Ihminen on Luojansa aurassa, huomionkohteena, rakkaudellisessa ohjauksessa, saaden kaikenaikaa yleviä, rakkaudellisia virikkeitä, myös univiestejä, mutta näihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Rudolf Steinerin mukaan ihmiseen kätkeytyy korkeampi, henkinen ihminen, joka jää uinuvaan tilaan, pelkäksi mahdollisuudeksi, jos siihen ei kiinnitä huomiota. Steinerin mukaan vasta tämä henkinen ihminen pystyy havainnoimaan henkimaailmassa. Carl G. Jung on kuvannut Luojan ilmenemistapoja kirjassaan ”Symbolit piilotajunnan kieli” (Otava, 2003) korostaen, että ihmisessä on kaksi persoonallisuutta, mikä voidaan koska tahansa todistaa. Jung korosti erityisesti, että tähän Luojayhteyteen, sisäiseen itseen, tietoiseen rakkaudelliseen ohjauskeskukseen pitäisi jatkuvasti kiinnittää huomiota, mitä Tämä pyrkii viestittämään. Saman asian Jeesus jo 2000 vuotta toi esille korostaen, että Taivasten Valtakunta on sisäisesti teissä ja kehotti ensimmäiseksi etsimään ja kokemaan Taivas- ja Luojayhteyden. Jeesus jopa lupasi, että tässä pyrkimyksessä Luoja tulee asumaan pyrkijän luokse.

On vaikeata kokea tai havaita omien ajatuksiensa vastaisia asioita. Mieli on minän työväline ilman omia päämääriä. Mielellä on kyky kuvitella tai virittäytyä melkein mihinkä tahansa. Se mikä on ihmistä lähinnä ja arvokkainta, jää helposti huomaamatta. Ihminen pyrkii usein etsimään vastauksia jostakin kaukaa tai ikivanhasta. Hypnoosikokeessa totena pitämä ajatus valtaa mielen aistitodellisuudesta huolimatta ja ihminen voi pitää itseään, esimerkiksi kissaa pakoon juoksevana hiirenä. Samantapaisesti mieli voi olla ”noiduttuna” johonkin mielipiteeseen tehden ihmisen ”sokeaksi” ja ”kuuroksi”. On aivan keskeistä ohjata mieltään ja mitä ajattelee. Ajatus on kuin tietokoneohjelma, mikä toteuttaa sokeasti itseään. Mielessä on myös Luojayhteys (sisäinen itse, Kristus). Neale Walsch kutsuu Sieluyhteyttä supertietoisuudeksi ja Luojayhteyttä suprayhteydeksi. Neale Walsch on käsitellyt useissa kirjoissaan Luojan ja ihmisen läheistä suhdetta ja kommunikointitapoja.

Ihminen on Raamatun mukaan luotu Jumalan kuvaksi eli rakkausolennoksi. Mitä enemmän samaistuu materialismiin, niin sitä enemmän elämä muuttuu aineelliseksi vankilaksi. Inhimillisessä elämässä kaikella on vastaparinsa. (Pekka Ervast on korostanut, että mustat ja valkoiset enkelit liittyvät valinnanvapauteen ja ihminen olisi saavuttanut kaiken hyvän pahan kautta, eli valitsemalla pahan ja sen seuraukset kokemalla oppii valitsemaan hyvän.) Ihmisyyden olemus on olla totuudellinen ja rakkaudellinen, auttaa muita, tuoda rakkautta ja iloa, pyrkiä kehittämään kykyjään auttaakseen muita. Antamalla rakkautta voidaan kokea rakkaus. Olennaista on pyrkiä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa hyväntahtoisuuteen. Ihmisyyteen liittyy läheisesti rakkaudellinen viisaus sekä terveen järjen käyttäminen (esimerkiksi lainan takauksessa). Rakkauteen liittyy korkeat värähtelyt, luovuus, intuitio ja tietoisuuden lisääntyminen. Rakkaus antaa voimaa sekä yhdistää rakkauden kohteeseen, Luojakin koetaan rakkaudessa. Luoja ei löydy opinkappaleista, toisten mielipiteistä. Olennaista on oma kokemus.

On keskeistä pyrkiä värähtelytasonsa nostamiseen ja tällä tavalla tiedostamisensa nostamiseen. Toinen puhuu uskonnollisesta elämästä, toinen ihmisyyden ilmenemisestä ja kolmas totuuden etsimisestä. Koko elämä on Luojan ilmentymää tarjoten ihmisten ja muiden tapahtumien kautta lukemattomia virikkeitä. Deepak Chopra painottaa, että jokainen teko synnyttää energiaa, joka palaa luoksemme kaltaisenaan. Kun tapaa jonkin ihmisen, niin pitäisi antaa tälle kukka, kohteliaisuus, rukous tai siunaus.

Ihmisen itsensä pitäisi aktivoida itsensä, esimerkiksi hakeutumalla luontoon, lukemalla kehittävää kirjaa, musiikilla, palvelutyöllä, käymällä henkisellä kurssilla jne. Pitäisi pieneksi hetkeksi kiinnittää asioihin huomiota, muutoin niitä ei ehdi sielullisesti kokea. Meditaatio sekä rukous ovat voimallisia keinoja oman värähtelytasonsa nostamiseksi. Avataara Amma suosittelee Kristuksen (tai mestarinsa) pitämistä aina mielessään ja kaiken tekemistä yhdessä Hänen kanssaan ja Hänelle. Tällä tavalla voi muuttaa koko elämänsä meditaatiotapahtumaksi.

