On keskeistä, mitä ajatuksia mieleensä hyväksyy. Omat ajatukset heijastuvat ihmiseen takaisin kuin peilistä. Jokainen näkee maailman omien ajatuksiensa, mielikuviensa mukaisena. Ajatukseen liittyy valtava itseään toteuttava voima. Hypnoosikokeissa tulee hyvin esiin, kuinka totena pitämä ajatus syrjäyttää aistihavainnotkin. Omat ajatukset avaavat myös oven taivasten valtakuntaan tai sulkevat sen. Jos pitää henkimaailmaa ja henkisiä kokemuksia mahdottomana, niin todennäköisesti ei niitä koekaan. Päinvastainen asenne johtaa henkisen todellisuuden tiedostamiseen. Ei kuitenkaan saisi olla ennakkoehtoja, vaatimuksia, odotuksia. Henkinen kokemus on aina odottamaton, yllättävä. Omilla ajatuksillaan voi tämänkin estää.

Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että aivot on aineellistunut osa mieltä. Hypnoosissa suoritettava "vesilasikoe" osoittaa yksiselitteisesti, että mieli on laajempi kuin aivot eli aivot ja mieli ei ole yksi ja sama asia. "Vesilasikokeessa" syvähypnoosissa ihmisen tunto siirretään veteen ja hypnotisoitu tuntee veteen pistettävän neulan kipuna toisessa huoneessa, talon takana ja jopa kymmenien metrien päässä. On materialismin rakastama ajatusharha, että henkiset tapahtumat ovat vain aivotapahtumia. Ihmisen mieli havainnoi myös henkissielullisia asioita.

Kun ihminen katsoo jotakin, niin katsotaan syntynyttä ajatusta, mielikuvaa. Kun telepaattisesti havainnoidaan, niin tämäkin nähdään mielessä, "mielen valkokankaalla". Carl G. Jung toi kollektiivisen piilotajunnan käsitteen. Kaikki tapahtuu siinä ja kaikki ovat yhteydessä toisiinsa, Jungin mukaan koko maailmankaikkeus. Henkissielullisesti ei ole sattumaa. Korkeampi minä voi näyttää ihmiselle näkynä jotakin keskeistä, eli henkisessä kokemuksessa ei ole mitään sattumanvaraista. Esimerkkinä filosofi Immanuel Kant on kuvannut kirjeessään Charlotte von Knobanchelle yksityiskohtaisesti Emanuel Swedenborgin näkyä Tukholman tulipalosta, minkä näyn yksityiskohdatkin voitiin myöhemmin vahvistaa.

Kehosta irtautumiskokemus on melko tavallinen, ehkä sadat miljoonat ovat sen kokeneet. Kokemus tapahtuu yllättäen, se muistetaan tarkasti koko elämän ja tapahtumaan liittyy usein kuolemanpelon menettäminen. Ihminen tietoisena, ajattelevana minätajuntana siirtyy kevyesti kehon ulkopuolelle havainnoiden aineellista kehoaan ja ympäristöön, esimerkiksi takaraivoaan, yksityiskohtia katossa, joista ei ole voinut olla tietoinen jne. Joillakin kehosta irtautumiskokemukseen liittyy kommunikointia henkiolentojen ja mahdollisesti kuolleiden läheisten kanssa. Mielen pitää siirtää kokemukset aivoihin, jotta ne muistetaan maallisessa elämässä.

Carl G. Jung on kuvannut kirjassaan "Symbolit. Piilotajunnan kieli" tiedemiehen tarkkuudella ihmiseen kätkeytyvää tietoista, rakkaudellista ohjauskeskusta, Itseä (Luojaa, Kristusta) ja Tämän ilmenemistä ihmisen elämässä. Jung painotti, että ihmisen pitäisi saada yhteys Luojaansa kiinnittämällä asiaan jatkuvasti huomiota. Ihmisen tulisi siis elää kahdessa tasossa tai maailmassa samanaikaisesti ja seurata niitä vihjeitä sekä merkkejä, joita saa ulkoisissa tapahtumissa sekä symboleissa unissa. Muutoin tämä jää vain piileväksi mahdollisuudeksi. Tietoista Luojayhteyttä sanotaan taivas-, Kristuskokemukseksi.

Olisi olennaista kiinnittää huomiota ja keskittyä hetkeksi hienovaraisiin kokemuksiin, elämyksiin, aavistuksiin, rakkaudellisiin tunteisiin, yleviin virikkeisiin, Luojan kosketuksiin, kädenojennuksiin, henkisiin kokemuksiin. Kuitenkin jos alkaa pohtia kokemusta, niin ajatteleminen keskeyttää tapahtuman. Ajatteleminen on aina maallinen tietoisuustila. Ei voi kokea, jos ajattelee. Ei voi kokea rakkauttakaan, jos ajattelee.

