista parapsykologian tutkimusohjelmaa, joka tunnetaan nykyisin nimellä projekti Tähtiportti. Larissa pakeni lopulta Israelin kautta Yhdysvaltoihin ja ryhtyi lopulta avustamaan ystävääni Ed Mayta, Tähtiportti-projektia vetänyttä fyysikkoa.

Huhutaan, että tuolloisessa parapsykologien vaientamisessa olisi ollut taustalla Neuvostoliiton pääsihteeri, silloinen KGB:n johtaja Yuri Andropov, joka oli Oleg Kaluginin mukaan vuonna 1974 kohdistanut suurta mielenkiintoa psykotroniikan tutkimuksia kohtaan, siirtänyt ne KGB:n hallintaan ja käskenyt kiihdyttämään niitä. Tuohon aikaan Itäblokin alueella oli ainakin viisi parapsykologian tutkimuskeskusta lukuisten yksittäisten tutkimusten ohella, jotka suurelta osin katosivat kartalta länsiyhteyksien katkeamisen jälkeen. Tutkimuksen jatkumisesta salaisesti ei ole juuri jäänyt merkkejä, lukuun ottamatta heinäkuussa 1977 sattunutta välikohtausta. Los Angeles Timesin toimittajan Robert Tothin oli määrä tavata tuolloin Moskovassa Neuvostotiedemies Valery Petukhov, joka halusi luovuttaa asiakirjoja tutkimuksistaan biofotonien ja telepatian välisestä yhteydestä. Luovutettuaan paperit Tothille, toimittaja joutui kuitenkin KGB:n pidättämäksi ja hänen saamansa todisteet katosivat – samaan mustaan aukkoon valtaosa Neuvostoliiton parapsykologisista tutkimuksistakin.

Nykyisin venäläinen parapsykologia on monilta osin sekoittunut aasialaiseen mystiikkaan ja paikallisiin erikoisuuksiin, kuten Bronnikov-metodiin, joka pyrkii opettamaan kaikille niin sanotun silmättömän näkökyvyn, jonka tutkimuksella on Venäjällä pitkät perinteet. On vaikea sanoa, onko Venäjän hallinnolla omia vakavammin otettavia parapsykologian tutkimuksia, mutta jos on, niistä ei paljon hiiskuta virallisella tasolla. Tiedot Venäjän hallinnon investoinneista psykotroniikkaan vaikuttavat luotettavilta, mutta avoimeksi jää mikä on parapsykologian tutkimusten rooli tässä kehityksessä.

 

Luettavaa:

Parapsykologian ja informaatiofysiikan instituutti: http://sites.google.com/site/parapsykologia/

Society for Psychical Research http://www.spr.ac.uk/

Parapsychological Association http://parapsych.org/

Towad a Science of Consciousness Helsinki http://www.helsinki.fi/tsc2015/

Parapsykologian ja anomalistisen psykologian online-kurssi https://www.wiziq.com/course/86144-parapsychology-and-anomalistic-psychology-research-and-education

Parapsykologian tutkimusyksikköjä, instituutioita, julkaisuja, koulutusta ym. linkkejä: https://sites.google.com/site/parapsykologia/yhteystiedot/linkkeja