Kuva: Riitta Wahlström

Henkissielullisesti kaikki tapahtuu Luojan Mielessä. Carl G. Jung toi
käsitteen kollektiivinen piilotajunta, missä kaikki ovat yhteydessä
toisiinsa. Jungin mukaan ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mikä voidaan
koska tahansa todistaa, persoonallinen minä ja Itse(Luoja, Kristus). Tämä
korkeampi persoonallisuus toimii sisäisenä rakkaudellisena ohjauskeskuksena.
Mitä enemmän siihen kiinnittää huomiota, niin sitä todellisemmaksi tapahtuma
tulee. Tietoista yhteyttä sanotaan Kristus- tai taivaskokemukseksi.

Jung on kuvannut kirjassaan "Symbolit piilotajunnan kieli" 80000 unen
aineiston pohjalta Itsen viestintätapoja. Neale Walsch on tuonut esille
useassa kirjassaan kanavoituna tietona Luojan kommunikointitapoja. Ihmisen
tulisi elää kahdessa tasossa ja seurata niitä vihjeitä, joita saa henkisestä
todellisuudesta aavistuksina, rakkaudellisina tunteina, mielikuvina,
oivalluksina jne. Henkissielullisesti aineellinen maailmankaikkeus sai
alkunsa Luojan energian, valon muuttuessa aineeksi. Einstein oivalsi
yhtälön, mikä yhdistää aineen ja energian eli ne ovat yksi ja sama, vain
erilaisessa muodossa.
Kaikki olemassaoleva on energiaa, värähtelyä, myös ihminen. Ajatus,
mielikuva, tunne, toive ovat liikkeelle panevia voimia. Olemalla osa
kokonaisuutta, kollektiivisen piilotajunnan kautta ihminen voi tiedostaa
melkein mitä tahansa. Ihmisellä on avaimet kiirastulen pimeyteen ja valoon,
iloon, rakkauteen, Luojan läsnäoloon, taivastietoisuuteen. Ihmisen oma
aktiivisuus, toiveet on keskeistä.
Ihminen on Luojan ilmentymä, ollen Tämän energiavirtauksessa. Luoja on
lähempänä kuin oma hengitys. Hengitystä on käytetty ikivanhana
meditaatiomuotona. Hengitetään elämää, pranaa, Luojan rakkaudellista
läsnäoloa. Uskonnollisesti meditaatio tarkoittaa ihmisen olemista hetki
Luojan kanssa ilman omaa ajattelua, omia pyrkimyksiä. Koko elämän voi
muuttaa enemmän ja enemmän meditaatiotapahtumaksi, Luojan läsnäoloksi.
Oma ajattelu, mielikuvat, tunteet vaikuttavat läheisesti tsakrojen ja
meridiaanien toimintaan hyvässä ja pahassa. Meditaatiossa avaudutaan myös
praanan, elämänenergian virtaukselle. Tämän seurauksena havaitaan monia
myönteisiä kehollisiakin vaikutuksia. Meditaatiotapoja on lukuisia.
Rakkaudella on kohottava, tietoisuutta lisäävä vaikutus, rakkaus yhdistää
rakkauden kohteeseen. Abstraktista on vaikeata rakastaa. Hindulaisuudessa
jumaluuden eri ominaisuuksille on annettu nimi ja muoto. On helpompi löytää
rakkauden kohde ja näin saada avukseen kohottava rakkauden voima.
Samantapaista on länsimaissa rakkaus Jeesukseen, Mariaan, pyhimyksiin.
Mitä ihminen ei tiedosta, niin sitä ei ole kuitenkaan omassa
todellisuudessa. Ihminen on taivaassakin, sitä tiedostamatta. Ilman Luojan
läsnäoloa ei olisi kuitenkaan elämää, tajuntaa, ajattelua. Henkisesti
nukahtaminen tarkoittaa Tämän huomionkohteena olemisen poissiirtymistä
hetkeksi. Kuolemassa tämä tapahtuu pysyvästi.