Bill ja Judy Guggenheimin kirjassa "Koskettava kokemus" (Tammi, 2011) on käsitelty laajan aineiston pohjalta läheisten kontakteja kuoleman jälkeen. Kirjassa käsitellään vain edesmenneiden spontaaneja yhteydenottoja. Mukaan ei ole otettu hypnoosi- tai meediotapahtumia. Kirjan mukaan raportoidut kuvaukset ovat hyvinkin samanlaisia riippumatta, onko ne koettu täysin hereillä, valvetilan rajamailla tai täydessä unessa. Kirjan mukaan 42% Amerikan aikuisväestöstä uskoo olleensa yhteydessä kuolleen henkilön kanssa, leskistä jopa 67%.

Pekka Ervast, näkijä, Suomen Teosofisen Seuran perustaja korostaa kirjoissaan, että kuoleman jälkeen on helpohkoa havaita jonkin aikaa kuollut eetterikehossa. Ervastin mukaan juuri tämän välivaiheen (maallisuutta muistuttavan elämän) pitkittämiseksi egyptiläiset kehittivät palsamoinnin. Tällaisia läpinäkyviä, tunnistettavia eetterihahmoja on internetissä henkisinä valokuvina lukuisia.

Usein kuollut läheinen näkyy läpinäkyvänä eli eetterikehossa, joskus valossa voi näkyä vain kasvot. Myös tällaisia henkisiä valokuvia on runsaasti. Joskus useampi henkilö voi nähdä kuolleen sukulaisen samassa tilaisuudessa. Toisinaan tunnetaan läheisen kosketus tai rakkaudellinen läsnäolo, toiselle tyypillinen tuoksu. Nämä ilmiöt tapahtuvat yleensä vain kerran.

Oman ryhmänsä muodostaa edesmenneen ilmoitus tapahtumasta omaisille tai ystävälle heti kuoleman jälkeen omalla ilmestymisellään. Usein on ollut kysymys odottamattomasta tapahtumasta ja on voinut tapahtua hyvin kaukana. Toisinaan kuollut on ilmoittanut telepaattisesti jonkin tärkeän asian. Joskus edesmennyt on näyttäytynyt erikoisessa, persoonallisessa vaatteessa. Tällaisessa ilmestyksessä tai henkisessä valokuvassa edesmennyt on ollut helposti tunnistettavissa.

Joskus kuolleen viestitys tapahtuu fyysisinä ilmiöinä, kuten valojen, TV:n tai radion katkaisemalla ja avaamalla. Joskus kuullaan tai herätään puhelimen soittoon ja vastatessa kuollut sukulainen on puhunut puhelimessa. Tapahtuma on ilmeisesti telepaattinen. Voi tapahtua kuolleelle läheisen esineen selittämättömiä liikkumisia, esimerkiksi paikasta toiseen, peilin putoaminen, kellon pysähtyminen jne. Edesmenneiden ilmestykset ovat olleet läheiselle tärkeä, positiivinen, elämänvoimia ja rohkaisua antava kokemus eli tapahtuma on koettu suurena lohdutuksena ja merkkinä elämän jatkumisesta.

Mahdollisesti osassa kummitustapahtumia ihminen jatkaa elämäänsä olematta tietoinen kuolemastaan. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että helvettikin on oma ajatusluomus, vaikka voi kokijasta vaikuttaa todelliselta. Rudolf Steiner on kiinnittänyt huomiota kirjoissaan, että muinaiset pyhät paikat oli valittu huolellisesti. Niissä oli energiavirtauksia, jotka edesauttoivat paitsi paranemista niin myös henkisten ilmiöiden syntymistä. Jotkut henkilöt tietoisesti tai tietämättään pystyvät luovuttamaan ylimääräistä energiaa, mikä voi edesauttaa havaittavia fyysisiä ilmiöitä sekä henkisten valokuvien syntymistä.

Ervast on kuvannut kirjoissaan usein enkeleitä, valkoisia ja mustia Jumalan palvelijoina, jotka ovat keskeisiä ihmisen kehityksessä mahdollistamalla valinnan vapauden. Inhimillisellä tasolla kysymys on oman pimeyden, itsekkäiden halujen ja pyrkimyksien jalostamisesta, eli tuhoavat, itsekkäät energiat pitäisi muuttaa positiivisiksi, myötätuntoisiksi, rakkaudellisiksi. Neale Walsch kanavoi kirjoissaan, että korkeammalla minällä, Sielulla on suuri työ ihmisen ajattelun korjaamisessa. Kuolleen rakkaan kohtaaminen tavalla tai toisella on aina voimakas virike oman henkisyyden, Luojayhteyden huomioimiseen.

Avataara Amma korostaa, että kaikessa mitä ihminen kohtaa on taustalla Luojan rakkaudelliset kasvot. Henkissielullisesti ihmisen elämä, tajunta, ajattelu perustuu Luojan energiavirtaukseen, huomionkohteena olemiseen. Luoja on lähempänä kuin oma hengitys. Jossakin vaiheessa ihmiselle selviää, että on ollut kaikenaikaa Luojan rakkaudellisessa läsnäolossa. Monenlaisten henkisten tapahtumien tarkoitus on herättää ihminen maallisuuden unesta. On kuitenkin vaikeata havaita tai kokea omien ajatuksiensa vastaisia asioita.
 

Markku Jyväkorpi

www.rajatieto.com