Aika –
onko se lähes selittämätön epäaineellinen
ilmiö, neljäs ulottuvuus tai jotain
konkreettisempaa, johon voimme jopa
vaikuttaa? Tämän kirjan tekijälle se on
ollut ainakin ajatusmateriaa, jota on
lähdetty kehittelemään omien rajakokemusten
ja kirjailijan mielen työkalujen avulla
somaksi pikkuromaaniksi. On ehdottoman hyvä
asia, että luodaan ajatuskuvia ja
hypoteeseja, jotka ovat ikään kuin askel
uudenlaisen oivalluksen poluille. Yksi askel
voi johtaa seuraavaan; jonkin uuden
näkökulman avautuessa on helpompi nähdä taas
eteenpäin.
Turistimatkallaan Krakovassa kirjan minä, Anneli, joutuu torilla
aikaportaaliin ja hupsahtaa vuoden 1919 tammikuuhun. Kirjoittaja on havainnut
torien olevan porttipaikkoja. Tuohon ajatukseen voi hyvin yhtyä, sillä
kaupunkien ja kylien toreilla on helppoa kokea jonkinlainen ajattomuus ja antaa
herkän mielen lähteä lentoon.
Vanhassa Krakovassa Annelia vastaan tulee merkityksellisiä kohtaamisia ja
keskusteluja. Löytyy lankoja vedettäväksi yhteen henkilöiden ja aikakausien
välille sieltä ja täältä. Kuvaukset tuon ajan puolalaiskaupungista, kulttuurista
ja juutalaisperheen elämästä ovat aidon tuntuisia. Mutta uskaltaako heille
tulevaisuudesta puhua! Mielenkiintoista tässä on mahdollisuus katsella vuodesta
1919 tänne nykyhetkeen päin ja sille välille. Useamminhan katselemme täältä
taapäin historiaan, mutta Anuirmelin kertomus avaa uuden näkökulman.
Kirjan toisessa osassa Anneli käyttää saamaansa "ajan avainta" ja siirtyy
vuoden 1945 Kotkaan vierailulle mummonsa ja tätinsä luo. Täti Liisa on tuolloin
nuori, herkkä näkijä, jonka Anneli yrittää pelastaa mielisairaalalta ja
järkyttävältä lobotomialeikkaukselta, jonka tietää tätä odottavan. – Voiko
jossain todellisuudessa olla mahdollista palata ajassa taaksepäin ja muuttaa
historian kulkua? Siihen kannattaa pyrkiä.
Kertomuksessa henkilöiden väliset yhteydet eri aikakausilta ja asuinpaikoilta
punoutuvat aika koskettavalla tavalla yhteen kuin köydentekijän nyörit. Kirjan
tarina sinänsä on hiukkasen tehdyn makuinen, mutta näen että ne suuremmat
ajatukset, jotka nousevat kertomuksen alta, ovatkin tässä tärkeämmät.
Heikki Juutilainen
KUSTANTAJAN ESITTELY:
Eskapismia
ajan hermoilla!
Puolalaisen torimuijan palttoo on aikamatka vuoden 1919 Krakovaan ja Kotkaan
vuonna 1945, mutta samalla se kuljettaa lukijansa ikuisten kysymysten äärelle.
Mitä aika on? Miten muisti toimii? Miten vapaa tahto ohjaa ihmisen elämää? Onko
jälleensyntymää olemassa?
Ei tarvitse olla erityisherkkä tehdäkseen aikamatkaa, mutta
väkevän intention ja ripauksen magiaa se vaatii. Anuirmeli Sallamo-Lavi (s.
1963) on kirjoittanut esoteerisen trilogian ensimmäisen osan, jossa Anneli
tutustuu vieraan kulttuurin sekä sukunsa historian avulla myös itseensä.
Aikamatkan kuvaus luontuu kirjoittajalta, eikä ihme: onhan hän suomentanut
Diana Gabaldonin maailmanmenestykseen nousseen jättisaagan Matkantekijä (Outlander),
jonka pohjalta tehty tv-sarja on nähty myös Suomessa.
Puolalaisen torimuijan palttoossa nostalgia on tärkeää,
suvaitsevaisuus tärkeämpää. Tarina sivuaa vakavia aiheita:
kulkutautiepidemioita, vääränlaista johtajuutta, mielisairauksien
hoitohistoriaa. Kertomus on kuitenkin kautta linjan toiveikas ja valoisa. Se
valaa lukijaansa uskoa ja toivoa. Maailma muuttuu - ja me sen mukana.
Anuirmeli Sallamo-Lavi on täysverinen mystikko, kirjallisuuden suomentaja ja
näkijä, joka osti krakovalaiselta kirpputorilta suonvärisen villakangastakin.
Toinen toistaan pakottavammat näyt alkoivat välähdellä hänen silmiensä
verkkokalvoilla jossain unen ja valveen rajamailla. Niiden seurauksena syntyi
tämä kertomus, jossa on totta - ainakin - toinen puoli.