Ihmisen mieli pystyy virittäytymään melkein mihinkä tahansa. Ihminen voi
virittäytyä pienen pieneen maalliseen yksityiskohtaan tai henkiseen
todellisuuteen, Luojan rakkaudelliseen läsnäoloon. Kirkollisessa ajattelussa
henkinen todellisuus on usein tehty ulkokohtaiseksi, opinkappaleiksi,
muodoiksi. Tulee vaikutelma, että seurakuntalaiselle riittäisi passiivinen
osa. Kun uskoo tai luulee joitakin kirkollisia oppeja enemmän tai vähemmän,
niin se olisi riittävää. Jeesus ja Paavali painottivat kuitenkin
elämäntapaa, elävää tietoista yhteyttä Kristuksen henkimaailmaan,
kokemuksellista Luoja-, taivasyhteyttä.
On keskeistä, mitä ajattelee. Minätajunnan pitäisin kaiken aikaa ohjata
mieltään, ajattelua. Henkisesti olisi keskeistä olla päämäärätietoinen.
Ajatuksia, mielikuvia tulee ja menee, ajatuksia syntyy spontaanisti. Ihmisen
tajunta seuraa kaiken aikaa, mitä ajatuksia mielessä virtaa. Ajatus, mihin
kiinnitetään huomiota, muuttuu ihmisen todellisuudeksi. Meditaatiossa
mieleen tulevia ajatuksia ei saisi ajatella. Ajatteleminen muuttaa
tapahtuman maallisen mielen pohtimiseksi. Pitäisi vain tarkkailla.
Neale Walschin kirjoissa tulee toistuvasti esiin, että olisi keskeistä pitää
korkeinta ajatusta aina mielessään. Luojayhteys on ihmiselle arvokkain asia,
ilman sitä ei ole elämää. Jeesuskin kehotti rakentamaan talonsa kalliolle ja
ensimmäiseksi hakeutumaan Luoja-, taivasyhteyteen. Walsch viestittää
kanavoituna tietona kirjassaan "Huomisen Jumala" (sivulla 55) seuraavasti:
"että sinulla on tietoisuus - osa, sinua, joka on sinua suurempi ja joka voi
erityä pienestä itsestäsi ja puhua sinulle - olet hyvän matkaa keksimässä
totuutta olemassaolostasi ja ottamassa askelta valaistumiseen." Tässä
yhteydessä suosittelee, että pitäisi varata päivittäin hetki astua sisäiseen
maailmaan jättäen kaikki ajatukset ja mielikuvat ulkoisesta maailmasta.
Pitäisi hengittää syvään ja keskittyä vain hengityksen ääneen. Hengityksen
äänestä voi tehdä mantran, joka vie sisimpään. Pitäisi katsella kolmanteen
silmään, joka on silmien yläpuolella keskellä otsaa. Ei saisi keksiä mitään,
vaan odottaa, että siinä oleva avautuu omalle tietoisuudelle.
Neale Walsch painottaa kirjoissaan meditaation tärkeyttä, 20 min. aamulla ja
illalla saa ihmeitä aikaiseksi. Jos ei ole aikaa, niin lyhyetkin meditaatiot
ovat tärkeitä. Raamatusta löytyy suositus, että rukoile ja ole hiljaa.
Mieli pyrkii aivojen kautta stressaamaan elimistöä ajatuksilla ja
mielikuvilla. Puhutaan vasemmasta ja oikeasta aivopuoliskosta,
maskuliinisesta ja feminiinisestä puolesta. Tähän feminiiniseen puoleen
liittyy elimistön rauhoittava, tasapainottava kyky, yhteys alitajuntaan sekä
intuitioon. Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimii tässä elimistön
konkreettisena työkaluina. Näiden tasapaino on hyvinvoinnin kannalta tärkeä.
Esimerkiksi ajattelemalla illalla kiusallista asiaa saa vasemman
aivopuoliskon ja tätä kautta sympaattisen hermoston aktivoitumaan, jonka
seurauksena sydän sykkii tiuhempaan, tulee hikoilua, verenpaineen nousua,
unettomuutta jne.
Keskittyminen johonkin myönteiseen tekemiseen vapauttaa ihmisen hetkeksi
vasemman aivopuoliskon jatkuvasta ajatusvirrasta, esimerkiksi kuuntelemalla
musiikkia, virittäytyminen taideteokseen, kävellessä huomion kiinnittäminen,
keskittyminen johonkin, rauhoittava lukuhetki, hetken meditaatio, rukous,
mantran toistaminen jne. Nämä vapauttavat mielen meditatiivisesti vanhoista
ajatuksista kohottaen ihmisen ymmärrystä, henkistä tietoisuutta ja antaen
samalla elimistölle hetken myönteiseen, tarvittavaan itsesäätelyyn. Olisi
keskeistä olla hetkessä tietoisena, mieleen mahtuu kerrallaan vain yksi
ajatus tai havainto.