Idän uskonnoissa painotetaan pyhää musiikkia, pyhien sanojen laulamista ja lausumista. Näillä on puhdistava ja tietoisuutta nostava vaikutus. Sanojen vaikutuksen itse kukin huomaa kehossaan. Kristityillä on samantapainen perinne lausumalla pyhiä sanoja, kuten Jeesus, Kristus, Logos, Kyrie Eleison. Äänet, värit, hajut ja mielikuvat aiheuttavat ihmisen henkisissä kehoissa vastavaikutuksen, mistä tullaan tietoiseksi. Jokainen on herkkä musiikin vaikutukselle. Musiikilla voidaan luoda hetkessä haluttu tunnetila.

Herkkä ihminen voi mennä korkeisiin tietoisuustiloihin uskonnollista taulua, symbolia tai henkisesti korkeata musiikkia kuunnellessa. Tätä puolta on erityisesti ranskalainen musiikin professori Igor Reznikoffin käsitellyt. Hänen kehittämässään opetusmenetelmässä pyritään siihen, että ihminen oman äänensä avulla saavuttaa uudenlaisen yhteyden kehonsa ja tietoisuutensa rajalla. Ääni voi vaikuttaa parhaimmillaan kuuntelijan herkimpään sisimpään puhdistavasti ja vapauttavasti sekä terapeuttisesti.

Reznikoffin mukaan on olemassa tiettyjä kohtia kehossa, joihin tietoisuus eli sielu sijoittuu ja joissa se elää. Näissä kohdissa kehoamme – tietoisuuden ja sielun värähtelykohdissa – meillä on kosketus hengen maailmaan. Reznikoffin mukaan pyhä ikoni tai laulu auttavat keskittymään ja ne koskettavat eri alueita kehossa: Sydämen aluetta, pään aluetta, kurkun aluetta jne. Reznikoffin mukaan on olemassa ikonin ja meidän kehomme suhde ja äänen ja kehon suhde. Ikonilla on vaikutus meidän sieluumme meidän kehomme kautta. Laululla on sama vaikutus. Reznikoffin mukaan pyhä laulu on rakennettu ihmisen kehon resonanssin kautta. (Igor Reznikoffin musiikkia on laajemmin käsitelty Hilkka-Liisa Vuoren kirjassa "Hiljaisuuden syvä ääni".)

Primitiiviset kulttuurit ovat vielä musiikin alkulähteillä, koska niillä on säilynyt laulullinen yhteys näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Samaa ideaa käyttävät shamaanit. Antiikin aikana ja myös kristillisessä varhaisperinteessä ihmisen koko elämä ymmärrettiin sielun matkana eli sielun kehitysnäkökulmalta. Laulun avulla ihminen voi matkustaa näkymättömään ja takaisin. Laulaminen toimii kulkuneuvona sielun matkalla. Reznikoff korostaa kokonaisvaltaista musikaalista, äänellistä vaikuttamista. Jokainen ihmisen osa on soitin ja myös omalla tavallaan tärkeä, lisäksi ihminen on kokonaisuudessaan soitin tarviten sekä matalia että korkeita äänitaajuuksia. Esimerkiksi jos ihmisen tietoisuus on liiaksi päässä, niin tarvitaan matalia ääniä vahvistamaan kehotietoisuutta. Äänteiden ja tavujen resonanssi kehossa yhdistyy näin laulettujen sanojen merkitykseen. Esimerkiksi sana 'amen' värähtelee voimakkaasti kehossa vahvistaen asian niin ruumiin kuin sielunkin tasolla.

”Nykyajan ihminen kuuntelee ääntä korvillaan. Kuitenkin koko ihmiskeho vastaanottaa ääntä, oli ihminen siitä tietoinen tai ei. Reznikoff erottaa uskonnollisen taiteen pyhästä taiteesta. Esimerkkinä uskonnollisesta taiteesta hän mainitsee Tintoretton maalauksen Ristiinnaulitseminen. "Mitä enemmän sitä katselee, sitä enemmän aihe, rakenne, maalarin taito ja sen kauneus tempaa mukaansa tunteitten ja ajatusten maailmaan." Ikoni sen sijaan johdattaa sisäänpäin, hiljaisuuden ja rukouksen tilaan, Jumalan yhteyteen. Samoin on musiikissa, esimerkiksi Mozartin messu on aiheeltaan uskonnollinen. Se on hyvin kaunista ja voi johdattaa kuulijansa ajatukset hetkeksi Jumalaan, mutta hyvin herkästi musiikin tapahtumat tempaavat ihmisen pois rukouksesta ajatusten ja tunteiden maailmaan. Pyhä laulu voi johdattaa ihmisen äänen kautta yhteyteen näkymättömän kanssa. Se on suorassa yhteydessä Hengen, Jumalan kanssa. Se ei kohdistu ihmiseen vaan hengen maailmaan.” http://www.harmoninenlaulu.org/kirjasto/iegor.htm

Markku Jyväkorpi

www.rajatieto.com