Toukokuu 2008

 

 

Tuula Pelttari luki tuoreen CIAn historiikin. Kirja tarjoaa hätkähdyttäviä paljastuksia, mutta mielenkiintoisinta saattaa olla se, mitä kirjasta ei löydy. Mihin jäi Roswell?

 

 

Tuula Pelttari

 

Tieto lisää tuskaa

 

 

Kirja on jaettu 50 lukuun, ja luvuittain ovat myös hakemiston tiedot käsitelty. Varsinainen tekstiosa on 573-sivuinen. Lisäksi on nimiin perustuva hakemisto ja kuvalähdemaininnat erikseen. Voin vain nostaa hattua Pulitzer-palkitulle Weinerille, The New York Timesin toimittajalle. Kirjailija on ensinnäkin paitsi tutustunut tiedustelutoimintaan parin vuosikymmenen ajan, myös matkustellut Afganistaniin tutkiakseen siellä CIA:n salaisia operaatioita. Turhaan hänen kolmatta kirjaansa ei palkittu USA:n arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, National Book Awardilla.

Vakuutan, että lukijan hymy hyytyy vähitellen, kun hän saa tutustua kirjan antiin. Salaliittoteorioita löytyy, tietenkin myös lukijoille tuoretta tietoa – tai vanhaa uutta tietoa, miten sen ottaa. Kirja löysi muotonsa Yaddossa, taiteilijoiden ja kirjailijoiden keskuksessa Saratoga Springissä New Yorkissa.

Weiner on keskustellut CIA:n johtajien ja virkailijoiden kanssa, joiden ammatillinen ura kattaa kuusi vuosikymmentä. Ulkoministeriön historioitsijat tekevät virallista The Foreign Relations of the United States -asiakirjasarjaa Yhdysvaltojen diplomatiasta – julkaistu vuodesta 1861 lähtien. Mielessäni muhi heti, että on olemassa se ei-virallinenkin historiikki, ja mitähän se taas paljastaa, kun nyt tämä virallinenkin versio on hiuksia nostattava. Ainakaan minun silmiini ei osunut kuuluisaa Roswellin tapahtumasarjaa eikä Suomen ufotutkijoiden ykkösmiehen Tapani Koivulan toimittaman Uforaportti 14:n kertomia tietoja (Ufotutkimuksen vuosikirja 2007) eli Richard Nixonin ja silloisen itänaapurimme presidentti Hrutshevin välisiä keskusteluja ufoista, jotka nekin hyytävät hymyjä. CIA oli mukana estämässä tietojen valumista tavalliselle kansanosalle. Jos lukija on vielä tutustunut kaksoisagentin kirjoittamaan kirjaan Jihadin sydämessä (Tammi), sielu vapisee.

Tilanteet, jolloin CIA:lla oli käytössä vain kolme sellaista agenttia, jotka osasivat arabiaa ja hädin tuskin pystyivät analysoimaan hyväksyttävästi kiihtyneiden muslimien välistä keskustelua, John F. Kennedyn murha, Lee Harvey Oswald ovat vain ripauksia kirjan annista.

Kirja on jaettu kuuteen osaan: Alussa emme tienneet mitään, CIA Trumanin aikana 1945 – 1953, toinen osa käsittelee Omituista neroa eli CIA Eisenhowerin aikana 1953 – 61, kolmas osa pureutuu Hävittyihin taisteluihin, CIA Kennedyn ja Johnsonin aikana 1961 – 68, neljäs osa on nimeltään Hankkiutukaa eroon niistä pelleistä, CIA Nixonin ja Fordin aikana 1968 – 77, viides osa Iloton voitto kertoo CIA Carterin, Reaganin ja George H.W. Bushin aikana 1977 – 93 ja kuudes osa kertoo Tilinteosta, CIA Clintonin ja George W. Bushin aikana 1993 – 2007. Kirja on todellinen X-Files monessa mielessä. Väistämättä pamahtaa mieleen, mitä erikoista oman maamme salaisissa arkistoissa muhii. Jos tietäisimme, vetäisimme yhtä köyttä joka suunnalla.

Kautta maailman kirja on niittänyt ylistyssanoja: Johtava…nerokas työ / Kiehtova ja paljastava / Todella hätkähdyttävä, silmiä avaavia paljastuksia / Mukaansatempaava, kattava / Vangitseva…kiehtova mutta musertava Yhdysvaltain vakoilutoiminnan historia ja Älykäs, laajaan tutkimukseen pohjautuva, äärimmäisen hyvin kirjoitettu ja palavahenkinen.” Voisi lisätä, ettei heikkohermoisille. Tieto lisää tuskaa. Nukkukaa hyvin!

 

CIA – Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia, Tim Weiner, suom. Mika Tiirinen, Otava 2008

 

 

ALOITUSSIVULLE