Meditatiivisessa tilassa ihminen on hetken ilman ajattelua, maallista
järkisuojelua. Tällöin on toisaalta herkkä myös ympäristön
suggestiovaikutuksille. Esimerkiksi uskonnollisessa, poliittisessa
tilanteessa tai suoranaisessa mainoksessa voidaan luoda keskittynyt, mielen
vangitseva suggestiivinen tilanne, jonka yhteydessä syötetään mieleen,
ihmisen alitajuntaan, "sisäiselle lapselle" ideoita, jotka eivät sinne
kuulu. Mieli pystyy vangitsemaan jopa niin nopeita mainoksia, joita ihminen
ei tietoisesti havaitse.
Hengitystäkin voi tarkastella pelkästään ulkokohtaisena tapahtumana, missä
hengitetään ilmaa keuhkoihin, jotta elimistö saisi happea ja vapautuisi
hiilidioksidista. Mutta hengitystapahtumaa voi ajatella myös laajemmin.
Hengitystä voi ajatella tapahtumana, jossa virtaa praanaa, Luojan rakkautta
tai puhdistavaa voimaa jne. Hengitystä voi käyttää samantapaisesti kuin
vettä auttaviin, parantaviin ja siunaaviin tarkoituksiin.
Olisi tärkeätä olla myönteinen, hyväntahtoinen. Ihmisen omat ajatukset
heijastuvat takaisin kuin peilistä tai ihminen on kuin pallon keskellä omien
ajatuksiensa ympäröimänä. Henkisessä kehitystapahtumassa ihmisen
värähtelytaajuus, herkkyys lisääntyy ja samalla tullaan automaattisesti
tietoiseksi kehitystä haittaavista esteistä. Puhutaan varjosta, varjon
kielteisistä energioista ja symbolisesta kynnyksenvartijasta. Kielteiset
mielikuvat, tunnekokemukset ovat häiriöitä, jotka sananmukaisesti pitäisi
pestä tai irrottaa pois. Ihminen pyrkii kaikenaikaa tasapainotilaan.
Meditaatiossa mieleen palautuu kiusallisia vanhoja asioita, jotka pitäisi
käsitellä.
Kielteiset tunteet pitäisi sanamukaisesti "huutaa" ulos, yleensä riittää
sanominen, kirjoittaminen, joskus käden liikuttaminen kielteisen tunteen
johdattamana. Jokapäiväiset tilanteet ovat erinomaisia keinoja vapautua
tunnehaavoista, peloista, ärtymyksiltä. Esimerkiksi suihkussa, siivotessa,
tiskatessa voi sananmukaisesti pestä tai varistaa harmitukset itsestään
pois. Eli ajattelemalla harmitustaan ja samalla tekemällä jotakin, pelkkä
ajatteleminen pyrkii päinvastoin energisoimaan ajatusta.
Ennen meditaatiota olisi hyvä rauhoittua ja rentoutua. Neale Walsch
kirjassaan "Huomisen Jumala" (WSOY, 2005) kirjoittaa (sivulla 60)
seuraavasti: aivot on osa kehoasi, mutta mieli ei ole sama kuin aivot.Mielen
voi avata käyttämällä aivoja. Tätä on käytetty hyväksi hengellisessä
opetuksessa tavalla tai toisella kautta aikojen.
Professori Igor Reznikoffin kirjoittaa seuraavasti. On olemassa ikonin ja
meidän kehomme suhde sekä äänen ja kehon suhde. Ikonilla on vaikutus meidän
sieluumme meidän kehomme kautta. Laululla on sama vaikutus. Reznikoffin
mukaan pyhä laulu on rakennettu ihmisen kehon resonanssin kautta Eli
henkinen taideteos ja musiikki voi olla suoranainen avain tai ikkuna Sielun
maailmaan.
Taiteeseen ja musiikkiin pitäisi suhtautua meditatiivisesti, keskittymällä
siihen ja seurata mitä mahdollisia vastakaikuja itsessään havaitsee.


Markku Jyväkorpi
www.rajatieto.com