Tämä teksti on kirjoitettu Karjalohjalla syksyllä 1985 ja olen hieman korjaillut sen lauserakenteita ja selventänyt muutamia ilmaisuja. Se julkaistiin antroposofisessa Takoja-lehdessä. Kun löysin sen uudelleen totesin, että se on nyt täysin ajankohtainen ja siihen sisältyvä tietoisuus on ohjaillut minua läpi vuosien elämässäni ja hoitotyössäni.

Aikamme ihmiset kaikkialla maailmassa kokevat merkittäviä asioita - voimakasta murrosta omassa itsessään, henkisiä kokemuksia, sisäistä kutsua uusiin tehtäviin. Tämän rinnalla myös hämmennystä, epätietoisuutta, kriisejä, fyysisiä oireita, joille ei löydy lääketieteellistä syytä. Ihmiset eivät koe saavansa tyydytystä tai tulevansa ravituksi sisäisesti enää mistään vanhasta tai ulkokohtaisesta, asioista, jotka ovat aikaisemmin olleet itsestään selviä. Illuusiot hajoavat. Emme löydä mitään varmaa itsemme ulkopuolelta.

Elämme ihmisen ja maailman uudelleenluomisen aikaa. Sen vaikutukset tuntuvat vähitellen jokaisessa yksilössä. Korkeilta värähtelytasoilta kumpuavat elämänvoimien virtaukset nostavat ihmisissä esille vähitellen kaiken sen karmallisen, mikä on varastoitunut heidän sisäisiin kehoihinsa. Vapautuessaan sieltä esille, se aiheuttaa fyysisessä kehossa outoja tuntemuksia, jopa sairauden oireita tai kipuja, jotka sitten taas häviävät lyhyemmän tai pidemmän ajan kuluessa vapauttaen uutta energiaa käyttöömme.

Näin puhdistuessaan aste asteelta vanhasta energiasta ja sen vaikutuksista ihminen alkaa nähdä ja kokea elämää kuin uusin silmin -kirkkaammin, kevyemmin ja iloisemmin - ja hänen sisäiset aistinsa herkistyvät ja aktivoituvat. Tässä prosessissa nousee sielun ja tunne-elämän tasolla esille monenlaisia surun, kivun, pelon, vihan ja ahdistuksen tunteita. Kun ihminen rohkeasti ja tiedostaen kohtaa niitä, alkaa uusi todellisuus avautua hänelle, aluksi hyvin hentona kuin kaukaiset kauniit sävelet tai hyvyyden kosketus. Silloin olisi hyvä vetäytyä hiljaisuuteen syventämään ja kuuntelemaan kokemusta, sillä sen torjuminen tai ohittaminen aiheuttaa väsymystä ja uupumusta. Silloin on mahdollisuus kohdata itsessään syntyvää uutta olemusta, joka on kauan jo odottanut esilletuloaan ja toteutumistaan. Sitä voi verrata siemeneen, jossa on kokonaisen kasvin potentiaali kukkineen ja hedelmineen!

Meillä on perinteenä menneestä työn ja tekemisen yliarvostus. Puurramme ja touhuamme kiireessä ja otamme itsellemme tehtäviä enemmän kuin on tarpeen ja tuhlaamme niitä arvokkaita hetkiä, jolloin olisi mahdollista kokea itsestä kumpuavaa kauneutta. "Enkelimme itkee syrjään työnnettynä". Emme tunne itseämme tarpeellisiksi ilman hyödyllistä tekemistä. Aikaisemmin se oli välttämätöntäkin, mutta myös se tulee muuttumaan aikojen murroksessa. Jos voimme sisäisesti pahoin tai huonovointisina ja henkisesti tyhjinä teemme asioita, ei työn tuloskaan ole kaunis. Jos tekeminen ei tunnu hyvältä eikä tuota iloa, on hyvä pysähtyä, antaa kaiken meissä laskeutua kohdalleen, eheytyä ja sitten aloittaa tekeminen uudelleen. Pysähtyessämme enkelimme tulee, tekee tehtävänsä sielussamme, antaa voimaa ja virittää mielemme uudelleen.. Sitten näemme omasta eheydestämme käsin tehtävänkin uudessa valossa ja kaikki sujuu helpommin ja kevyemmin. Turhat asiat karsiutuvat pois. Siinä sivussa muutkin tulevat osallisiksi eheydestämme, saavat henkistä iloa ja ravintoa. Jos meissä syntyy sisäisesti kauneus, luomme ympärillemmekin kauneutta. Hyvyys ja kauneus luovat eheyttä. Kristuksen sanat: "Etsikää ensin taivasten valtakuntaa, niin kaikki muu teille annetaan!" sopii tähän. Hiljaisuudessa Kristus koskettaa sisintämme ja tekee sen eläväksi. Hän tekee tietä Korkeimmalle meissä.

Ihmistä ja maailmaa luodaan uudelleen. Kuitenkaan ihminen ei siinä prosessissa ole passiivinen, vaan hän myös itse luo itseään ja elämäänsä. Kipuilemme sitä enemmän, mitä enemmän vastustamme muutosta takertumalla vanhoihin asioihin ja vanhoihin kuoriimme, joiden on aika revetä pois uuden elämän tieltä. Ei pidä samaistua siihen, mikä on vain kasvunvaihe ja sellaisena tarkoituksenmukainen. Tämä aikakausi, jota lähestymme ja joka ON JO ( kirjoitettu 1985), muuttaa kaiken perustuksiaan myöten. Kaikki tulee syntymään uudelle pohjalle. Arvotkaan eivät ole pysyviä, vaan sellaisina niistä tulee vain kivettyneitä periaatteita. Elämä ja sisäinen kasvu merkitsevät myös jatkuvaa uusien arvojen löytymistä ja ymmärtämistä. Uusi ymmärrys on kuin hiljainen, kirkas virta, joka kulkee ihmisen tajunnantasojen läpi ja muuntuu hänen tekojensa kautta näkyväksi sosiaalisen todellisuuden kentässä. Näin ihmisen elämä muodostuu monivivahteiseksi ja runsaaksi kun hän tuo sisältään esille sitä uutta, mikä hänessä on tullut todelliseksi.

Korkeat henget, joita maailmaamme yhä enemmän syntyy, tuovat tullessaan tätä tietoa, sekä niitä kykyjä ja ominaisuuksia, jotka heille on ominaisia. Uudet sielut läpäisevät syntymään laskeutuessaan tasoja, joissa tieto tulevaisuuden maailmasta on jo esillä. He ovat jo itse osa sitä todellisuutta. Tällainen uusi ihminen on sisäisesti hyvin aktiivinen, virittynyt ja luomiskykyinen sekä kyvykäs tarttumaan kulloisenkin hetken haasteisiin nopeasti ja ponnistelematta. He ovat vapaita ulkoisista velvollisuuksista, sillä heidän velvollisuutensa syntyy sisäisestä lähteestä. He luovat itse omat tehtäväkenttänsä. Muutamien sukupolvien jälkeen ei voida enää ymmärtää, että ihminen on väärinkäyttänyt ja alistanut luontoa, eläimiä ja muita ihmisiä omiin itsekkäisiin päämääriinsä.

Suhde aikaankin muuttuu. Vanha ihminen hyödyntää aikaakin kuin jotakin kulutustavaraa. Uusi ihmisolemus kokee ajan lahjana, jossa elämä ja kasvu toteutuu.

Monet ihmiset kokevat siis syntymistapahtumaa ja sen kautta tietoisuutta, joka ulottuu olemassaolon korkeammille tasoille. Tämä ulottuminen elämänlähteille antaa suurenmoisen kyvyn auttaa toisia, ammentaa elämää ja eheyttä ympärilleen. Parantaminen on kapea sana kuvaamaan sitä.

Se on:
- kykyä kokea itsensä elämänlähteenä
- mahdollisuus ottaa osaa ympäröivän maailman ja ihmisten elämään syvällisellä ymmärryksellä
- oivaltaa toisen ihmisen sisäinen tarve ja vastata viisaasti siihen
- kyky asettua korkeammille värähtelytaajuuksille ja välittää sieltä virtaavaa valoa
- säteillä rakkauden elävää voimaa maailmaan

Tämä uusi ihmisolemus on siis potentiaalisena kaikissa meissä. Sen on vaan sallittava tulla esiin vaikka kipujen ja kriisien kautta. Kun sen tien valitsee, voi olla varma siitä, että enkelten apu on läsnä ja he työskentelevät kaikin tavoin hyväksemme. Runsauden puutarha on sisällämme. Meidän ei tarvitse etsiä sitä ulkopuolelta.